lauantai 30. lokakuuta 2010

Osaava nainen

Kiitos kaikille viestin jättäneille ja kiitos teillekin, jotka piipahdatte muuten vain mun sivuilla.

Viikko on taas vierähtänyt niin nopeasti. Juurihan oli viikonloppu...

Olin tänään Osaava Nainen messuilla, Turun Messukeskuksessa... jalat poikki kävelemisestä, mutta kivaa siellä oli.
Siellä oli myytävänä kaikenlaisia ihania vaatteita pellavasta,villasta ja silkistä, kauneuteen liittyvää, askarteluun aineksia ja lankoja jos millaisia.... mä pääsin kyllä halvalla, en ostanut, kuin tämän pienen torvea soittavan enkelin.


Ystävälleni käynti maksoi kyllä enemmän. Hän, kun on noita käsityöihmisiä..... osti lankoja  jos mikälaisia ja jos jonkin moista muuta tavaraa......kyllä nuo käsityöihmiset ovat ihan oma rotunsa..:)
 mulla sukat vieläkin kesken... mutta oottakaapa vaan, kun saan taas inspiraation, niin jopas valmistuu toinenkin sukka..... toinen on jo valmis.... ennen kevättä valmistuvat..... ihan varmasti.

Lepposiaa lauantai iltaa kaikille teille ihaNaisille....

tiistai 26. lokakuuta 2010

callunat ja albumit.

Ostin tänään ulos pari callunaa, tuohon olkkarin ikkunan taakse. Tulee heti niin talvinen olo...:)


En ole ennen ostanutkaan, kuin noita punaisia, kun jostakin joskus kuulin, että ne kestävät kauniimpani ja paremman värisinä talven, mutta tuo hento vihreä oli niin kauniin näköinen, että oli pakko ostaa.

Tässä Amalia-mummolta saamani albumit. Kuluneet ja elämää nähneet.. pitkän taipaleen tehneenä....



Tuossa oikeianpuoleisessa valokuvassa istun pappani vierellä penkillä, rusetti ojossa. Takana oikealla seisoo äitini.
Mukaavaa loppuviikkoa teille kaikille ihaNaisille.....

lauantai 23. lokakuuta 2010

Lauantaipuhdetta.

Kiitos taas teille kaikille, jotka olette piipahtaneet sivuillani ja erikoiskiitos teille, jotka olette jättänyt viestejä, niitä on mukava aina lukea.

Tänään oli taas kaunis ja aurinkoinen sää. Lämpöäkin tuollaiset melkein 6 astetta ja vaikka oli aika kova tuuli, niin ei tuntunut lainkaan kylmältä....
Niilon kanssa lenkkeillessä tavattiin yksi pieni Bichon neiti. Neiti oli syntynyt 16.6.2009 ja Niilo on syntynyt 23.6.2009. Eli aika samanikäisiä olivat. Kovin he kuiskuttelivat salaisuuksia toistensa korviin... mitähän lienevät kuiskutelleen...:)

Olin tänään sitten ostamassa niitä sukkalankoja. Miten voikin olla vaikeaa valita mieluisat värit. Päätin sitten ostaa oikein pirteän väristä lankaa, kun yleensä on jotain hillittyä... kas tässä nämä ihanuudet ovat......


Ja olenhan jo jotain saanut aikaiseksikin... tämän verran.. jotenkin näyttää kovin kapoiselta, mutta kyllä siinä silmukoita on ihan normaali määrä ja koitin jalkaan niin hyvin meni. Laitan sitten kuvan, kun sukat ovat valmiita.


Nyt rupean nauttimaan lauantai illasta ja takkatulen loisteesta. On se vaan niin ihanaa tuo aito tuli. Silloin, kun
etsimme uutta kotia, noin kolme ja puoli vuotta sitten, mulla oli yksi vaatimus ylitse muiden, että uudesta kodista täytyy löytyä takka. 


Oikein leppoisaa lauantai-iltaa teille kaikille!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Villasukat

Ensimmäiseksi pitää kiittää kaikkia teitä ihanista viesteistä!! On tosi mukavaa saada postia <3

Nyt on sitten oikein kunnon syyssäät alkaneet. Päivätkin ovat niin valottomia, mutta onneksi on kynttilöitä, joilla valaista kotia. Ihanaa...


Kerron teille nyt ihan oudon jutun.....olen päättänyt ruveta kutomaan.... ihan totta.....sukkia itselleni...
Olen kyllä kutonut sukkia ennenkin, vaikka te vanhemmat vierailijat tiedättekin, että en ole oikein käsityöihmisiä. Muistatte varmaan sen kertomuksen siitä ensimmäisen lapsenlapsen nutusta....:)

Mulla on läppärillä, suosikeissa ohje kantapään neulomisesta. Se on hyvä ohje, kun se on oikein liikkuvalla kuvalla...  ja siinä vielä kerrotaan mitä milloinkin tehdään..:)
Siis en millään opi  tekemään kantapäätä ilman ohjeita. Ehkä, jos tekisi useammin niin voisi ohje jäädäkkin muistiin, mutta näin, kun teen sukat vuodessa, korkeintaan ja aika harvoin niinkään usein,  niin en sitten millään muista.
Kutoahan osasin jo alle kouluiässä. Isäni opetti mut. Aika isä mulla.
Vaikka mieheni onkin melkein tuhattaituri niin kutoa hän ei osaa... mutta ei tarvitsekkaan.
Esittelen sitten teille, kun on jotain esiteltävää..... muistutan, että asia on vasta suunnitteluvaiheessa eli voi mennä aikaa ....:):)

Oikein hyvää loppuviikkoa teille, huomennahan onkin jo torstai ja taas on kohta viikonloppu.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Amalia-mummo

Olen ollut koko päivän yksin kotona. Mies ja Niilo lähtivät mökille ja meinaavat olla yötäkin. Ottivat Nipsukin mukaan, Niilolle kaveriksi.

Suunnittelin kovin miten vietän päivän, mutta päivä on hurahtanut iltaan, enkä  ole mitään mainittavaa saanut aikaiseksi.
Siirtelin vähän tavaroita paikasta toiseen ja olen vain ollut ja nauttinut..
Tässä kuva iso-isäni siskosta, kun hän oli nuori neito Karjalassa. Kuva on otettu Viipurilaisessa kuvaamossa.
Ja tässä sama Amalia-täti on enoni ikuistamana, joskus kuusikymmenluvulla.
Eikö ole ihana huivipäinen mummo. Muistan Amalia-mummon hyvin, hän asui äitini vanhempien luona ja taisin olla aika pidetty vierailija vintillä, jossa mummo asui.
 Hän jätti mulle pari koriste esinettä. voiastian ja kaksi valokuva albumia, jotka oli saanut sodan jaloita pelastettua.  Näistä hän oikein mainitsi, että hänen kuoltuaan mun pitää saada ne. Muuta hän ei paljon sitten saanutkaan pelastettua, paitsi sen tärkeimmän. Oman henkensä.

Mun molemmat vanhempani ovat Karjalasta, Kuolemanjärveltä. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sen ylpeämpi olen karjalaisuudestani ja sukujuuristani. Mietin monesti, miltä on iso-vanhemmistani täytynyt tuntua, kun on joutunut jättäämään kotinsa ja omaisuutensa rajantaa ja alkaa koko elämä alusta, vieraassa paikassa.
Olen käynyt vanhempieni kanssa kerran Karjalassa ja nähnyt heidän kotipaikkansa. Isän kotona oli saunamökki paikallaan ja äitini kodin tilalla oli venäläisten kesämökkejä.
Ymmärrän hyvin iso-vanhempieni kaipauksen kotiin Karjalaan.
No, mutta tulipas tästä nostalginen postaus. Huomaa, että mulla on ollut koko päivä aikaa miettiä syntyjä syviä...:)
Tässä vielä kuva Amalia-mummon voiastiasta.

torstai 14. lokakuuta 2010

ja huomenna on taas perjantai..

Kyllä ne viikot menevät vauhdilla.
Tutustuin tänään, aivan ihanaan blogiin. Löysin sinne erään ystäväni sivulta.
Kirjoitus oli niin positiivinen ja kaunis, että siitä tuli itsellekkin ihanan rauhallinen ja hyvä olo. Kiitos vielä kerran siitä.

Tänään on ollut tuulinen ja sateinen päivä. On tullut räntää ja vettä ja rakeita. Siis sellainen aivan ihana ilma.....:):)  sai olla oikein varuillaan, kun oli Niilon kanssa lenkillä, ettei pieni poika lähtenyt lentoon.
Oli siinä Niilolla ihmettelemistä, että mikäs nyt on, kun korvatkin meni koko ajan vain taakseppäin tuulen voimasta.
Metsään en uskaltanut mennä, jos vaikka joku oksa olisi pudonnut päälle.
Tuossa on kuva valkokukkaisen orkidean oksasta, jonka äitini meinasi heittää pois, kun oli kukka kukkimisen lopettanut.  Olin vienyt sen äidilleni, äitienpäivänä.
Pelastin sen siis roskikselta ja nyt se kiittää mua ja alkaa kohta kukkimaan. Musta orkideat ovat kauniita ja kukkivat pitkään.
ja tässä kuva keittiön vanhasta lampusta.... ei antiikkia, mutta vanha... olen saanut sen 17 vuotta sitten, eli niin vanha. Mä pidän siitä vieläkin tosi paljon, vaikka siinä onkin ruskeat kukat. Ei siis ihan mun lempivärini.

Oikein paljon kiitoksia kaikkille teille, jotka olette kirjoitellut mulle ihania viestejä... Niitä on mukava lukea... nautitaan ihanasta syksyisestä ilmasta...:)

tiistai 12. lokakuuta 2010

Ensilumi

Olin ihan kateellinen, kun tänä aamuna  Pitsienkeli blogissa oli aamulla otettu kuva ja maisema oli valkoinen, mutta saatiinhan me täälläkin tänään lunta, sen huomasi, kun oikein tarkkaan katsoi.
Maassa sitä ei kylläkään näkynyt, eli ei ollut niin kaunista, kuin Pitsienkelillä, mutta kyllä ne lumihiutaleita olivat, jotka taivaalta alas leijailivat.. kai sitä sitten voi ensilumeksi sanoa...:)
Toivottavasti saadaan yhtä kaunis talvi, kuin viime talvi oli.
Laitan tähän pari kesäistä kuvaa Niilosta. kuvat otettu Villa Violassa.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Runo ystävältä

Sain tämän runon ystävältäni meilillä ja ajattelin jakaa sen teille kaikille ystävilleni.

Runo on runo oppimisesta.

Kun olin nuorempi, painoin muutaman kilon vähemmän. Minun ei koskaan tarvinnut vetää vatsaani sisään, kun pidin päälläni tiukkaa mekkoa.
Mutta nyt kun olen vanhempi kehoni on vapautunut. Vyötäröni kohdalla on elastista mukavuutta.
Italialaisten kenkien koko on oltava ainakin kaksi kokoa isommat, jotta jalat ylipäänsä mahtuvat sisään ja sukkahousujen haaraosa jää usein polvien korkeudelle.

Mutta, olen myös oppinut, että ei ole mitään väliä mitä tapahtuu, miten mustalta kaikki näyttää tänään, elämäni jatkaa kulkuaan ja huominen on jo parempi päivä.

Olen oppinut, että tapa, jolla henkilö käsittelee seuraavat kolme asiaa kertoo hänestä paljon, sateinen päivä, eksyneet matkatavarat ja sotkuun joutuneet joulukoristeet.

Olen oppinut, että oli suhteesi vanhempiisi mikä tahansa, tulet kaipaamaan heitä, kun heitä ei enää ole.

Olen oppinut, että se, että hankki rahaa, ei ole sama asia, kuin hankkia itselleen elämä.

Olen oppinut, että elämä joskus antaa minulle toisenkin mahdollisuuden.

Olen oppinut, että vaikka itsellä olisi surua ja tuskaa, minun ei tarvitse aiheuttaa sitä muille.

Olen oppinut, että joka päivä pitäsi ojentaa kätensä jollekin toiselle henkilölle.

Olen oppinut, että kaikki tarvitsevat lämpimän ajatuksen ja ystävällisen taputuksen olkapäälle.

Olen oppinut, että minulla on vielä paljon opittavaa.

Olen oppinut, että ihmiset tulevat unohtamaan mitä et sanonut tai tehnyt, mutta he eivät tule ikinä unohtamaan mitä sait heidät tuntemaan.

Hyvää alkannutta viikkoa teille kaikille.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Penkki

Ihanaa viikonloppu alkaa... ajateltiin, että voitaisiin mennä viikonloppuna taas sienimetsään... tai sitten ei... on ainakin luvattu kaunista ilmaa, eli sen puolesta voisi vaikka mennäkkin, mutta jos keksitään jotakin muuta kivaa niin... no sen sitten näkee.
Tässä muuten on kuva siitä penkistä, jonka laitomme eteiseen. Kuva ei kyllä tee sille oikeutta, mutta näettepä suunnilleen millainen se on. Laatikot on vinksin vonksin ja pehmusteet vähän vinossa, mutta sellaistahan se meillä on..:)


Oikein rentouttavaa viikonloppua teille kaikille ja kiitos viesteistänne. On mukavaa lukea viestejä teiltä.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Vanha lauta osa 2...

Kaksi päivää mennyt töissä, loman jälkeen... noo joo.... ihan hyvin..:)
Kotona on sitten pienen eteisen seinät saaneet panelia pintaan ja vanha lauta, jonka silloin kerran löysin rannalta  on nyt valjastettu uuteen tehtävään. Musta se on aika hyvännäköinen ja tuo mun kesähattunikin sopii siihen hyvin, kunnes joutuu antamaan tilaa pipoille ja muille talvihatuille.
Toiselle seinälle laitamme penkin, johon voi istua kenkiä laittaessaan. Laitan siitäkin sitten kuvan, kun saadaan se laitettua. Pitää vähän korjata, että sopii siihen paikkaan.
Pitää tässä oikein antaa kunnia henkilölle, jolle kunnia kuuluu ja tämä henkilö on mun ikioma mieheni.  Hän aina toteuttaa näitä mun ideoitani... ja ne eivät tunnut koskaan loppuvan, mutta onneksi mulla on mies, jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Yksi ruusu on kasvanut.....

Oli ihan pakko laittaa vielä tämä kuva tänne. Olin äsken tekemässä vähän pihahommia täällä Kaarinassa ja löysin yhden ruusun viellä kukkimassa. Oli pakko ottaa se keittiön poydälle. Ja kummasti sen keltainen väri piristää... saa tuntumaan huomisen aamunkin ajattelun jo vähän siedettävämmältä...:)

Sadonkorjuuta

Eilinen päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten päätimme lähteä sienimetsään. Ajoimme mökille, koska siellä tiedämme hyvät sienipaikat.
Suppilot olivat pieniä ja niitä sai oikein etsimällä etsiä, mutta saatiinhan korinpohja peittymään,
mutta "meidän" kanttarelli paikka olikin jäänyt muilta sienestäjiltä huomaamatta ja tässä yhden hengen runsaassa puolessa tunnissa saama saalis.
 Keräsimme myös omenat talteen. Tässä niitä kauniita punaposkia.
ja tässä osa menossa, sanomalehtiin käärittynä, kellariina odottamaan joulua, jolloin syödään viimeiset punaposket.
Meillä on mökillä vanha ihana maakellari ja sinne on hyvä säilöä omenoita. Matkaakaan mökille, kun ei ole kuin noin 32 kilometriä, joten siltä on hyvä talvella hakea maistiaisia.

Huomen aamulla pitäisi muistaa mennä töihin..:)
On siinä taas opettelemista, viiden viikon jälkeen, mennä illalla ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa nousta aamulla virkeänä. No, virkeänä en missään nimessä puoli seitämältä aamulla herää..:)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille..

perjantai 1. lokakuuta 2010

Viikonlopun kynnyksellä

Kävin taas kirpputorilla.. sanotaan vaikka viimeisen lomapäivän kunniaksi..:)
Ostin tälläisen pienen, käsinsolmitun ryijymaton, makkariin. Makkarissa on yksi seinä punainen, joten tämä on, kuin sinne tehty.
Matto on juuri se, josta viime kirppis käynnin jälkeen kerroin, että jäi vähän vaivaamaan, etten ostanut tätä ja kun se oli siellä vielä, niin nyt sitten ostin sen.
Niin ja tietysti kiersin koko paikan taas, ja sitten ihastuin tähän pieneen Arabian vanhaan, piippuleimalla varustetuun kuppooseen.... ihan kuin joku lapsi olisi sen maalannut... vähän on värit sekoittuneet...:)
Käydessäni Niilon kanssa lenkillä, löysin metsästä, ihanan katkennen oksan, siis oikein ison oksan. Olin varmaan huvittavan näköinen, kun raahasin sen kotiin, mutta näin jo sieluni silmillä, miten sen laitan tuohon sisääntulon luokse maitotonkkaan. Siihen voi jouluna laittaa vaikka valot.
Pistän sitten kuvia, kun saan sen laitettua.
Toivotan oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua teille kaikille ystävilleni ....... se alkoi sitten jo lokakuu ja tontuilla alkaa kiireet, kun pitää käydä, joka ikkunan takana kurkkimassa, että onko siellä kilttejä lapsia....:)