maanantai 29. marraskuuta 2010

Jouluvaloja ja jotakin muuta...

Laitettiin ulos lisää jouluvaloja.... . Tuohon teranssin aitaan laitomme valot (lue mieheni laittoi), jotka olivat viime jouluna ikkunassa, sellaiset jääpuikot,  mutta nyt oli sen verran valoja sammunut, että ne eivät olisi olleet ikkunassa kauniit. Tuossa aidassa niitä sammuneita valoja ei edes huomaa. Taustalla on se metsästä raahaamani oksa, jossa on myös valot..... täytyy sanoa, että se on kyllä luonnossa paremman näköinen, kuin tässä kuvassa.


Tänään on ollut kaunis ja aurinkoinen  päivä. Teimme Niilon kanssa pitkän lenkin ja auringon paisteessa näytti, kuin olisi ollut timantteja hangella.
Mulla ei tietenkään ollut kameraa mukana, mutta laitanpa tähän viime tammikuussa ottamani kuvan. Kuva otettu mökillä ja siinäkin on timantteja hangella... yksi isompi ja monta pientä..:)


Mulla alkaa nyt joulukuun ensimmäisenä päivänä, elämässä uusi aika. Aloitan osa-aika työkyvyttömyyseläkkeen.... tuntuu ihan mahtavalta. Olen alkuviikon töissä ja sitten on neljä vapaapäivää, eli teen kolmena päivänä viikossa töitä. Olen niin hyvilläni, että työnantajani suostui tähän järjästelyyn ja toivon, että jaksan nyt sitten käydä töissä ne vuodet, joita mulla vielä on edessä, ihan oikeaan eläkkeeseen. Ja niitä vuosia taitaa tulla koko ajan lisää..:)


Kiitokset vielä teille kaikille, jotka olette piipahtaneet luonani ja erikoisesti kommentin jättäneille.. niitä on aina niin mukava lukea..<3

tiistai 23. marraskuuta 2010

Joulukortti/joulukalenteri

Oli ihan pakko kirjoittaa, kun sain tänään, tämän joulun ensimmäisen joulukortin.... siis aivan ihanan.... se on myös Positiivarit joulukalenteri. Kiitos Terttu, lämmitti kovin mieltä, kun näin sen töistä tullessani...<3
Etsin jo ensimmäisen päivän luukun valmiiksi...:) Kyllä se on sievä, vai mitä mieltä olette.


Täällä on tänään, tosi kylmää. Pakkasta on vaivaiset viisiastetta, mutta tuulessa varmaan 30. Ainakin siltä tuntui. Ja Niilon kanssa iltalenkki vielä tekemättä..... paleltaa jo pelkkä ajatus. Pidän kyllä tuulesta ja tuiskusta, kun vaatetta on tarpeeksi, ulkona on silloin ihana olla, mutta jotenkin tänään tuntuu siltä, että lenkki jää varmasti aika lyhyeksi.


Kiitos taas teille kaikille, jotka olette käyneet sivuillani.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sunnuntain mietteitä.

Ollut taas ihana viikonloppu...
Mitään erikoista ei ole tullut tehtyä, mutta eihän sitä aina tarvitsekkaan. Eilen illallakaan ei tehty muuta, kuin löhöiltiin.... juotiin jouluiset glögit, joka lämmitti mukavasti.


Tai no, ollaanhan me tehty kovasti ajatustyötä..... mietitty isännän synttäreitä, jotka ajoittuvat mukavasti joulun alle. Tulee ihan pyöreitä vuosia täyteen. Pääsee mies miehen ikään..:):) Ei mitään suurempia juhlia järjästetä, mitä tuo lähin suku kahvitetaan.

Mihin ne vuodet oikein vierivätkään? Mekin ollaan oltu yhdessä ihan lapsesta asti. Minä juuri 16 täyttänyt ja isäntä muutaman vuoden vanhempi...ja eihän siinä kauaa mennyt, kun jo tytär ilmoitti tulostaan....:) ja ihana tytärhän siltä tulikin. Olin silloin nuorempi, mitä vanhin lapsenlapsi nyt on. Voi mahoton!!
Hienosti me ollaan kasvettu samaan suuntaan, vaikka mukulana kotileikki aloitettiinkin....:):) Nykyisin, kun suurin osa aviopareista, pakkaa kasvamaan erilleen....

Huomenna alkaa sitten taasen arkinen aherrus.... marraskuun viimein kokonainen viikko. Seuraavana alkaakin jo joulukuu ja joulu tulee tuossa tuokiossa... nautitaan tästä ihanasta joulun odotuksesta.... hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille ja kiitos kaikille viesteitä, ne aina ilahduttavat kovin.

lauantai 20. marraskuuta 2010

........ ihanaa lunta sataa.........

Kiitos kaikkille teille, jotka täällä sivuillani piipahdatte.. <3

Poika on saatu kotiin ja kivut ovat takanapäin. Tovi menee vielä ennen, kuin jalalla saa kävellä, mutta se on pientä...... tärkeintä on, että on kaikki hyvin.
Poika oli ihmetellyt, että ei ymmärrä, miksi täällä Suomessa, terveydenhoitoa aina haukutaan. Hänellä on vain hyvää sanomista. Puolen tunnin välein oli yölläkin käyty kyselemässä, onko kipuja ja haluaako hän jotakin.
Hmm.... aikas hienoja mietteitä nuorella miehellä, kumpa me aikuisetkin aina muistaisimme olla kiitollisia. Kyllä meillä täällä Suomessa on asiat sentään hyvin.

Laitoin tänään tuikut siihen oksaan, jonka kerran tuolta metsästä raahasin. Minusta siitä tuli oikein hieno. Kuvassa valot näyttävät vähän pitkulaisilta, kun otin kuvan ilman salamavaloa ja eihän se kamera pysynyt paikoillaan, kun valaistusaika oli pitkä, enkä viitsinyt jalkaa sisältä hakea.


Sisällä mulla on tuikut ovatkin jo vähänaikaa valaisseet. Olen laittanut niitä lasisiin kukkavaaseihin ja nekin ovat aika mukavan näköisiä.


Nämäkin otettu ilman salamavaloa ja sen kyllä huomaa, mutta jos otan valon kanssa, eipä paljon tuikkuja näy....:) Ja ihanaa..... meilläkin on LUNTA ja koko ajan hiljalleen sataa lisää. Saas nähdä paljonko aamulla onkaan.
Niilokin on aivan haltioissaan lumesta. Siinä ei paljon tassut maassa käy, kun hän vipeltää ulkona. Josko ne muulloinkaan pahemmin maassa käy. Niilo sopii meidän karjalaiseen sukuun tosi hyvin..... on samanlainen eläväinen ja vilkas luonteeltaan, kuin emäntänsä.


Nyt pitää vain toivoa, että säästyn taudilta, joka isäntään iski. Kovin on raukalla kurkku kipeä ja ääni kummasti madaltunut..... sitä on liikkeellä.

Oikein leppoisaa lauantai-iltaa teille kaikille... nautitaan marraskuun hämystä... sytytetään kynttilät ja kuunneellaan hiljaisuutta.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Karhun poika sairastaa, häntä hellikäämme....

Voi surkeuksien surkeus..... nuorin lapsenlapsi oli eilen leikkauksessa.
Polven nivelsiteet ovat menneet joskus poikki ja polvi lumpsahti koko ajan pois paikoiltaan, mikä on kovin kivuliasta.


Eilen sitten polvi leikattiin ja viimeyö oli ollut kovin tuskainen. Tänään päivälläkin kivut olleet kovat. Pojalla on kipupumppu, mutta, kun siitä sitten taas tulee huono olo.


Kyllä on mamin sydän ollut raskas, kun ei voi poikaa auttaa. Mikä hienompaa olisikaan, jos voisi ottaa kivun itselleen, ettei lapsen tarvitsisi kärsiä.
Toivotaan nyt, että leikkauksesta on ollut apua ja polvi pysyy nuoren miehenalun touhuissa paikoillaan.
Lohduttelin häntä, että huomenna on jo paljon parempi päivä.....


Onhan tässä sairastamisessa se hyvä puoli, että saapi herkkuja. On sipsejä, cocista, fanipalaa ja suklaata. niin ja saa äidin jakamattoman huomion, joka työpäivän jälkeen istuu, sukkaa kutoen "isonpikkuisen" vierellä, kunnes tulee uniaika.
Meidän lapset, eivät olekkaan ennen olleet sairaalassa. Kiitos siitä, suojelusenkelille.
ja huomenna varmasti tämäkin potilas pääsee kotiin sairastamaan.....

torstai 11. marraskuuta 2010

Sukat ja enkelit

Ihan ensimmäiseksi kiitoksia kaikille teille blogissani vieraileille ystävilleni.. <3

Olen ihan unohtanut näyttää teille millaiset niistä kutomistani sukista tuli..... sain viime viikonloppuna ne valmiiksi. Tässä ne ovat. Eivätkö ole kauniit..:)


Olin tänään kampaajalla, mutta onneksi mulle ei känyt samalla lailla, kuin Niilolle...:)
Kummasti se, kampaajalla käynti  aina piristää, vaikka ei tehty muuta, kuin leikattiin... värjäyksestä olen kokonaan luopunut ja musta tuntuu, että hiuksetkin ovat paljon paremmassa kunnossa.

Muuteltiin tässä taasen vähän huonekalujen paikkoja ja tämä lipasto, joka oli makkarissa sai uuden kodin olohuoneesta.


Lipaston päällä on tuollaiset enkelit, jotka olen ostanut yli 20 vuotta sitten. Ihastuin niihin ja pidän niistä edelleen tosi paljon.


Huominen päivä ja taas olisi viikonloppu. Ja sunnuntaina sitten juhlitaan isänpäivää. Meidät on pyydetty sunnuntaina tyttären luokse lounaalle.


Nyt pitää lähteä katsomaan, kun Teemalta tulee ohjelma, Kuka sairastuu rintasyöpään. Aihe kiinnostaa, koska suvussani rintasyöpää on esiintynyt.

Hyvää loppuviikkoa teille kaikille.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Haaste

Jaana, blogista Aika on taikaa, haastoi minut muistelemaan lapsuuttani. Otin haasteen tietenkin vastaan ja tässä muistelot.


1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona"?
 En tiedä, mitä olen vastannut, mutta sen muistan, että halusin keksijäksi... samanlaiseksi, kuin Pelle Peloton.:)

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Aku Ankka meille tuli ja siitä Roope Ankka ja tuo Pelle Peloton ja tietysti Mummo Ankka.

3. Lempileikkejäsi?
Rakastin koluta vintillä, jossa oli salaperaisiä laatikoita, vanhoja vaatteita ja muuta. Iso-vanhempieni luona lempipuuhaani oli  käydä tallinvintillä, jossa oli kaikkea ihanaa. Ilmeisesti jo silloin kaikki vanha tavara kiinnosti.


4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Ehkä se oli se päivä, kun täytin 15 vuotta ja ah' olin niin aikuinen, että.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Pidin hiihtämisestä ja luistelusta, mutta en varsinaisesti niitä harrastanut.

6.Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Danny, ilman muuta.

7. Paras joululahjasi, jonka olet saanut?
 Viettimme joulun aina äitini vanhempien luona. Siellä oli myös äitini sisko perheineen. En tiedä, oliko lahja paras, mutta mieleen on ainakin jäänyt, kun saimme kaikki neljä tyttöä isot vauvanuket.
Tuossa kuvassa meitä on vasta kolme tyttöstä, minä oikealla.
                                

8. Mitä olisit halunnut elämässäisi tehdä, jota et ole vielä tehnyt?
Olen saanut tehdä elämässäni kaiken, mitä olen halunnut..... tietenkin aina haaveita pitää olla.


Haasteen laitan eteenpäin blogeihin:  
Astalan emäntä
Maalaisunelmaa
Riihipirtti
ja
Kivimäen elämää

perjantai 5. marraskuuta 2010

Niilo ennen ja jälkeen......

Voi hyvä tavaton... olimme Niilon kanssa tänään trimmarilla.
Olemme vasta etsiskelleet sellaista, joka tuntuisi tulevan koirien kanssa hyvin toimeen ja trimmaisi Niilon turkin siististi.
Ensimmäinen, jolla kävimme muutaman kerran, oli muuten ihan ok, mutta työn jälki oli aina tosi epätasaista.
Joskus mökillä leikkasimme itse Niilon karvoja ja jälki oli silloin tasaisempi, kuin ammattilaisen leikkauksen jälkeen... tai no ei nyt ihan....
No, tänään menimme sitten uuden trimmaajan luokse ja selitin, että Niilo ei ole näyttelykoira ja että haluan, että turkki on kauttaaltaan tasainen ja että en pidä Bichoneille kuuluvasta "pyöreästä" päästä..
Tässä vaiheessa trimmaaja alkoi suureen ääneen ihmettelemään, että jaa, ei saa siis näyttää Bichonilta ja että miksi olen valinnut Bichonin, jos en pidä sellaisesta päästä, joka rodulle kuuluu ja jatkoi, että kyllä niitä on monia saman tyyppisiä rotuja, joita olisin voinut ottaa ja joille ei föönata suurta päätä........... siis ymmärättekö tätä!!!! Olin ihan sanaton!!!
Meinasin siinä vaiheessa hypätä autoon ja pyyttää miestäni painamaan kaasua ja kovaa, mutta en kehdannut, vaan jätin kuitenkin Niilon hänelle.
Laitan nyt tässä kuvat ennen ja jälkeen toimituksen.


............Tämä kuva on otettu eilen illalla.......

                                                .............. ja tämä äsken..........

Voitte varmaan tajuta, miltä mamista tuntuu... nyyh....mun pieni ihana vauvani. Tietenkin Niilo on yhtä ihana ja rakas, mutta täytyy myöntää, että ei kaikkein kauneimmillaan....  Mieheni lohduttaa, että kuukauden päästä Niilo on jo oma viehättävä itsensä, mutta ei se nyt paljon lohduta. Johan Niilolle tulee ulkona kylmä. No, onneksi hänellä on villapaita..:) ja onneksi voin valita mihin seuraavan kerran menemme... vaikka sitten sille ekalle trimmaajalle.. hän sentään on ystävällinen ja asiallinen.

Lopuksi kiitän teitä lukijoitani ja erityisesti viestin jättäneitä. Ne ilahduttavat aina.
Ja taas on viikonloppu edessä... ihanaa...

tiistai 2. marraskuuta 2010

Vieraskirja

Tuula esitteli blogissaan, Äite puuhailee, vanhoja vieraskirjoja, joita oli kaapin kätköistä löytänyt. Hänelle jo kerroinkin, että mulla on myös äitini vanha vieraskirja. Kas tässä kuvia.


 Kannet ovat puuta ja kannessa komeilee Suomen vaakuna. Selkämyksessä hienot punosnyörit.



ja ensimmäisellä sivulla omistuskirjoitus. Äiti sai kirjan siskoltaan Irjalta joululahjaksi vuonna 1948.
On se hienoa, että tälläisiä aarteita omistaa..


Ihanaa on jo marraskuu... joulu se vain lähenee ja lähenee... olen jo aikas täpinöissäni... musta Joulu on vuoden paras ja tunnelmallisin juhla..... Kauniit joululaulut saavat mielen herkistymään ja silmäkulman kastumaan.