tiistai 4. tammikuuta 2011

Niin murheellista


Uusi vuosi ei alkanut niin, kuin toivoimme.
Paha peikko tuli ja muutti kotiimme, lupaa kysymättä asettui taloksi. Pahoitti mielemme ja toi tullessaan sydämiimme suuren hädän. Miten tästä eteenpäin......

Pelon alla meinaa musertua. Miten pystyy elämään puristava rautakehikko sydämen ympärillä..........Tiedän, että asian kanssa on opittava elämään ja kestää hetken ennen, kuin peikko hellittää meistä otettaan. Tiedän, että se lopulta helliittää otteensa ja  voitamme sen.... yhdessä taistelemme sitä vastaan. Tiedän myös, että saamme tuskaamme ja pelkoomme apua, kunhan osaamme ottaa avun vastaan.

Miten pieneksi ihminen itsensä tunteekaan, näin suuren asian edessä. Tunnen itseni niin voimattomaksi.
Hassua, että saan rohkeutta ja voimaa rakkaaltani, jota peikko enemmän otteessaan puristaa.

Pyydän nyt teiltä ystäväni, että muistatte meitä iltarukouksessanne.... tarvitsemme kaiken mahdollisen avun.
Kiitos!

17 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

Voi ystävä, suljen teidät rukouksiini. Huokaisen Isän puoleen pyyntöni puolestanne. Ole luottavaisin mielin, olette hyvissä käsissä. Toisinaan elämässä meitä pitää välillä koetella. Miksi, sitä emme riitä ymmärtämään, mutta lujasti uskon, että osaksemme aiottu koituu siunaukseksi, kun aika on. Olette ajatuksissani. Teitä siunaten, Tinttarus

seijastiina kirjoitti...

Voi hyvänen Irmastiina, voimia teille, ja siunaten pyydän uskovaista ystävääni lukemaan teille esirukouksen, sen enempiä kyselemättä :(
Elämä koetteli itseäni tasan vuosi sitten.
Toivon iloa ja kestämistä teille, onneksi ette ole yksin ♥
Lämmöllä
toivoo
Seijastiina

Liisa kirjoitti...

Voi miten ikävää:( Muistan sinua ja perhettäsi illan rukouksissa ja toivon voimia ja enkeleitä elämäänne.

MaMMeli kirjoitti...

Voimia ja Siunausta teille koettelemuksessa, olette rukouksissani <3

Hyvä Mieli kirjoitti...

Voimia, uskoa parempaan ja pyyntöösi vastaa varmasti jokainen!

Astalan emäntä kirjoitti...

Vaikka oma blogini on tauolle joutunutkin, iloisten ja näiden surullisten asioiden myllertäessä mieltä, on ihana lukea täältä Irmastiinan blogista, että te, vieraat ihmiset, vaikkakin ystävät, kalliit ja arvokkaat, jaksatte lähimmäisistänne välittää. Tuoda toivoa ja rohkeutta pienen ihmisen taisteluun. Niin paljon kun maailmaan mahtuu itsekkyyttä, kylmyyttä ja hädässä olevan ohi kulkemista, mieltä lämmittää kun huomaa, että hyvyys ei meistä kaikista kuitenkaan ole kadonnut. Rakkaimmat kiitokset teille, Irmastiinan lukijat! Autatte häntä, minua ja meidän perheitämme jaksamaan, yhteisillä rukouksilla, lähimmäisenrakkaudellanne. Kiitos. <3

Sanna-Mari kirjoitti...

♥♥♥

pitsienkeli kirjoitti...

voimia vaan kovasti teille molemmille!

tuksu kirjoitti...

Taivaan Isän puoleen käännyn minäkin murheessanne. Voimia sinne!
tuksu

Tuula kirjoitti...

Lämpöisin ajatuksin toivon voimaa perheellesi ♥

JaanaElina kirjoitti...

Minäkin haluan lähettää teille voimia ja halauksia ja siunausta.

Annan tukeni sen pahan peikon karkottamisessa.

Irmastiina kirjoitti...

Kiitos ystävät lämpimistä viesteistänne... <3
en vieläkään tajua asiaa. Mielessä kiertää ajatus, että on tapahtunut erehdys, vaikka tiedän, että asia on näin, miten meille on kerrottu.

Sirkka kirjoitti...

Rukoilin heti kirjoituksesi luettuani ja minusta tuntuu, että se kuultiin ja paha peikko karkoitetaan ikiajoiksi!

Lämmöllä

Irmastiina kirjoitti...

Kiitos Sirkka...<3

Tuija kirjoitti...

Voi Irmastiina, nyt vasta luen tämän sinun päivityksen ja halusin jättää sinulle merkin käynnistäni.
Toivotaan, että peikko pahalainen ei teitä lannista, toivon sitä sydämmestäni.

Irmastiina kirjoitti...

Kiitos Tuija.
Mukavaa, kun jätit merkin.. kyllä peikko kovin tekee töitä, saadakseen meidät lannistunmaan, mutta periksi ei anneta. Välillä tulee kuitenkin aina päiviä, että tuntee, ettei jaksa siis ettei todella jaksa. Tuntuu, että hengittäminenkin ottaa voimille.

Merja K kirjoitti...

Voimia ja jaksamista teille!