torstai 6. tammikuuta 2011

päivä vain ja hetki kerrallansa....

On se ihmeellistä miten ihminen saa voimaa silloin, kun sitä eniten tarvitsee. Voimaa uhmata pahaa. Voimaa uskoa parempaan.
Sitä yrittää esittää vahvempaa, mitä onkaan...... ettei toinen huomaisi, miten pahalta tuntuu...... toista suojellakseen yrittää esittää.... ja sydämessään tietää, että toinenkin esittää....... samaa näytelmää.... samasta syystä.
Asiasta ei paljon puhuta ja ehkä se on hyväksi, en tiedä.  Ehkä emme ole vielä valmiit siitä puhumaan ja puhumisen aika tulee myöhemmin. Asia on vielä niin uusi.
Nyt kaikki tuntuu vain niin uskomattomalta, eihän tämä voi olla totta. Eihän elämän näin pitänyt mennä.
Tuntuu, kuin näkisi pahaa unta, josta kohta herää...... välillä tulee hetkiä, kun itkua ei voi pidätellä, mutta toista suojellakseen yrittää itkeä hiljaa, ettei toinen huomaisi. Ehkä se on pelkoa, että murrumme molemmat yhtäaikaa, eikä toinen ole pitämässä toista pystyssä.
Rukoilen voimaa..... voimaa jaksaa olla se vahvempi, joka pitää toista pystyssä.


Kiitos teille kaikille viesteistä. On ihana huomata, että ihmisissä on hyvyyttä ja myötäelämisen taitoa. Kiitos!!!
Toivon, että jaksatte vierailla blogissani, vaikka siinä välillä onkin surumielinen sävy. Saan kummasti voimaa teidän viesteistä ja toivotuksistanne..... ja tällä hetkellä tarvitsen voimaa....

5 kommenttia:

Kodinhenki kirjoitti...

Voi että kuulostaa mietteesi tutuilta! Toivottavasti lähenevän kevään valo tuo voimaa sinunkin mieleesi ja sieluusi.

MaMMeli kirjoitti...

Hei, totta kai me yritämme täällä olla tukenasi sen minkä voimme <3 Mikä se sellainen ystävyys on, joka ei riitä kun toisella on suruja....Haleja ja Siunauksia <3

Anonyymi kirjoitti...

hädässä ystävä tunnetaan,ruukaa vanhat sanoa ja mitä on imhinen jonka sydämeen ei mahu kuin omat murheet??Tosiasian edessä aina saa miettiä,että marisenko turhaan,pienestä jne.Voimia sinulle,ajatellaan sua lämmöllä terveisin astan emäntä

seijastiina kirjoitti...

Sydämelläni ajattelen teitä lämmöllä ja voimia koetukseen, antakaa itkun tulla ja tukekaa toisianne.
On hyvä, ettei ole yksin.
Minä tiedän mitä on olla surun kanssa yksin, halatkaa, jos se helpottaa, mutta toisaalta, voimia, että ette murru :(
Lämpimin ajatuksin
T.Seijastiina

Irmastiina kirjoitti...

Kiitos teille kaikille!!