tiistai 25. tammikuuta 2011

..... se päivä vuodesta........

Kaunis kiitos taas teille kaikille visiitillä käyneille ja erityiskiitos teille, jotka olette vietin jättänyt!

Eilen tuli sitten taas vuosi ikään lisää ....... ei sentään pyöreitä, niin kuin miehelle..:)).... mitenkähän noita vuosia tuntuukin kertyvän, koko ajan kiihtyvällä tahdilla..... Ennen, silloin hyvänä aikana, vuodetkin olivat paljon pidempiä, kuin nykyisin...:)) Oletteko te moista huomanneet?
No, onneksi kuulun siihen ryhmään, joista ikä on vain numeroita. Kerran vuodessa vaan sattuu olemaan tuollainen ihme päivä, jolloin tulee yksi numero lisää....... ja se siitä sitten. Taas voi vuodeksi unohtaa koko asian.
Ehkäpä juuri siksi, minulle onkin tosi suuri mysteeri se, miten nuo lapset voivat olla jo noin isoja...... :)

Ja taas sain tulppaaneja..... laitoin ne tuollaiseen syvään kristallimaljakkoon ja ovat tosi kivan näköiset siinä.... varsinkin nyt, kun ovat kuvaa enemmän auenneet...




Olen sitten taas tänä talvena testannut noita luitteni kestävyyttä..... eikä näillä näkymin osteoporoosi minua vaivaa. Viime perjantaina olessani Niilon kanssa lenkillä, kaaduin kaksi kertaa lenkin aikana ja tosi lahjakkaasti. Tunnissa kaksi kertaa alkaa ollakin jo jonkinmoinen saavutus.

Se on aika huvittavaa, miten ihminen käyttäytyy kaatuessaan.... nopeasti vaan ylös, ettei kukaan huomaa ja jos joku näkee ja erehtyy kysymään sattuiko, niin poskea purren vakuutetaan, että ei, ei ollenkaan sattunut ja kun kysyjä on kuulomatkan päässä niin AUTS, AUTS, sattuu niin vietävästi...:)
Toisen kerran, kun perjantaina kaaduin oli kaksi naapurin poikaa tulossa koulusta ja olipa heillä mukavaa... yrittättivät tirskumisensa peittäää, mutta minäpä huomasin..:))
Niilokin oli niin innoissaan, kun mami alkoi kesken lenkin, hänen kanssaan leikkimään. Ilosta hyppien tuli luokseni ja kasvoja nuolemaan.... taisi vähän hänkin partaansa naureskella..... vielä kotonakin, minkä kuva todistaa..... niin kovin naurattaa, että silmätkin ovat ihan sikkuralla....


Laitampa tähän loppuun vielä kuvan Hellaksen vanhasta suklaarasiasta..... tällä hetkellä rasiassa on kaikenlaisia tärkeitä papereita, kuten mieheni, tyttäreni ja minun neuvolakortit....:))


Kuva todistaa, että Hellaksella oli jo paljon ennen, kuin lakimääräsi parasta ennen merkinnät tuotteissaan.....



Huomenna onkin sitten taas jo keskiviikko. Oikein hyvää loppuviikkoa teille, ihaNaisrt lukijat.... yritetään pysyä pystyssä..:)

13 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Onnittelut näin jälkikäteen Irmastiina, onnea onnea vaan ♥
Minullekin ikä on vain numeroita, mutta joka vuosi sitä pitää kerran muistaa :)
Kauniita tulppaaneja sait taas, ihanat, on ne kyllä kauniita ja kaunis maljakko, upea.

Tuo on totta, miten sitä nolostuu itese kun kaatuu, hyvänen aika, mutta niin se on, äkkiä ylös vaan ja luikkii piiloon, ettei kukaan vaan nähnyt kaatumista,, ollaan me ihmiset kummia.

Ja Niilo nauraa (nyt alkoi minuakin naurattaa) :D

Kaunis suklaa rasia laaatikko, onko se peltiä Irmastiina?
Ja päiväys näkyy olevan, on vanha rasia, ja siis arvokas ♥

Leppoisaa iltaa ja oli mukava jutustella ♥

JaanaElina kirjoitti...

Onnea vaan.♥

Vuodet menee todellakin nopeasti.Itse en enään tahdo muistaa minkä ikäinen olen,jos joku kysyy,pitää oikein miettiä,paljonko olinkaan.Ehkä se sitten jää mieleen kun tulee noita tasavuosia.

Itse kaaduin töissä rappuralliin ja aivan sama ajatus ensimmäisenä,näkikö kukaan.Sattui kyllä käteen ja kämmeneen nousi musta patti,joka sitten laski nopeasti.

Ihana Niilo,niin iloisen näköinen.

Ihania olivat nuo vanhat suklaarasiat.Vähemmän niitä enään näkee.

Mukavaa päivänjatkoa.

tuksu kirjoitti...

No ONNEA! Sinne! Koitahan pysyä pystyssä:) Hyvä tuuri sulla, kun luut säilyivät, vaikka niin pahasti kaaduit!
Ihanat ovat tulppaanit ja upea on maljakkosi:)
Mukavaa päivänjatkoa sinne
tuksu

MaMMeli kirjoitti...

voi Niiloa ihana, niin kauniisti nauraa:D Onneksi et pahemmin itseäsi satuttanut kaatuessasi. Niin se on , että kun kaatuu tärkeintä on että kukaan ei huomaisi ja näytellä että eihän tässä nyt kuinkaan käynyt ;)

Eva-Liisa kirjoitti...

Onnea minultakin! Voi vuodet ne menee nykyään niin nopeasti, että ihan itkettää:( Lapsuudessa tuntui kesätkin tosi pitkiltä , samoin talvet.

OMpas kauniit nuo sinun tulppaanit.

Tuula kirjoitti...

Onnea ♥
Niin nämä vuodet menevät ja vuosi on jotenkin lyhentynyt :) 10v odotettiin lastenlapsia ja tänä vuonna vanhin täyttää 8v ja viides tulossa ♥
Mustelmia saatoit mukuista saada,Niilon ilme on kieltämättä huvittunut :)
Tuollaisia rasioita minäkin muistan, silloin oli vaan harvoin tarjolla suklaata tuollaisessa muodossa. Ihanaa että Sinulla on rasia säilynyt.

Mukavaa loppuviikkoa Sinullekin ♥

Jaana Kristiina kirjoitti...

Onnea synttäreiden johdosta:))
Niin ne vuodet vaan soljuu ja tuntuu,jotta itse ei mukamas vanhene juuri ollenkaan.

Onpas sinulla ollut tuuuria matkassa,ette ole itseäsi loukannut.Kiva kuva Niilosta.
Mukavaa viikkoa teille;))

Sirutuuli kirjoitti...

Onneksi olkoon!
Hyvä, ettei kaatuessa sattunut mitään. Miekin olen ihmetellyt tuota, miksi se kaatuminen niin kovasti hävettää. Mie kaatuilin joka talvi noissa meidän rapuissa, kerran ylärapusta alas asti ja naapurin mies oli poikansa kanssa pihalla. Puhe katkesi seinään, kun näkivät kaatumiseni. Ja mie vaan häpesin... He luultavasti säikähtivät ja katsoivat, sattuiko.
Nykyään osaan kulkea rapuissa kaatumatta, hyvin varovasti kuin vanha mummo :)

Markka kirjoitti...

Onnea, onnea! Ihana rasia ja ruusut. Tulppaanit on myös niin kauniita tuossa maljakossa.
Hyvä ettet satuttanut itseäsi pahemmin.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos teille kaikille onnitteluistanne.. Kiitän ja kumarran.... kiitos!!
Seijastiina, tuo suklaarasia on ihan vaan pahvinen ja siksi sitä pitää käsitellä hyvin varovasti.... ollut minulla lapsesta asti eli ihme, että on vielä tuossakin kunnossa.

Anonyymi kirjoitti...

Onnitelut näin jälkikäteen!!
Vuodet vierivät nykyään paljon nopeampaa kuin ennen, mistähän lie johtuu:)

Mukavaa illan jatkoa!

Sirkka kirjoitti...

Oikein paljon Onnea sydänlämpöiset Onnittelut merkkipäiväsi johdosta!
Maljakkosi on kaunis pirtsakoiden tulppaanien kera.
Onneksi ei käynyt kuinkaan kaatumisesi kanssa, muistathan ensi kerralla polvet koukkuun leuka eteen alas rintaa vasten ja selkä kumaraksi ja siitä sitten vain...voit harjoitella sängyn laidalla..minäkin olen aina silloin tällöin mukkelismakkelis ja nopeasti ylös vaikka sattuikin niin....vietävästi:) tänä vuonna en ole kertaakaan...ai niin jos laittaa villasukat kenkien päälle niin se myös auttaa ettei liukastu.
Kaunis rasia ruusuineen, mutta kyllä Niilo rakas voiton vie, Pus ja halit!


Lupsakasta päivän aloitusta!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos Valkoisia Unelmia.
Sirkka, olen ohjeet kyllä kuullut, mutta eipä niistä paljon ole apua kaatuessa ja tuo villasukka juttu sitten .... kyllä olisi ihmisillä ihmettelemista, kun painelisin sukat kenkien päällä... mutta heino idea..(näkisitpä hymyni)...:)))