torstai 24. maaliskuuta 2011

Ikoni.

Minä omistan ikonin....... en ole ortodoksi, mutta ikoni on minulle hyvin rakas.
Sen tulo perheesemme on todella ihmeellinen tarina ja ajattelin nyt kertoa sen teillekkin ystäväni!


Monta vuotta sitten, rakensimme talon ja tontilla, jolle me talon rakensimme, oli entuudestaan, vanha pieni talo pahanen. Kun talomme valmistui, pieni vanha talo sai purkutuomion ja niin mieheni alkoi sitä purkamaan.
Hän meni talon vintille, talon päädyssä olleesta luukusta, pussittamaan sahanpuruja, jotta ne eivät levisi ympäri pihaa. Pusseissa ne olisi sitten helpompi viedä pois.
Minä jotakin siinä pihalla touhusin, kun mieheni pää ilmestyi luukulle ja hän huusi minua katsomaan, mitä hän oli löytänyt. Vintin hämärässä hän ei tarkemmin nähnyt mikä se oli, arveli vain joksikin tauluksi.  Hän heitti sen alas minulle (onneksi sain kopin)  ja kun tarkemmin sitä katsoin huomasin, että tämähän on ikoni. Siis aivan ihana, vanha puukehyksissä oleva ikoni.


Vein ikonin näytille Turkuun asiantuntijalle, josta ikoni lähetettiin Helsinkiin arvioitavaksi ja korjattavaksi.
Ikoni ei ole rahallisesti mitenkään hirveän arvokas, mutta minulle se on todella arvokas.
Sen on joku munkki, joskus maalannut ja arviointihetkellä sillä oli ikää noin 100 vuotta. Oudon löytöpaikan asiantuntija arveli johtuvan siitä, että Suomessa on ollut, joskus aika, jolloin ikonia ei ole saanut omistaa ja ne on kerätty ihmisiltä pois ja ikonin entinen omistaja ei ole siitä halunnut luopua, vaan peitti sen sahanpuruihin talonsa vintille.
Eikö ole ihmeellinen tarina. Valitettavasti en saa koskaan tietää entisestä omistajasta mitään. Haluaisin kuuula, mistä hän ikonin oli saanut ja muutakin hänen elämästään.
Ikoni on meillä  makuhuoneen seinällä ja on tauluistani rakkain.

Käväisin tänään kirpparillakin, kun tarvitsisin pienen yöpöydäksi sopivan pöydän. No, pöytää en löytänyt, mutta tietysti jotain mukaan tarttui.... tämä suloinen pieni Arabian kermanekka.


Minua ei kohta saa enää päästää kirppikselle, kun pois en osaa enää lähteä, ostamatta jotakin ...:))

Niin, että tämmöistä täällä tänään... Tuuli on riepotellut puita oikein urakalla jo pari vuorokautta. Päivemmällä tuli rakeita ja muutama lumihiutale, mutta nyt paistaa aurinko.
Käväisimme mökilläkin. Omenapuita leikkaamassa. Meillä puput ei mitään suurempaa vahinkoa olleet tehneet, mitä nyt yhtä oksaa vähän kalunneet, mutta  yhden naapurin kaikki omenapuut oli jyrsitty kaatokuntoon. Vaikka hekin olivat laittaneet verkot, mutta lunta oli niin paljon, että eivät mitkään verkot niitä pupuja pidättänyt. Harmin paikka.

Kiitos taas teille kaikille kommentin jättäneille, niin lukijoille, kuin anonyymeillekin!!!

32 kommenttia:

MaMMeli kirjoitti...

Ihana tuo kermanekka...olen ihan hulluna vanhaan Suomalaiseen posliiniin:) Itse vähän vieratan ikonia, mutta ehdottomasti arvostan tuollaista löytöä!

Sirpa kirjoitti...

Kauniin ikonin olette löytäneet ja tapa
millä löysitte, lisää tietenkin tunnearvoa.

Kyllä olikin oikea kevätmyrsky päivällä.
Mukavaa torstai-iltaa.

Lovviisa kirjoitti...

Samanlaisia tarinoita ikonikiellosta olen kuullut...Vanhat tarinat ovat niin kiehtovia. Meillä mökillä samanlainen nekka. Poimin siihen aina kesäsin kieloja:)

Sanna-Mari kirjoitti...

Kauhee myteri täälläki.

Olipa tuuria että ikoni löyty, sehän ois voinu vaikka mennä purkujätteen mukana menojaan.

Söötti nekka!

mummeli kirjoitti...

Tuolla ikonilla on varmaan suuri tunnearvo juuri löydön perusteella. Hyvä, kun olette sen laittaneet seinälle menneestä muistuttamaan.
Meillä löytyi remontissa aikoinaan purujen seasta miehen sedän rintamalla tekemä puukko tuppeineen. Oli aikoinaan jotenkin sinne seinän väliin joutunut ja voi, miten onnellseksi setämies tuli, kun kymmeniä vuosia piilossa ollut aarteensa löytyi.

tuksu kirjoitti...

Se Ikoni oli tarkoitettu teidän kotiin :) Ihana ja ihmeellinen tarina :)
Nekka ON ihana! Kirpparit on paikkoja, joilla vaan on siis NIIN PAKKO käydä :)
Mukavaa perjantai-päivää sinne :)
kuinkas siellä Toipilas voi?
tuksu

anja kirjoitti...

Kaunis ikoni, jolla on mielenkiintoinen tarina! Uskon sen olevan sinulle tärkeä tunnearvoltaan. Ja se tunnearvo on joskun paljon kalliimpi kuin rahallinen arvo!
Näpsäkän nekan olen kirpparilta kopannut!

Hyvä Mieli kirjoitti...

No olipa mielenkiintoinen tarina. Ikonit, vanhat sellaiset on kauniita, mutta tuo tarina tekee ikonista vieläkin kauniimmaan, kuin monesta muusta. Ihmistä ikonin historiassa voit vain kuvitella!
Hieno nekkakin. Mukavaa viikonloppua.

Kirsikka... kirjoitti...

Ihana tarina teidän ikonista!!! Se on teitä varten :)
Itse olen aina matkoilta keräillyt ikoneja..ja osa on lahjana saatuja!
iloista loppuviikkoa, ja perjantaikin jo ovella!

Voikukkapelto kirjoitti...

Tosi hieno tarina ikonista- mukava kun kerroit! Kiva kirppislöytökin!

seijastiina kirjoitti...

Oikean aarteen olette aikoinaan löytäneet tuon ikonin ♥
Mukava tarina ja kiehtova,kukahan on jättänyt kauniin ikonin, sitä on varmaan hankala hakea.

Ihana kirppisjuttu.
Kaunis nekka.
Minä taas en ole vielä edes päässyt kirppikselle, aina on jotain muuta, eilen piti ,mutta kun kuulin joutsenista, piti lentää vastatuuleen ja rannalle.

Madonnapatsas on myös kovin kaunis.

Leppoisaa ja mukavaa viikonloppua Irmastiina
t
seijastiina

JaanaElina kirjoitti...

Aarre on tuo ikoni.Ja ihana kun se pelastui.

Entäs tuo nekka,niin hurmaava.Nyt tuli hinku kirpparille,pitää huomenna pyörähtää paikalliset katsastamassa.

Mukavaa viikonloppua.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos teille kaikille yhteisesti ihanista viesteistä!

Ikonin tarina on kyllä tosi ihmeellinen..:)

Toipilas voi oikein hyvin, niin hyvin, että aika alkaa tulla pitkäksi, kun oikein mitään ei saa vielä tehdä. Onneksi hänkin on kova lukemaan, niin sillä saa ajan kulumaan.

Täällä on muuten tällä hetkellä oikea lumimyräkkä...

Hyvää perjantaipäivää teille kaikille!

Liisa kirjoitti...

Ikonit on kauniita, niissä on sitä jotain, rauhoittavaa. Kermanekka taitaa olla arabian kesäkukka sarjaa, itse haaveilen ostavani , löytäväni isomman kannun tuota sarjaa. kaunis kesäinen kuvio.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Sitähän tuo nekka taitaa olla, olisikin heinoa löytää sitä isompana.
Jotenkin minulla on sellainen olo, että vanhemmillani on ollut tuosta sarjaa ruokakalusto.

Possumamma kirjoitti...

Mukava juttu, että ikonin tarina jatkuu:)

Meidän vintistä on löytynyt puruihin piilotettuna talon rakentajapariskunnan rakkauskirjeitä, jotka toimitettiinkin talon rakentaneelle miehelle joitakin vuosia sitten ennenkuin kuoli. Hänen mukaansa puruihin on piilotettu myöskin edesmenneen vaimonsa Lottamerkki, mutta sitä ei ole vielä ainakaan tullut vastaan.

Jael kirjoitti...

Kiva uusi bannerikuva! Ihastuttava tarina tuon ikonin takana! Mukavaa,että se löysi uuden hyvän kodin luonanne!
Ja nätti tuo pikku kannu:)
Mukavaa viikonloppua Irmastiina!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Voi se Lottamerkki olisi hienoa, joskus löytää.

Vaihdoin bannerikuvan, kun ostin kotiin helmililjoja ja minusta ne ovat niin kauniita.

Hyvää viikonloppua teille molemille!

Aana kirjoitti...

Ihana tarina ja menneisyys sillä ikonilla.
Harvalla meistä varmaankaan on asuinpaikastamme yhtä mielenkiintoista kerrottavaa.
Leppoisaa viikonvaihdetta.

Tuula kirjoitti...

Ihana on Ikonin tarina ja hyvä että löysitte sen, todella kaunis. Olen joskus ajatellut alkaa keräilemään Ikoneita, niitä on paljon kirppareilla. Isäni on aikoinaan ollut Ortodoksi tosin tietyistä syistä muuttunut Luterilaiseksi :) Ehkä kiinnostukseni Ikoneihin on jotenkin verenperintöä, minusta ne vaan ovat niin kauniita ♥

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Ikonin tarina onkin aivan ihana, kuulisin niin mielelläni sen tarinan, mutta luulempa, että ikonin entinen omistaja ei ole keskuudessamme asiasta kertomassa..:)

Minä olen myös, joskus ajatellut, niiden keräämistä.... pitääkin alkaa katsomaan kirppareilla "sillä silmällä"..:))

Hanne Valkoinenleinikki-blogi kirjoitti...

Kylläpä sahanpurut kätkivät hienon aarteen sisäänsä. ei sitä koskaan tiedä, mitä vanhoista taloista löytyy.
Ikonit ovat niin kauniita ja varsinkin noin iäkkäät käsintehdyt yksilöt.
Minäkin etsin aina vanhoja Arabian astioita kirppareilta:)

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Eikös kätkenytkin... onneksi löytyi, ettei mennyt purujen mukana.
Nuo Arabain astiat ovat sellainen juttu, että niihin jää kiinni... itse otan "talteen" vaikka ei ihan valioyksilö olisikaan, pienet kolhut eivät haittaa, mutta jos on paikkailtu ja liimailtu jätän ottamatta...:)

seijastiina kirjoitti...

Kiitos Irmastiina ihanista ja hauskoista kommenteista blogissani.
Mukavaa maaliskuun loppua ♥
Ja iloista, tosi iloista huhtikuun alkua!
t
seijastiina

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos samoin Seijastiina!!

Merja K kirjoitti...

Kaunis löytö ja taululla on upea tarina. Olisi tosiaankin mukava tietää omistajasta lisää. Ainakin taulu on nyt hyvien omistajien käsissä :)

Iloista tiistaipäivää!

tinttarus kirjoitti...

Ihastuttava tarina ikonistanne! Kukapa tietää, mitä kaikkea se kertoisikaan, jos puhua osaisi. Se on varmasti kokenut ja nähnyt sekä kuullut paljon!
Ihana on tuo kermanekkakin! Hiljattain pitelin hyppysissäni samankaltaista eräällä kirpparilla, mutta viimehetkellä laskin sen takasin, sillä sylissäni oli jo vaikka mitä. Se jäi harmittamaan, mutta ehkäpä oli tarkoitettu, että sen sai joku toinen. Aivan sama nekka tuo ei kai voi olla....vai voisiko.....en niin tarkasti muista, mutta melkolailla samankaltainen se oli suloisuudessaan...no, jos tuon omasi löysit paikasta nimeltä Linkki-kirppis, niin on se sinne sitten sinua varten jätetty:) Hauska ajatella, että olisimme pidelleet samaa kannua käsissämme:)

Uutisesi olivat ihania Riihipirtillä!! Amen! Rukouksia kuuleva ja niihin vastaava on Jumalamme! Kiitos Herralle!! PAljon iloisia kevätpäiviä teille molemmille. Olkoon siunaus yllänne jokaisessa hetkessä!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Merja K. iloista tiistaita sinullekkin!

Tinttarus,
Ostin nekan Piispanristillä olevasta kirppikseltä. En siitä ihan 110 tielle näkyvästä, samasta tienhaarasta käännytään, mutta on sieltä vähän taaempana, nimeä en muista, mutta joku Realisointi keskus tai sinnepäin.
Poikkea, joskus katsomassa, siellä on ihania huonekalujakin.
Olisihan se ihanaa, kun joskus osuisimme kaupoille yhtaikaa... tiedä vaikka olisi joskus osuttukkin..:D

Sirpa kirjoitti...

Irmastiina, blogissani on sinulle
valokuvahaaste!

Käypä kurkkaamassa,
Aurinkoisin terveisin!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos Sirpa!!! Huomasinkin juuri tämän haasteen!

Mafalda kirjoitti...

Minulla on tuollainen nekka myös,sokerikko ja kannu=)..Ovat tosi vanhoja.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Pippuriina, varmasti on vanhoja, kun tuossakin on se Arabian piippuleima.
Mukavaa kun vierailit blogissani, tevetuloa toistekkin!