sunnuntai 27. helmikuuta 2011

... uusi viikko....

Kevättä odotellessa laitan tähän kuvan viime keväältä... sinivuokkoja.... meillä mökillä kasvaa keväällä ensin sinivuokkoja, sitten valkovuokkoja ja kielot ovat seuraavana vuorossa.


Uusi viikko tekee tuloaan..... meille aivan erityinen viikko..... keskiviikkona mieheni menee sairaalaan ja ilmeisesti sitten torstaina leikataan. Vihdoinkin!
Toivottavasti sitten tämä hirveä paine vähän helpottaisi.
Peikko kummittelee mielessä koko ajan, vaikka miten yrittää ajatella muuta.... tuntuu, että voimia ei enää ole.
Hengityskin tuntuu työläältä........ Kehossa tuntuu kummalta.... tuntuu, kuin vapisisin sisältäpäin....
Rukoilen voimia, että jaksan tämän vaikean ajan.... rukoilen voimia kannatella miestäni silloin, kun hän itse ei enää jaksa.
Tiedän, että ihmiselle ei anneta enempää taakkaa, mitä hän jaksaa kantaa, mutta minä en ole kovin vahva.
Tuntuu, että olen koko ajan vain pyytämässä, mutta pyydän teiltä taas kerran, että muistaisitte meitä rukouksisanne. Olemme tällä hetkellä kaiken avun tarpeessa.... kiitos!

Kiitos teille kaikille ihaNaisille kommenteistanne... ja uudet lukijat, olette sydämellisesti tervetulleet sivuilleni, toivottavsti viihdytte.

perjantai 25. helmikuuta 2011

... ja taas on perjantai...

No, nyt sitten pakkanen on hellittänyt meistä otettaan, päivällä -6,5 astetta, mutta kova tuuli riepottelee puita ja saa pakkasen tuntumaan hyytävältä. Kävin vilkaisemassa mittaria ja nyt on enää -3,6. Tuntuu ihan uskomattomalta, miten nopeasti pakkanen sitten lauhtuu, kun on lauhtuakseen.
Olisi saanut lauhtua jo aikaisemmin tällä viikolla, koska täällä on ollut lapsilla hiihtolomaviikko. Vaikka eihän se lapsia haittaa, vaikka olisi kovempikin pakkanen. Posket punaisina sitä peuhataan lumessa ja lasketaan mäkeä, eikä kylmästä ole tietoa. Toista se on meillä aikuisilla....:))
Voi, muistan hiihtolomat lapsena. Vietimme ne serkkutyttöjen kanssa mamman ja papan luona Aurassa. Päivät pitkät peuhasimme lumessa, pelloilla ja ojissa. Kun tulimme sisälle, oli lapaset ja pipot täynnä lumipalluroita.


Kauppareissulla ostin neilikoita. Ovat kauniin kaksivärisiä.
Ostin myös tulppaaneja ja ne ovat tuollaisia vaaleita, aivan ihastuttavan värisiä ja kerrattuja, olisikohan väri shamppanja... kauniita ovat. Mielestäni Aalto vaasiin kuuluu tulppaaneja. Onhan siinä muutkin kukat kauniita, mutta jotenkin vaasi on, kuin tulppaaneille suunniteltu.


Kävimme tyttären kanssa iltapäivällä sellaisessa ihanassa osto ja myyntiliikkeessä Liedossa. Paikka on vähän kuin kirppis. Ja eihän sieltä lähdetty tyhjinkäsin, tälläkään kertaa. Minulla ei paljon ostoksia ollut, mutta seuralaisella vähän enemmän...:)) Siellä olisi yksi vanha puusohva, mieleni teksi sellaista, mutta olen nähnyt kauniimpiakin ja siksi se jää varmasti minulta ostamatta. Ja se on maalattu tosi tökerösti, eli siinä olisi kova työ saada se kauniiksi. Onko teistä muuten  300 euroa, halpa hinta sohvasta?


Tässä nämä minun ostot. Ihana vanha emalinen siivilä ja Arabian vanha tarjoiluvati. Tytär osti samaan sarjaan kuuluvan tarjoiluvadin. Hän osti myös vanhoja Arabian lautasia, kun tuore aviomies oli tehnyt hänelle keittiön seinälle sellaisen lautashyllyn. Omista vanhoista lautasistani jo aikaisemmin hänelle muutaman annoin.



Tästä tarjoiluvadista tykkään ihan valtavasti. Sitä voi joskus käyttää... joskus juhlissa, kunhan muistaa olla laittamatta astianpesukoneeseen. Siellä kyllä ihanat kukkakuviot lähtisivät.

Lämpimät kiitokset teille visiitillä käyneille... kommentit ilahduttavat aina.

Rentouttavaa viikonloppua ystävät! Pidetään toisistamme huolta.


keskiviikko 23. helmikuuta 2011

minä ja minun käsilaukku...

Nappasin haasteen Pepin blogista Mummun huusholli...... on muuten ihana blogi, käyppä vilkaisemassa, jos ei vielä ole sinulle tuttu.


Haaste on käsilaukkufriikeille ja haasteessa pitää kuvata käsilaukkunsa ja laukun sisältö.
No, minulla sitä sisältöä piisaa...... mieheni on kerran sanonut, kun esittelin uutta laukkuani hänelle (oli taas isompi, kuin edellinen), että seuraavaksi voin ottaa käyttöön matkalaukun ja varmasti sekin hyvin pian kävisi pieneksi.....
Mitähän hän tuolla oikein tarkoitti...... laukussani ei ole mitään turhaa, vaan kaikki on hyvin tarpeellista..:))


Ja tässä on sitten ihana laukkuni...
Ja alla laukun tämänpäiväinen sisältö..... mikä kyllä on jokapäiväinen sisältö. Kuvasta puuttuu minun "pieni" avainnippuni.


Kukkaronikin pullistelee ja pullistelee. Rahaa siinä ei ole, mutta kaikkea muuta, hyvin tarpeellista..... eihän sitä koskaan voi tietää, kun kotoa lähtee, mitä yhtäkkiä voi tarvita...... vai mitä.


Ja sitten minulla on aina mukana tälläinen kansio, joka jo yksin painaa ihana liikkaa saatika sitten, kun kansion sisällä on allakka ja jos mitä tuikki tärkeää paperia...:)  Hyvä, että neppari kiinni pysyy.

Laukkuni painaa ihan hirveästi, mutta urhoollisesti sen jaksan kantaa.... onneksi kuljen työmatkan omalla autolla, niin ei tarvitse pitkiä matkoja laukkua kantaa. Tulisi olakapää kipeäksi.....:)

Napatkaa te nyt tämä haaste ja kuvatkaa laukkunne ja sen sisältö!!

Kiitos taas teille kaikille niin ihanista kommenteista!!  On mukavaa kirjoitella, kun tietää, että te ystävät luette juttujani ja on ihanaa lukea teidän tarinoitanne ja katsella hienoja kuvianne.
Sydämellisesti tervetuloa uudet lukijat.


tiistai 22. helmikuuta 2011

Kiitos Maiju ja Seijastiina...

Maijulta blogista Männiköllä ja Seijastiinalta bogista Lähellä luontoa sain tunnustuksen... Kiitos! Kiitos!
                                                  

Ja sitten vastailemaan viiteen kysymykseen.

1. Milloin  aloitit blogisi?

29.07.2010. Olen siis vielä ihan vihreä kirjoittelija, täällä blogimaailmassa.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan elämästäni, siis perheestäni, ajatuksistani, iloistani ja suruistani. Aivan tavallisesta arkipäivästäni.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Erityiseksi sitä ei varmasti mikään tee... kuvat niin ja näin... ja entäs tekstit sitten... ne painovirhepaholaiset. Hetkinen, nuohan juuri siitä tekee erityisen, virheineen kaikkineen..:)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittelun?

Alkusysäyksen sain tyttäreltäni, joka on kova sisutelemaan ja surffalilee usein blogeissa. Olen myös
kirjoittanut aina päiväkirjaa ja jotenkin tämä maailma tuntui heti tutulta. Kirjoitan kyllä vieläkin päiväkirjaan, kaikesta sellaisesta, jota en tänne halua kirjoittaa.... syvimmistä mietteistäni.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

No.... ensimmäisekeksi nuo "painovirheet" ja odotan innostuneena, miten tuo kameran käyttö kehittyy.... tai se silmä, millä kuvista saa kauniita...:)

Sitten vielä pitää nimetä viisi blogia, joihin tämän haluaa tunnustuksen antaa....
Haluaisin antaa tämän niin monelle teistä, mutta kait minun pitää joitakin nimetä. Lähetän tämän siis seuraaville henkilöille:

 1. Tinttarus, blogiin Riihipirtti.
 2. Possumamma, blogiin Siipien Suojassa.
 3. Maelka, blogiin Unelmien Mummonmökki.
 4. Blogiin,  petit boudoir
 5. Mia,  blogiin Sisustus Sievä.  

Siis miten tämä kirjoittelu voikin olla  välillä näin vaikeaa.... yritin sommitella kirjoituksen niin hienoksi, mutta ei sitten onnistunut.... olisikohan tässä yksi parannuskohde blogiini... siis pitäisi opetella hallitsemaan tätä ohjelmaa!!!:))                                                                                                                      

lauantai 19. helmikuuta 2011

... kevättä kohti......

                                       

Tässä kuva, jonka nappasin kännykällä yhtenä päivänä tällä viikolla, ollessani Niilon kanssa lenkillä.  Maailma oli jotenkin hyvin aavemainen...... utuinen... aurinko paistoi pilviharson takana... oli hiljaista....  tuli hyvin epätodellinen olo.....

                                                        

Tänään, kun olimme päivällä ulkona oli tosi kaunista... aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta..... oli aivan tyyni....nostin kasvoni aurinkoa kohti ja voi miten se jo lämmitti......  kävelimme meren jäällä ja otin taas kännykkäkuvan...... oli niin kirkasta, että en yhtään nähnyt tarkentaa kuvaa ja tälläinen siitä tuli. Tarkkaavainen katsoja jo huomaakin kuvan alalaidassa lenkkikaverini, josta olin kuvaa ottamassa.....:))


Kyllä, siinähän pilkottaa Niilon karvinen päälaki..... oli joku muukin kävellyt jäällä jo meitä ennen.... askelista päätellen.

Ja nyt illalla, kun olimme lenkillä, oli aivan ihana auringonlaksu.... taivaanranta ihan punainen... eikös se tiedä taas kylmää yötä...... kyllä Suomen luoto on kaunista ja voi miten rakastan eri vuodenaikoja....... nyt voi jo päivisin tuntea, miten kevät tekee tuloaan....


Nuo putkikasat olisivat saaneet jäädä kuvasta pois, ovat jotakin viemästöröinti putkia, mutta aurinko laski niin vauhdikkaasti, että jos olisin parempaa kuvauspaikka katsellut, olisi kuva jäänyt ottamatta.

Öisin pakkanen on kivunnut tuonne -28 asteeseen ja vähän ylikin, mutta päivällä aurinko jo lämmittää mukavasti. Nytkin jo taas -19 astetta, mutta kyllä se siitä talttuu, pikku hiljaa......Nautitaan nyt tästä ajasta...:)

Kiitos kaikille viesteistänne ja kiitos myös teille, jotka vain piipahdatte visiitillä...
Oikein leppoisaa lauantai-iltaa teille kaikille!!!

torstai 17. helmikuuta 2011

...balettia ja penkkareita....



                                         


Turun Kaupunginteatterissa oli vierailijoina 15.-16. päivä, Young Russian Ballet-tansirryhmä. Olin eilen katsomassa esityksen ja voi mikä ihana elämys esitys oli........... siis kertakaikkiaan henkeäsalpaavaa katsottavaa ja koettavaa. Käyn aina joskus Helsingin Kansalioopperassa vierailulla ja aluksi minusta tuntui vähän oudolta, kun tässä esityksessä ei ollut elävää musiikkia, mutta kyllä se unohtui aivan esitysen alkumetreillä, niin taitavia ja mukaansatempaavia esiintyjät olivat. Esitys koostui eri balettien osista kaikkiaaan 18 esitystä. Oli Joutsen lampea, Pähkinänsärkijää, Prinsessa Ruususta, Giselleä ja monta muuta ihanaa. Ryhmässä tanssii nuoria venäläisiä tanssijoita.  Tämän päivän Turun Sanomissakin oli ylistävä arvostelu esityksestä............ Hyvä Suomen Kulttuurinpääkaupunki........




........................ mutta entäs tämä sitten..... eilen Turussa purettiin taas yksi ihana, yli 100 vuotta vanha talo,
 "Sininen talo".  Miksi Turussa pitää tuhota kaikki kaunis ja vanha. Monessa kaupungissa on vanhat talot korjattu asuintaloiksi, joissa asukkaat viihtyvät. Ei tarviste mennä kauemmas, kuin Naantaliin niin näkee ihania
vanhoja taloja, joissa edelleen asutaan... Hyi, hyi, Suomen kultturi pääkaupunki...
No, tulipahan otettua kantaa, jos ei muuten niin näin blogin välityksellä...:))

Tänään olimme sitten penkkareita katsomassa.... vanhin pojista on abi ja toivottavast saamme keväällä viettää lakkiaisia...... hänen tavoitteenaan on ollut kirjoittaa kolme ällää.... Lukematta Lukio Läpi......:)) siinähän ne kolme ällää ovat.




Pienille koululaisille karkit maittoi.
Päivä on ollut kaunis ja aurinkoinen, mutta pureva viima puhaltaa...... toivottavasti nuoret eivät sairastu, kylmän kyydin seurauksena.

 
Tänään tuli kauan odotettua postia.... sairaalasta.... keskiviikkona 2.3. klo 12 pitää olla osastolla, eli varmasti sitten torstaina leikataan. Ihanaa, että  jotakin tapahtuu.

Eipä tässä sitten taas muuta, kuin kiitokset teille kaikille kauniista ja kannustavista kommenteistanne! Niitä on ilo lukea ja on suuri ilo huomatta, että olemme ajatuksissanne. Kiitos!!

maanantai 14. helmikuuta 2011

....tietoja lääkäriltä.....

Lääkäri soitti tänään miehelleni ja kertoi ihania uutisia, ei etäispesäkkeitä!!!! Lähetin heti kiitokset Taivaan Isälle.
Leikkaus on kahdenviikon sisällä.


En tiedä miten teitä ystävät kalliit kiittäisin, mutta olen varma, että teidänkin rukoukset ovat auttaneet. KIITOS! Vaikka tauti on vielä erittäin vakava, minusta tuntuu, että olemme sen jo voittaneet. Olen erittäin luottavaisella mielellä....... Tiedän, että olemme hyvissä käsissä.  Voi, että olen kiitollinen ja onnellinen!!!
Ja taas onnen kyyneleitä..:)


 Tästä on nyt hyvä jatkaa tätä hääpäivän viettoa ja kohottaa malja tuleville yhteisille vuosillemme. IHANAA!

 Kiitos!

14.2.2011


                            
            Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille blogiystävilleni!!!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

.... tyttären suuri päivä.....

Oi, miten hienon juhlan nuoret olivatkaan  järjästäneet.

Kirkko pieni, puinen ja vanha, tehtaan työläisille rakennettu, Littoisten kirkko.  Siellä ei enää toimiteta kirkonmenoja, vaan toimii kaste- ja hääkirkkona.
Tyttäreni pojat luovuttivat äitinsä sulhaselle ja sulhasen tytär kulki morsiammen ja poikien vierellä kirkkoon.
Ensimmäiset kyyneleet.....
Tuttu pappi piti kauniin ja koskettavan puheen.
Ja taas kyyneleitä.....
Hääpaikkana oli Littoisten järven rannalla oleva, Järvelän tila. Aivan ihana vanha paikka ruutu ikkunoineen ja kakluuneineen.
Häähuoneessa yksi pitkä pöytä koristeltuna kukkasin, kynttilöin ja "timantein".
Ruoka oli hyvää ja kakkukahvitkin maistuit.

Hääkaramellipusseihin kiinnitettynä jokaiselle runo. Minulla runo:

En koskaan halua
tottua sinuun.
En halua
pitää sinua selvyytenä.
Haluan rakastua sinuun
uudelleen
joka hetki.
Haluan ihastella hymysi
loistetta
aina sen nähdessäni.
Haluan pystyä huomaamaan,
kuinka onnekas olen.





Häävalssina Matin ja Tepon, Minä rakasta sua.... ja lisää kyyneleitä.

Tyttäreni vanhin poika piti hääparille puheen. Lyhykäisen, mutta puheen kuitenkin. Ja taas nielin kyyneleitä. Kyllä he ovat fiksuja ja hyvin käyttäytyviä nuoria miehiä.

Olen niin onnellinen tyttäreni puolesta, että hän löysi hyvän miehen rinnalleen.


torstai 10. helmikuuta 2011

... kaksi tärkeää päivää... 12.2. ja 14.2.

Yksi päivä ja sitten on  tyttäreni ja miehensä suuri päivä... Lauantaina 12.2. klo 15.30 he vannovat toisilleen ikuista rakkautta.<3

Miten sitä onnistuukaan vuodattamaan vain muutaman hienostuneen kyyneleen, ettei ala itkemään vuolaasti.... mikä minulta kyllä onnistuu... olen meinaan sellainen tunteella eläjä, että... ..:))
Olemme heidän rakkaudestaan todella onnellisia ja toivotamme heillä paljon, paljon onnea yhteiselle taipaleelle.



Mieheni oli tänään siinä viimeisessä kokeessa, joka sitten näyttää, mitä hoitoja hän alkaa ensimmäiseksi saamaan.....leikkaus vai solusalpaajat. Ihanaa, että nyt asiat tapahtuvat vinhaa vauhtia ja odottelu on loppu. Maananataina saa sitten tuloksista tiedon, siihen asti on vielä jännitettävä.

Maanantai on muutenkin suuri päivä..... on ystävänpäivä, mutta ei sekään vielä tee päivästä niin suurta, vaan suureksi sen tekee se, että on mieheni ja minun  hääpäivä..... pitkän taipaleen olemme mekin yhdessä saaneet taivaltaa. Taipaleen, johon on mahtunut niin iloa, kuin suruakin. Enemmän iloa.... surut ovat olleet luopumisia... suruja, joita elämä tuo vääjäämättä jokaiselle joskus tullessaan..



Laitatin tänään itselleni tälläiset ihanuudet. Kauan niitä olen miettinyt ja miettinyt ja nyt sitten ajattelin, että pitäähän äidin/anopin olla häissä hieno sormenpäitään myöten...:)). Omat kynteni ovat aika helposti katkeilevat, mutta toisaalta en kyllä pidä kovin pitkistä kynsistä. Nämä eivät ole pitkät ja kovin ovat somat... voi, että tykkään..... Saas nähdä, jaksanko tämän jälkeen käydä säännöllisesti laitattamassa ja huollattamassa näitä.

Ja, kun reissulta kotiuduttiin oli posti tuonut paketin Kouvolasta. Olin ihmeissäni, että mitäs paketti sieltä nyt tuli. Ja voi, siellä oli enoltani ja hänen vaimoltaan ystävänpäivä tervehdys....


ja tälläinen hieno kipukoukku... tälle tulee käyttöä, on sen verran hartiat jumissa, aina työpäivän jälkeen.

Kiitos Martti ja Eira!!


Meiltä jäi ystävänpäiväkortit, tänä vuonna lähettämättä.  En yksinkertaisesti ole edes niitä ajatellut, vaikka kaupoissa niitä olenkin nähnyt.
Mutta ystävät kalliit, tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi teitä halunnut kortilla muistaa. On vaan ollut niin paljon muita asioita mielessä.

Eivätkä tämän päivän yllätykset tähän vielä loppuneet. Minulla on ollut, kuin joulu konsanaan. Posti oli tuonut pakettikortin ja paketissa oli ihana vanha suuolasalkkari.....


Kiitos Karita, pidän tästä kovasti. Vielä paikka vähän hakusessa, mutta kyllä sille oiva paikka ihan varmasti löytyy.

Kiitos taas teille ihaNaiset vieteistänne ja muuten vaan, blogissani piipahtaneille!

maanantai 7. helmikuuta 2011

...olen kiitollinen...

Olimme tänään tapaamassa lääkäriä ja saimme positiivisia uutisia......hieman positiivisia.... kuvissa ei ainakaan näy, että peikko olisi etäispesäkkeitä lähetellyt, mikä tällä peikolla on kuulema tosi pahana tapana.
Lähetin heti ylös kiitoksen ....  Leikkauksen jälkeen asiasta voi vasta olla aivan varma. Vielä otetaan, joku koe, jonka jälkeen sitten päätetään, aletaanko peikkoa häätämään ensin myrkyillä vaiko leikkauksella.
Lääkäri kertoi, että hoidot tulevat olemaan hyvin raskaita, leikkaus iso ja myrkyt vahvat. Onneksi miehelläni on hyvä yleiskunto..... ja silloin, kun  hänellä on kaikkein raskainta, toivon pystyväni auttamaan häntä.... me voitamme tämän yhdessä.....
Oli huojentavaa kuulla, miten lääkäri asiaa meille selitti ja miten rohkaiseva hän oli....... suorapuheinen, mutta rohkaiseva. Miten hän kertoi, että nykyisin jokaiselle potilaalle suunnitellaan oma hoito-ohjelma, ohjelma, josta hänelle on mahdollisemman paljon apua....... Vihdoinkin tuntuu, että jotakin asian hyväksi tapahtuu.


En nyt osaa mistään muusta kirjoittaa, mutta ensikerralla sitten....  Kiitos teille kaikille viesteistä ja erityisen SUURI KIITOS teille kaikille tuestanne.

perjantai 4. helmikuuta 2011

... ja taas odotetaan.....

Tänään oli sitten aamusta aika peikko-lääkärille. Olemme odottaneet sitä kovin... saataisiinhan vihdoin ja viimein asiaa eteenpäin.... Vajaa tunti, ennen vastaanottoaikaa, sairaalasta soitettiin..... ja taas pitää odotella......nyt maanantaihin. Minä vastasin mieheni puhelimeen, kun hän ei itse päässyt vastaamaan.
Sanoin hoitajalle, että tuntuu, kuin koko ajan vain odoteltaisiin ja odottettaisiin, mutta mitään ei tapahdu.
Olisimme saaneet täksipäiväksi ajan jollekin toiselle lääkärille, mutta hoitaja sanoi, että hänen mielestä kannaattaa odottaa maanantaihin, niin mieheni pääsee omalle lääkärilleen.
Tottahan tuo on, mutta tuntuu niin pahalta......tuntuu, että ei enää kauan jaksa tätä odottelua. Toivotaan, että maanantain jälkeen rattaat viimeinkin alkavat pyöriä......
Kun hoitaja sanoi, että miehen oma lääkäri, tuntui tosi hyvältä..... joku on hoidosta vastuussa. Tarkoitan vastuulla sitä, että hänellä on jo oma hoitava lääkäri..... sekin tuntuu tässä tilanteessa jo hyvältä.... tuntuu, että jotakin on sittenkin jo tapahtunut.



Päivällä ollessani Niilon kanssa lenkillä, tuli niin keväinen olo...... aurinko yritti vähän pilkistellä pilvien lomasta ja linnut pitivät konserttia..... ihanat kevään merkit. Muutama tunti lenkin jälkeen alkoi sitten taas kerran satamaan lunta, mutta edelleen linnut pitivät sen päiväistä konserttia...... eli, kyllä tänään oli KEVÄTTÄ ilmassa.

Isäntä lähti päivällä puusouvviin. Peräkärryllä puita kuljettaa. Otamme aina vastaan puuta, kun joku vaan tarjoaa....:))  mehän lämmitämme pääsääntöisesti puilla. Tänäkään talvena patterit, eivät ole olleet lainkaan päällä. Tietysti pesuhuoneessa ja vessassa on lämpö päällä, mutta asuintiloissa ei.




Kyllä kannattaa kaikki kerätä talteen..... johan tuollakin pinolla hetken lämmittää....) ja lisää on tulossa.

Kiitos kommenteistanne... niitä on ilo lukea...:) Oikein rattoisaa perjantai-iltaa teille kaikille..<3

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

..vanha belrgonia....

Kiitos ystävät ihanista ja kannustavista viesteistä!!  Tänään on ollutkin vähän parempi päivä....... johtuisikohan siitä, kun on taas neljä vapaata päivää edessä...:)
Ilmasta se ei ainakaan voi johtua.... on meinaan ollut niin harmaa ja sateinen päivä ja auringosta ei ole ollut tietoakaan.
Eritys kiitos Vaahteranmäen Emännälle tarjouksesta tuohon fonttiasiaan, mutta löysin, kuin löysinkin sen, mistä niitä voi muutella. Mukava huomata, että täällä blogi-maailmassa pelaa hyvin tuo "naapuriapu"...:)

Kertokaa nyt hyvät ihmiset, joko pelargoniassani pitäsi jotain vihreää näkyä, vai onko jo toivoton tapaus.... vai olenko liian hättäinen... (taas).....sisällä ollut noin kaksiviikkoa ja pelkä ranka törröttää..:(

Juu, ja viimekesäiset männynneulasetkin näkyvät olevan vielä purkissa tallessa... no, ne eivät ainakaan ala enää kasvamaan....:)


Onneksi orkidea sentään jatkaa kukkimistaan... tämä on se, jonka pelastin roskikselta..... nämä kolme kukkaa siihen vain tuli, mutta ahkerasti on jaksanut kukkia jo ennen joulua aloitti.

Luin tuossa Pitsienkeli blogista, että hän meinaa lopettaa kirjoittelun kokonaan. Harmi juttu, mutta katsoin, että hänkin on aloittanut jo 2009 kirjoittelun, niin kaipa sitä tuleekin tunne, että kaikki on jo kerrottu. Tuntuu vaan niin ikävältä, kun itse olen "alalla" uusi ja vasta häneenkin tutustuin ja nyt hän sitten poistuu "näyttämöltä". Mutta, kun hän aikansa on poissa ja lepää tästä kirjoittelusta, niin toivon, että hän tulee takaisin.

Eipä tässä sitten muuta, kuin  toivotan teille kaikille, oikein hyvää loppuviikkoa!
Kirjoitellaan!!