lauantai 22. syyskuuta 2012

Liian kallis litrahinta...

Oltiin tuossa torstaina metsällä. Mies, minä ja Niilo.
Oli aivan mahtava syksyinen päivä.  Aurinko paistoi ja oli lämmin. Sieniä mentiin poimimaan.
Ajattelin ottaa kamerankin mukaan. Onneksi vain pienen pokkarin.

Perillä metsässä otettiin saappaat ja pussit auton takakontista. Laskin kameran takakontin reunalle, saappaiden laiton ajaksi ja PAM...löin sitten luukun kiinni ja kamera OLI välissä. Tämmöisiä kuvia sitten sillä kameralla vaan enää voi ottaa.
On nuo nykyajan vehkeet niin hienohelmoja, että ei edes takaluukun painoa
kestä...pöh sanon minä. Tänään sitten ostin uuden pikkukamera.  Pitäähän sellainen pienikin olla, kun ei aina viitsi järkkärikameraa mukaansa raahata ja yksitoikkoiseksihan se kuvaaminen tulisi, jos aina vaan tuollaisia kuvia tulisi....millä sitä muistaisi, mistä minkin kuvan nappasi....:)
Mutta, kyllä harmitti.
Onneksi sieniä sentään tuli 15 litraa, mutta kallis litrahinta niille silti tuli.


Tässä uudella kameralla pari syksyistä harjoittelukuvaa....



.... ja lenkin varrelta kaunis potilaatikkolaatikkorivi...:)




Yksi kärhö aloittaa vasta kukintaansa.
Oikein ihanaa viikonloppua teille ihaNaiset lukijani♥
Voikaa hyvin♥
Irmastiina







sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Jäkälää kivellä


Syksyn kukkijat!






En ymmärrä miten on olevinaan niin kiire, että tännekään en ehdi mitään kirjoitella.
Eihän minulla mitään kiireitä ole. Liekö saamattomuutta vai mitä lie laiskuutta...:)


Perjantaina oli vieraita.
Vanhempani ja ihanat ystävät kaukaa....toiselta puolelta Suomea....Kouvolasta asti.
Enoni ja hänen ihana vaimonsa. Oli mukavaa nähdä ja haastella pitkästä aikaa kasvokkain.
Kiitos Eira ja Martti käynnistä.♥
 Kiitos Äiti ja Isä.♥
Enoni on  koko ikänsä harrastanut valokuvaamista. Nuorempana, jopa kehitti itse kuvansa. Tämän johdosta meillä on paljon kuvia lapsuutemme ajoista ja iso-vanhemmista, kuin myös vanhempieni nuoruudesta. Eno on pitänyt valokuvanäyttelynkin . Näyttelyn kuvista minulla on kaksi taulua ja nyt sain kolmannen. Kauniin kuvan kivellä kasvavasta jäkälästä. Kiitos tykkään siitä kovasti...paikkakin sille jo katsottuna.
Olemme, myös enoni kanssa kirjeenvaihdossa...sähköpostin kautta. Nyt, kun äitini voi huonosti, on eno tullut entistä tärkeämmäksi. Hänelle voin kirjoittaa huolestani ja pahasta olostani.
On mahtavaa omistaa tuollainen ystävä.♥

Postikin toi minulle taas paketin....nyt  Liisalta blogista, Liisan kotona. Paketista löytyi Liisan tekemä sydän (roikkuu makkarin seinällä), kaksi ihanaa joulukorttia ja kaksi vanhaa valokuvaa, nekin jo paikkansa löytäneet.
Kiitos Liisa, tykkään kovasti!


Taas on uusia lukijoitakin kirjautunut. Olette lämpimästi tervetulleita!
Kiitos kaikille kommenteistanne...olette ihania...:)



Voi hyvin♥
Irmastiina