tiistai 25. marraskuuta 2014



Heippa ystävät pitkästä aikaa.

Kiitos runsaista osanotoistanne♥ 
Elän tosi vaikeaa aikaa....suru on suuri ja ikävä kova. Toisaalta mielessä on rauha. 
Mitään ei jäänyt sanomatta, mikään teko tekemättä...Äiti tiesi miten tärkeä minulle on♥



***********************

Vihdoinkin maalla ja MS Orsinary blogeista sain värihaasteet. Kiitos teille molemmille!! Kuten kaikki tietävät, olen tosi huono haasteiden kanssa..:)
Nyt tein poikkeuksen ja otin haasteen vastaan...no mitä nyt vähän muuntelin sitä. Haastehan pitäisi tehdä viitenä päivänä, mutta tein sen nyt näin..:)
Meiltä siis löytyy... 




vihreää...



ruskeaa... 



punaista... 


vähän sinistäkin...


keltaista...






ja valkoista...tuo kahden alimman kuvan valkoinen on vaan taas sulanut pois...:)


Jos et ole vielä haastetta saanut, nappaa tästä mukaan.


Voitin Kirsin Tää ois tän koti blogissa olleen haasteen. Palkintona oli Luonto sisustaa kirja ja yllärinä paketissa kaunis hopeanvärinen simpukka....Kiitos Kirsi♥



Viimeisenä kuva Niilosta...oli syyskynnön aika..:D


Pidetään huolta toisistamme♥
Voikaa hyvin!
Irmastiina

47 kommenttia:

Unelmia Keltaisessa Talossa KatjaS kirjoitti...

Tiedän niin tuon tunteen kun on kova ikävä äitiä. Haluaisi kertoa kaikesta ja vain jutella asioista <3

Ti kirjoitti...

<3

Maelka X kirjoitti...

Kiva, ku jaksoit postata :). Mukavaa viikkoa sinne teille.

Leena Lumi kirjoitti...

Miten tärkeää onkaan, että mikään sana ei jäänyt sanomatta, mikään teko ei jäänyt tekemättä. Näin koin myös oman isäni lähdettyä.

Suru kulkee pitkään rinnalla, kunnes se muuttuu elikikäiseksi ikäväksi.

Niilopas onkin ollut touhukas;)

<3

Tuulia kirjoitti...

Voi, miten hienosti olit värihaasteen koonnut ja kaikki värit löytänyt. Ja ihana Niilo, ei aina niin valkoinen :)
Suru ja ikävä on varmasti mielessäsi koko ajan. Toivon sinulle paljon voimia. Lämmöllä ajattelen sinua.

/ Tuulia

Una kirjoitti...

Vaikka tapahtuisi mitä
ihmiselämässä
Uusi aamu on näkyvissä
Odottamassa yön hämärässä
Vaikkei sitä tänään voikaan käsittää
silti aurinko lämmittää
surevankin kämmenselkää



-Una Reinman-


mate kirjoitti...

Surukin muuttaa muotoaan, ajan kuluessa. Lämpimät rakkaat muistot säilyy ja niitä on kiva muistella.
Väreilläkin on oma terapiansa.
Tuo Niilo on kyllä niin ihanan helyytävän näköinen, juuri sen takia, kun ollut "syyskynnöllä" ☺☺

Hyvää syksyn jatkoa Sinulle ☺♥

Cheri kirjoitti...

Äidin ikävä ja läheisyyden kaipuu kulkee aina mukana, mutta ei raskaana vaan rakkaana muistona siitä, että olimme toisillemme tärkeitä. Niilo on hellyttävä mutakuono :)

Jaana kirjoitti...

Paljon Halauksia myös minulta <3

kristiina kortelahti kirjoitti...

Halauksia ja myötätuntoa minultakin!
Kiva kuitenkin kun olet taas mukana täällä. Värihaasteen voi tosiaan tehdä noinkin. Itsekin mieti parin värin yhdistämistä samaan postaukseen, kun viisi oli hiukan liikaa.
Voi tuota Niiloa!

Mari kirjoitti...

Voimia sinulle <3 Voi tuota Niiloa... :)

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Ajan myötä helpottaa, niin se vaan menee. Onneksi ehditte jutella kaikki tärkeät asiat ♡

Kivasti olit yhdistänyt värihaasteen, kummasti niitä värejä vaan löytyy kun etsii :-)

Teillähän on selvästi musta-valkoinen koira :-D

Anu kirjoitti...

Paljon voimia!

Anne kirjoitti...

Tiedän tuon ikävän - voimia sinulle. Kiva kun lähdit kuitenkin tähän värileikkiin :)

Sari Riekkola kirjoitti...

Voimia sulle Irmastiina<3
Niilo on kyllä hauska!;)

Anu VillaMezzosta kirjoitti...

Ikävä muuttaa ajan saatossa muotoaan. Ole itsellesi armollinen ja anna itsellesi aikaa. Ajatus täältä sinne:)

MaMMeli kirjoitti...

Oli kiva lukea postaustasi pitkästä aikaa:) Voimia ja haleja sinulle. Aika vie surusta kivun pois ja sen jälkeen muistot Äidistäsi tuntuvat entistä rakkaimmilta <3

Hilma kirjoitti...

Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle❤️
Mukavaa kun jaksoit kaikesta huolimatta tulla postaamaan...Voivoi tuota Niilo-poikaa ;)

MS Ordinary kirjoitti...

Koskettava tuo ensimmäinen kuva, herätti suuria ikäväntunteita <3 ja kiva kun jaksoit tarttua haasteeseen! :) hauska Niilo, pieni kuranenu!

Tuula kirjoitti...

Liikuttavan kaunis kuva ensimmäisenä <3 Ikävä ei lopu koskaan, eikä pidäkkään,se sulautuu jokapäiväiseen elämään.

Sussi kirjoitti...

Voimia

Irmeli kirjoitti...

Rakas äitisi pysyy rinnallasi poismennessäänkin, eikä rakkaus sydämestäkään koskaan häviä. Minä tunnen vieläkin äidin läsnäolon ja kädet olkapäiden ympärillä, kun elämä on vaikeaa.

Mutta tiedän, miten ahdistavaa se suru on, joka ei tunnu hellittävän koskaan. Mutta usko vaan, aikaa myöten helpottaa ♥

Kiva kun jaksoit ottaa haasteen vastaan. Mukavia tavaroita teillä ja oiiiiii Niiloa♥

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos teille kaikille♥

Lauri kirjoitti...

Niilon ilme on hauska ja rakastettava♥

mustakissa kirjoitti...

Aikansa on vain suru, sitten se hiljalleen muuntuu kaipuuksi, muistoiksi ja pian muistamme rakkaitamme hymyillen.

Onnea ihanasta arpajaisvoitosta.
Ja tuo viimeinen kuva<3

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥voimia sinulle♥ ♥ Ihanaa, että jaksat jälleen postailla! Kauniita kuvia! Ja Niilo on niin söpö :)

Marja Leena Kampman kirjoitti...

Kiva kun olet palannut tänne. Tunteesi on hyvin tuttu. Isäni nukkui pois kuukausi sitten hyvin pikaisen ja rankan sairastamisen jälkeen. Elämä jatkuu mutta erilaisena kuin ennen. Mukavat muistot lämmittävät mieltä.
Kovin on Niilo tutun näköinen tuossa kuvassa...

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos ystävät♥
Marja Leena otan osaa suureen suruusi♥

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos ystävät♥
Marja Leena otan osaa suureen suruusi♥

Kirjailijatar kirjoitti...

Voimia sinulle, suru ottaa oman aikansa, muuttuu sitten kaipaudeksi. Onneksi meille jäävät muistot.

Heidi - omankodinonnea kirjoitti...

Voimia hurjasti edelleenkin <3

Annelie kirjoitti...

Onneksi sinulla on tuo ihana koiruli. Se varmaan ilahduttaa sinua hupsuilla tempuillaan.

ellu kirjoitti...

Koskettava kuva!
Voimia sinulle!


Oman äitini poismenosta tulee tammikuussa 6v. Suurin lohtuni oli silloin ja vieläkin, että äidillä on hyvä olla. Yhä tulee tilanteita jolloin ajattelen soittaa äidille.

Niilo on ihana!

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos ystävät♥
Soittaa olen Äidille ajatellut jo monta kertaa....kunnes muistan.

Micu kirjoitti...

Voimia suuressa surussa ♥

Sirkka kirjoitti...

Lämmin halaus<3

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos ystävät♥

Kaisa Reetta kirjoitti...

Toivotan sinulle voimia surussasi, Irmastiina! <3

Terveiset myös ihanalle Niilolle! :)

Lady of The Mess kirjoitti...

Kiva, kun olet jaksanut jo postaillakin - ja ikävä on varmasti läsnä vielä pitkään - surut täytyy surra ja antaa niille aikaa - suru väistyy aikanaan, mutta se ikävä jää - ja niin sen kuuluukin mennä, sillä muistoissahan ne rakkaamme elävät edelleenkin♥
Voimia sinulle - ja Niilo on kyllä hellyttävä - etenkin syyskylvöjen jälkeen♥

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos teille♥

Sirkka kirjoitti...

Niilolle sydänlämpöiset Nimpparionnittelut<3

Hyvää Itsenäisyyspäivää<3

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos Sirkka!
Hyvää Itsenäisyyspäivää, myös sinulle ja Rosalle♥

sade kirjoitti...

Voi tuota Niiloa! Suloisuus! <3

Tanja Lehtinen kirjoitti...

Voimia sinulle ja joulurauhaa!!

Irene kirjoitti...

Rakkaan lähtö on niin raskasta. Hienoa, että saitte kaikki asiat selviksi ja sanotuksi. Ettei jäänyt mikään asia painamaan mieltä. Kyllä se äiti sieltä "pilven päältä" vielä pitää yhteyttää ja haluaa helpottaa elämääsi monin tavoin.
Niilo onneksi keventää päiviäsi.

Jovelan Johanna kirjoitti...

Hei Irmastiina <3 Nyt kun eilisestä olen selvinnyt (oli ihan kaunis päivä loppujen lopuksi) katselen varovaisesti muiden blogeja ja ajattelin tulla kysymään mitä sulle kuuluu, miten olet jaksellut?

Lämpöisiä ajatuksia sinulle siellä :)

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos teille ystävät♥
Johanna meitä tuntuu nyt elämä koettelevan kovmmin kautta.