Kävimme mieheni kanssa katsomassa
Tuntemattoman sotilaan.
Elokuva oli pitkä...kolme tuntia, mutta aika meni nopeasti.
Olen tosi tunteellinen ja herkkä ja eläydyn lukemiini kirjoihin ja katsomiini elokuviin täysillä mukaan....
niin nytkin.
Muutaman kerran sain silmäkulmista kyyneleitä pyyhkiä.
Ja muutaman kerran meinasin tuolilta pudota, kun pojat ryömivät
metsässä ja oli hiljaista... sitten yhtäkkiä pommi räjähti
"ihan vieressä".
Katsellessani elokuvaa tulivat mieleeni molemmat pappani, miten puollustivat maatamme.
Ajattelin, myös mammojani, jotka joutuivat lastensa kanssa,
kotinsa jättämään ja lähtemään evakkoon.
Toivon sydämestäni, että Suomi ei enää koskaan joudu sotaan
ja että muuallakin maailmassa, ihmiset viisastuisivat
ja lopettaisivat sotimisen.
Tällä hetkellä elämme hyvin pelottavia
aikoja....maailmalla kuohuu.
Hyvää ja turvallista loppuviikkoa teille kaikille♥
-Hannele-