14.2.♥

Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille♥

Hyvää Hääpäivää Kulta♥

T. Irmastiina
Sai muuten hieraista silmiään eilen aamulla, kun veti verhot sivuun...maa oli torstaisen vesisateen jälkeen muuttunut valkoiseksi..:)

Olen ollut onnekas...taas kerran..:)

Voitin Villa Emmassa olleen arvonnan. 

Juuri ystävänpäivänä paketti oli täällä ja mikä ihana paketti. Paketti täynnä vaaleanpunaista...Kiitos Anne♥

Mieheltä sain ruusuja. Meillä on hääpäivä ystävänpäivänä♥

Ja sitten.

Tuo meidän IHANA, harmaa lattia. Tykkään todella paljon!

Kaksi pienintä huonetta valmiina.... 

makuuhuone seuraavaksi.

Kotona valitsimme vähän sinertävän maalin, mutta maalikaupassa vaihdoimme tuohon ihanaan harmaaseen ja olen tyytyväinen...olemme tyytyväisiä..:)

Arvonta on vielä käynnissä 20 pv. asti, jos et ole vielä osallistunut, ehdit vielä.

Kiitos teille kommenteistanne ja uudet lukijat olette tervetulleita♥

Täältä sumun keskeltä toivottelen teille kaikille ihanaa sunnuntaita.....:)

Voikaa hyvin♥

Irmastiina 

....timantteja ja häitä...

...eli timanttihäät.

Vanhemmillani tuli tänään 60 vuotta siitä, kun sanoivat toisilleen "tahdon".

Eihän tuota meikäläinen meinaa edes tajuta, saatika sitten lapsenlapsenlapset. Poika 2. oli ihmeissään, kun äitinsä sanoi, että tänään mennään käymään mamman ja papan luona onnittelemassa heitä,  kun ovat olleet 60 v. naimisissa.... poika 2. ihmetteli, että miten vanhoja he sitten oikein on, jos naimisissakin jo 60 vuotta ovat olleet....☺

No, vanhojahan he... ikäihmisiä kuten sitä nykyisin kuuluu sanoa.

Tässä kuvassa 14.07.1951...

...ja tässä 60 vuotta myöhemmin.....

Hiusten väri on muuttunut ja muutama uurre poskiin tullut, mutta rakkaus on säilynyt  samana, vuodesta toiseen. Minun ihanat vanhempani.

Onnea vielä tätäkin kautta toivotan rakkaille vanhemmilleni♥ Monta vuotta toivon heille lisää yhteistä taivalta.

Oli ihana vierailu , kun olimme suuren perheemme kanssa heidän luonaan ... oli naurua ja iloa...lämpöä ja rakkautta.♥  Äidin tekemä mansikkakakku teki kauppansa.

Eikä ilon aiheet vielä tähän lopu. Ystävästäni, työtoveristani, tuli tänään pienen ihanan poikavauvan mumma. Onnea pienokaisen perheelle ja onnea mummalle.

Päivä täynnä iloa ja onnea.♥

Voi, että olen onnellinen ja täpinöissäni.... niin vanhemmistani, kuin ystävänikin puolesta.

Kiitän teitä ihaNaiseet ystäväni runsaista kommenteistanne. Niitä lukiessa tulee aina hyvälle mielelle... kuten tiedättekin...☺

Ensiviikon torstaina on ensimmäinen lomapäivä... skodulla ollaan menossa muutamaksi päiväksi Viron puolelle ajelemaan... odotan sitä innolla. Niilo menee tyttäreni luokse, siksi aikaa hoitoon. Nipsun kaveriksi.

Kysyin muuten vanhemmiltani luvan kuvan laittamisesta tänne nettiin...☺.

.... tyttären suuri päivä.....

Oi, miten hienon juhlan nuoret olivatkaan  järjästäneet.

Kirkko pieni, puinen ja vanha, tehtaan työläisille rakennettu, Littoisten kirkko.  Siellä ei enää toimiteta kirkonmenoja, vaan toimii kaste- ja hääkirkkona.
Tyttäreni pojat luovuttivat äitinsä sulhaselle ja sulhasen tytär kulki morsiammen ja poikien vierellä kirkkoon.
Ensimmäiset kyyneleet.....
Tuttu pappi piti kauniin ja koskettavan puheen.
Ja taas kyyneleitä.....
Hääpaikkana oli Littoisten järven rannalla oleva, Järvelän tila. Aivan ihana vanha paikka ruutu ikkunoineen ja kakluuneineen.
Häähuoneessa yksi pitkä pöytä koristeltuna kukkasin, kynttilöin ja "timantein".
Ruoka oli hyvää ja kakkukahvitkin maistuit.

Hääkaramellipusseihin kiinnitettynä jokaiselle runo. Minulla runo:

En koskaan halua
tottua sinuun.
En halua
pitää sinua selvyytenä.
Haluan rakastua sinuun
uudelleen
joka hetki.
Haluan ihastella hymysi
loistetta
aina sen nähdessäni.
Haluan pystyä huomaamaan,
kuinka onnekas olen.

Häävalssina Matin ja Tepon, Minä rakasta sua.... ja lisää kyyneleitä.

Tyttäreni vanhin poika piti hääparille puheen. Lyhykäisen, mutta puheen kuitenkin. Ja taas nielin kyyneleitä. Kyllä he ovat fiksuja ja hyvin käyttäytyviä nuoria miehiä.

Olen niin onnellinen tyttäreni puolesta, että hän löysi hyvän miehen rinnalleen.

... kaksi tärkeää päivää... 12.2. ja 14.2.

Yksi päivä ja sitten on  tyttäreni ja miehensä suuri päivä... Lauantaina 12.2. klo 15.30 he vannovat toisilleen ikuista rakkautta.<3

Miten sitä onnistuukaan vuodattamaan vain muutaman hienostuneen kyyneleen, ettei ala itkemään vuolaasti.... mikä minulta kyllä onnistuu... olen meinaan sellainen tunteella eläjä, että... ..:))
Olemme heidän rakkaudestaan todella onnellisia ja toivotamme heillä paljon, paljon onnea yhteiselle taipaleelle.

Mieheni oli tänään siinä viimeisessä kokeessa, joka sitten näyttää, mitä hoitoja hän alkaa ensimmäiseksi saamaan.....leikkaus vai solusalpaajat. Ihanaa, että nyt asiat tapahtuvat vinhaa vauhtia ja odottelu on loppu. Maananataina saa sitten tuloksista tiedon, siihen asti on vielä jännitettävä.

Maanantai on muutenkin suuri päivä..... on ystävänpäivä, mutta ei sekään vielä tee päivästä niin suurta, vaan suureksi sen tekee se, että on mieheni ja minun  hääpäivä..... pitkän taipaleen olemme mekin yhdessä saaneet taivaltaa. Taipaleen, johon on mahtunut niin iloa, kuin suruakin. Enemmän iloa.... surut ovat olleet luopumisia... suruja, joita elämä tuo vääjäämättä jokaiselle joskus tullessaan..

Laitatin tänään itselleni tälläiset ihanuudet. Kauan niitä olen miettinyt ja miettinyt ja nyt sitten ajattelin, että pitäähän äidin/anopin olla häissä hieno sormenpäitään myöten...:)). Omat kynteni ovat aika helposti katkeilevat, mutta toisaalta en kyllä pidä kovin pitkistä kynsistä. Nämä eivät ole pitkät ja kovin ovat somat... voi, että tykkään..... Saas nähdä, jaksanko tämän jälkeen käydä säännöllisesti laitattamassa ja huollattamassa näitä.

Ja, kun reissulta kotiuduttiin oli posti tuonut paketin Kouvolasta. Olin ihmeissäni, että mitäs paketti sieltä nyt tuli. Ja voi, siellä oli enoltani ja hänen vaimoltaan ystävänpäivä tervehdys....

ja tälläinen hieno kipukoukku... tälle tulee käyttöä, on sen verran hartiat jumissa, aina työpäivän jälkeen.

Kiitos Martti ja Eira!!

Meiltä jäi ystävänpäiväkortit, tänä vuonna lähettämättä.  En yksinkertaisesti ole edes niitä ajatellut, vaikka kaupoissa niitä olenkin nähnyt.
Mutta ystävät kalliit, tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi teitä halunnut kortilla muistaa. On vaan ollut niin paljon muita asioita mielessä.

Eivätkä tämän päivän yllätykset tähän vielä loppuneet. Minulla on ollut, kuin joulu konsanaan. Posti oli tuonut pakettikortin ja paketissa oli ihana vanha suuolasalkkari.....

Kiitos Karita, pidän tästä kovasti. Vielä paikka vähän hakusessa, mutta kyllä sille oiva paikka ihan varmasti löytyy.

Kiitos taas teille ihaNaiset vieteistänne ja muuten vaan, blogissani piipahtaneille!

aarteita ja häitä....

Kiitos teille kaikille visiitillä piipahtaneille.... ja kiitän ja kumarran kaikille onnentoivotuksista...KIITOS...!!

Siivosin tänään muutaman kaapin ja voi mitä kaapinperukoilta löytyikään..... aarteita.... vanhoja Arabian lautasia. Osa anopin peruja ja osa äidiltä saatuja.
Muutama lautanen vielä ehjänä heidän häälahja astiastostaan.... häistä tulee kuluneeksi tämän  vuoden heinäkuun 14 päivä,  60 vuotta. Siis ajatelkaa ... 60 vuotta.... Pitkän elämän ovat saanet äiti ja isä kulkea yhdessä..... ja yhteiselo jatkuu edelleen...

Ja tämä, kun tuli mieleen, niin oli aivan pakko kaivaa esille äidin ja isän hääkuva. Kysyin heiltä luvan hääkuvan laittoon tänne blogiini.

Voi miten nuorilta, kauniilta ja onnellisilta he kuvassa näyttävätkään. Eivätkä vain näytä, vaan tiedän heidän olleen onnellisia ja tiedän, että he ovat vielä nytkin, 60 vuotta myöhemmin, onnellisia saadessaan olla yhdessä. Nyt harmaapäisinä vanhuksina. Isän luonnonkihara tukkakin on aivan valkoinen.

Olen todella onnekas, että olen saanut pitää vanhempani näin kauan...<3

Tässä kuvassa taasen ovat äitini vanhemmat. Minun edesmenneet iki-ihanat isovanhempani. Mamma oli oikea mamma... pullantuoksuinen ja pehmeä ja pappa sitten, no  hän jaksoi aina meitä lapsia narrailla. Pappa oli ikuinen pikkupoika. Muistan monet hiihtolomat ja kesälomat, jotka vietimme serkkutyttöjemme kanssa mamman ja papan luona. Se oli sitä aikaa, kun kesät olivat aina paljon pidempiä ja lämpimämpiä, kuin nykyisin....:))

Ja hääteemalla jatkaakseni laitampa vielä edesmenneiden appivanhempienkin hääkuvan.

Heidät oli vihitty 1944.

Innottikohan  tyttären tulevat häät tähän muisteluun.... luulempa, että innoitti. Kaksi viikkoa ja sitten on heidän suuri päivänsä. Heidän Hääpäivänsä <3

Tänään on ollut ihana aurinkoinen ja keväinen päivä.... Niilokin oli aivan innoissaan, kun olimme lenkillä.

Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille.... aurinko paistakoon kuten tänään....

saapui kutsu...........

Tänä murheellisena aikana on meillä monta asiaa, joista olemme onnellisia...... on tytär, tyttären pojat, minun vanhemmat ja monta muuta, kun oikein alkaa asiaa mielessään pohtimaan. Niin ja ennenkaikkea toisemme...... ja Niiloakaan unohtamatta.
Eilen saapui  postissa meitä tosi paljon ilahduttanut kutsu......... kas tässä......

Osasimmehan sitä jo odottaakin..........olimme kuulleet kuisketta............ mutta kyllä oli kovin mieluinen kutsu....

Kutsu on häihin.... ja kutsun esittävät tyttäremme ja hänen avomiehensä..... häät ovat pienet ja intiimit, vain kaikkein läheisimmät ja muutama ystävä on kutsuttu...... Toivotan heille oikein paljon onnea...<3<3 Toivon, että he saavat elää yhdessä ja rakastaa toisiaan,  loppuelämänsä ajan.

Olenkin jo esittänyt kuvia vanhemmiltani saamastani amarylliksesta, joka jaksaa kukkia ja ilahduttaa mieltäni... tänään huomasin, että siihen on tulossa kolmaskin kukkavana. Sitähän sanotaan, että  kukka kukkii ja voi hyvin ja ilahduttaa saajaansa, jos kukka on rakkaudella annettu. Tästä asiasta ei ole epäilystäkään tämän kukan osalta.     Kiitos äiti ja isä.    

Kiitos teille kaikille, jotka olette taas visiitillä käyneet ja erkoiskiitos viestin jättäneille... olette aarre!

KIITOS!

Muuten, eikö ole hieno kuva tuossa blogin alussa... olen ottanut sen töissä viimeviikolla, kun oli se auringon pimennys... pimennystä siinä ei näy, mutta muuten aikas hieno kuva, kännykällä otetuksi.