maanantai 12. lokakuuta 2020



Heippa taas!


Olen niin onnellinen, että Kaarinan kaupunki päätti rakentaa omakotitaloja "kiinni" rivitaloihin..:)

Tämä paikka tuntuu enemmän kodilta, kuin Piikkiön koti koko sinä aikana mitä siellä asuimme. 

Nyt  voin sanoa, että olemme Kotona♥
Toivon koko sydämestäni, että tämä on vihdoinkin
loppuelämämme Koti.









Niilolle ei ihan niin hyvää kuulu. 
Pojan sydän on tosi sairas💔.
Sivuäänet ovat jo hetken aikaa kuulunut ja nyt 
on alkanut yöt olemaan tosi rauhattomia.

Lenkit ovat lyhentyneet ja läähättää, mitä ei ennen 
kuumallakaan ilmalla tehnyt.

Ultrassa todettiin molemmissa eteiskammiossa vikaa...vasemman läppä rappeutunut ja oikeassa voimakas
vuoto ja kammio on lievästi laajentunut.

Nyt sitten yritetään oisko sydänlääkkeistä apua.
Sanoin lääkärille, että sitten, kun
hänestä tuntuu, että kaikki on tehty, täytyy minulle rehellisesti
kertoa ja päästetään poika pois.
Itkuhan siinä mamille tuli..:(

Mutta nyt poika voi kohtalaisen hyvin...
yötkin nukutaan
ja läähätystä ei enää pahemmin ole.
Lääkitystä ollut vasta lauantaista lähtien.
Eli hyvältä näyttää.

Voikaa hyvin♥
-Hannele-


sunnuntai 20. syyskuuta 2020


Tervehdys!

 Tykkään tosi paljon tuosta kalliosta tuolla 
takapihallamme...
ja metsästä....ja näistä kannoista ja kaadettujen/kaatuneiden
 puiden juurista...
mutta en yhtään tykkää tästä uudesta bloggerista,
mutta kait minä tähänkin totun..:)




Mitään vahinkoa ei Aila-myrsky
täälläpäin tehnyt, onneksi, mitä nyt 
luumut viskoi maahan.
Ja niitä riittää...siis luumuja.
Yksi ainut puu, mutta luumuja niin, että oksat taipuu painosta.




Sammakkokin kävi tervehtimässä
ja toivottamassa meidät tervetulleeksi pihalleen.




Aurinkoista alkavaa viikkoa teille kaikille...
ajatella, että syyskuukin on jo yli puolenvälin....
tykkään niin syksystä..:)

Voikaa hyvin♥
 -Hannele-

sunnuntai 13. syyskuuta 2020



Kodissamme ei ole kuituyhteyttä  (eikö sitä kuiduksi sanota) ja
kovassa tuulessa, kuten nyt,  sen kyllä huomaa...
 ja missä vielä huomaakaan, kunhan
tässä hetki asutaan...
mutta ei yhtään haittaa, vaikka netti on
hidas, kun saa lenkillä pellonreunaa astella
ja metsässä tarpoa.
Voi, että tykkään!

Serkku-tyttö kävi miehineen kylässä
ja toivat tuollaisen hienon 
calluna asetelman.
Kiitos L.♥




Syksyistä sunnuntaita teille kaikille♥
-Hannele-


 

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

 Runsaan viikon ollaan täällä asuttu ja pakkauslaatikot on jo tyhjennetty. Vielä ei kaikelle tavaralle ole sitä parasta paikkaa löytynyt, mutta kyllä se tästä alkaa lutviintua..:)

Ihanaa olla teranssilla, kun ei tarvitse naapurin seinää tuijotella. Niilokin tykkää, kun on paljon uusia tuoksuja, mitä tutkia ja nuuskia.

Ensimmäiseksi muuton jälkeen mies rakensi aitauksen niin, että Niilon voi laskea takaovesta pihalle.

Kolme ensimmäistä kuvaa olen ottanut teranssilla istuen.





Puolukkaa saadaan omasta pihasta ja 
mustikan varpujakin löytyy, eli ensivuonna ehkä saadaan mustikkaakin..:)
Luumupuun oksat taipuvat runsaan sadon alla.



Tänään Saku sammakko loikki pihamaalla.


Ihanaa syyskuuta teille kaikille ja kiitos kommenteista♥

-Hannele-

torstai 30. heinäkuuta 2020

Uusi kotimme♥


Tässä se nyt on!

Se meidän uusi kotimme.

Pieni ja sievä ♥

Paritalo, jossa asuntojen väliin 
jää autokatokset.
Oma piha, mutta ei onneksi paljon nurmikkoa,
eikä talvella lumenluontia ..:)

Kuva on talon takaa ja tuosta heti 
alkaa metsä.
Edessä ja sivulla on vähän enemmän nurmikkoa, 
mutta ei paljon.


Kuva on myynti-ilmoituksesta.


Aurajoki.

Jotenkin mietin, että kun lähemmäs 40 v. ollaan asuttu
lähellä merta, viimeiset noin 10 vuotta kävelymatkan
päässä, miten sitä ollenkaan tottuu 
asumaan paikassa, jossa 
merelle on matkaa.

Onneksi kävelymatkan päässä,
 virtaa Aurajoki.
Eikä autolla hurauta meren rantaan,
kuin runsaat puolisen tuntia. 
Ja Savojärvelle vielä vähemmän.

Uskon ja toivon, että viihdymme täällä.
Alue on uusi, mutta tämä alue on
rakennettu sen mitä rakennetaan.
Takana on sen verran omaa tonttia, 
ettei teranssiin kiinni
 kukaan ainakaan rakenna..:)

Nyt odotetaan, että päästään muuttamaan.

-Hannele-

lauantai 25. heinäkuuta 2020













Ensimmäinen vuosi, kun viinistämme
saisi kunnon sadon ja me emme 
ole enää täällä
nauttimassa siitä...harmi juttu,
mutta ei voi mitään...
toivottavasti uudelle omistajalle maistuvat..:)


Pitkien sateiden jälkeen,
ilma ei voisi olla parempi...aurinko
paistaa ja leuto tuuli heiluttelee puiden oksia....
kesä♥

Ihanaa lauantai-iltaa teille kaikille♥
-Hannele-

maanantai 13. heinäkuuta 2020


Heips taas.

Nyt pitää kiirettä.
Vierailut teidän blogeissannekin
on ollut sellaista pikalukua, 
mutta lupaan syksyllä parantaa tapani.
Nyt vaan tapahtuu niin paljon.
Olen pakkaillut pikkuhiljaa ja
olohuone alkaa olla puolillaan pakkauslaatikoita..:)

Uusi koti on kuntotarkastusta ja kaupan vahvistusta 
vaille paketissa, jeee,  mutta
asumaan päästään vasta elokuun lopulla.

Löysimme mieleisen kodin paritalosta, jossa
meillä on omassa hallinnassa iso metsäinen tontti. 
Koti on samana vuonna rakennettu, kuin tämä nykyinen,
siisti ja muuttovalmis.
Arvaatte varmaan, miten onnellinen ja 
huojentunut olo on!

En vielä kerro paikkakuntaa, sen kerron vasta,
kun kuntotarkastus on tehty ja 
nimet paperissa....jos kuitenkin...

Sen kerron, että 
lähdemme Piikkiöstä/Kaarinasta yli 
30 vuoden jälkeen.
Vähän on haikeutta ilmassa, mutta
ympyrä sulkeutuu...
olen syntynyt lähellä uutta kotia♥









"Jokainen ikävä juttu
voi olla täyskäännös
parempaan tulevaisuuteen"  

                               -Onnenportti-
 
-Hannele- 


torstai 25. kesäkuuta 2020

Nyt pääsee taas kommentoimaan..



Voi itku!
Yrittäessäni estää anonyymit kommentit, olin laittanut
täpän väärään kohtaan ja
kukaan ei päässyt kommentoimaan.
Hyvä minä..😳

Onneksi 
 ilmoitti Instagrammissa, ettei hänkään pääse
kommentoimaan, vaikka on 
kirjautunut lukija.
No, nyt taas pääsevät kaikki 
ja tämän häirikön viestit menevät 
roskapostiin. Toivottavasti!

Laitan tähän nyt ottamia maisemakuvia
kotimme pihalta...ennen ja jälkeen,
ymmärrätte varmasti miksi myimme tämän.



Lisää kuvateksti



Että tämmöiset maisemat.


”Muutos on alussa vaikeaa, keskellä sotkuista ja lopussa upeaa.” 

                                                                    "Hidasta elämää"


-Hannele-