tiistai 14. tammikuuta 2020

Olen jo 3 vuotta♥♥♥




Tämä meidän pieni kultakutri, kiharapää♥ täytti 
jo kolme vuotta♥
Aika menee kyllä sellaista vauhtia.
Tuntuu, kuin juuri olisi syntynyt.

Isi oli vuoden hoitovapaalla
ja sen vuoden aikana pojasta on
kasvanut rohkea, iloinen, sydämellinen ja omapäinen
pikku-mies♥
Hän osaa laulaa ja "soittaa" kitaraa. 
Meidän tuleva rokkistara..:)

On oppinut sanomaan 
"mä rakastan sua".
Tähän asti, kun hänelle on sanonut,
että rakastan sua, hän on todennut, niin..:)


Hän aloitti päiväkodissa
ja tykkää olla siellä,
kuinkas muuten..:)


Ja jos jollekin teistä jäi epäselväksi
RAKASTAN tuota pikku-miestä
niin, että sattu♥♥♥

Olen juuri sellainen mummeli,
joka on aina valmis näyttämään kuvia pojasta,
jos joku vaan jaksaa katsoa ja
kertomaan miten viisas ja kiltti ja lahjakas ja
....no vähän itsepäinen
poikaviikari hänestä on kasvanut.
Juuri sellainen Vaahteramäen Eemeli, jolle 
sattuu ja tapahtuu. Vaikka hän
 ei mitään tarkoittanut tapahtuvaksi ..:))


Jaksoitko lukea loppuun asti..:)

-Hannele-

lauantai 4. tammikuuta 2020


Olipa rankka loppuvuosi.
No, nyt se on ohi ja toivotaan, että elämä 
alkaa taas pikkuhiljaa
 normalisoitua.

Nyt isä on hoivakodissa ja käymme siskon kanssa 
vuoropäivin häntä katsomassa.

Paljon olen miettinyt, miten meillä
rintamaveteraaneja kohdellaan....
ja yleensäkin vanhuksia.
Olen tosi surullinen heidän puolesta,
joilla ei ole omaisia, 
jotka pitävät vanhuksensa puolta.

Isäkin 14-15 vuotiaana toimi lähettipoikana
rintamalla ja nyt tuntuu, että on vaan tiellä.

Tyksissä eräs lääkäri puhui tosi
alentuvasti isästä ja
hänen hoidostaan.
Kotona tuli mieleen, että olisi pitänyt
arvon lääkäriltä kysyä,
että mitä me nyt sitten tehdään? 

Viedäänkö kaatopaikalle?
Liian vanha hoideltavaksi?

Olisinpa huomannut sanoa, 
herra tohtorille,
 että yllätys, yllätys,
 hänestäkin tulee, joskus VANHA...
tiellä oleva, turhan panttina
vuoteen nuoremmilta vievä.

Ymmärrän hyvin, että vanhaa ihmistä ei enää 
hoideta, kuten nuorempia, 
mutta voisiko lääkäreiltä ja hoitajilta pyytää 
inhimmillisyyttä. 
Edes vähän.
Voisiko vanhukselle antaa ihmisarvoisen 
loppuelämän?

Onhan hoitohenkilöissä hyviäkin, mutta
en tiedä missä he olivat
isän sairaalaolon aikana.
No niin, sainpas purettua mietteeni tänne.


Onneksi nyt alkoi uusi vuosi ja toivottavasti
hyvä sellainen♥






Uuden vuoden viettoa.
Miehiset asennot pienestä pitäen..
jalat pöydällä♥.
Onneksi meillä on näitä nuoriakin,
lähisuvussa.
Iloa tuomassa♥

Toivotan teille kaikille hyvää
alkanutta vuotta♥
-Hannele-

torstai 12. joulukuuta 2019


Pyydän anteeksi
 tätä hiljaisuutta,
jota tämä blogi on viettänyt, en ole lopettamassa blogia.
Nyt vaan on ollut aika
rankat ajat elämässä.

Olen kyllä teidän blogeissa aina joskus piipahtanut
ja joskus jopa viestiä jättänyt.

Itsellä vaan on paukut nyt sen verran lopussa,
ettei kirjoittamisesta ole tullut mitään.
Eikä oikein kuvaamisestakaan.
Tässä muutama kuva tästä alkutalvesta. 
Luntakin oli, mutta eipä ole enää.
Vettä sataa ja on pimeää.

Oikein ihanaa Joulun alusaikaa 
teille kaikille♥






-Hannele-

torstai 31. lokakuuta 2019


Hyvää lokakuun viimeistä päivää♥


Kuva eiliseltä...tänään ei 
ole kuuraa,eikä lunta, mutta aurinko 
paistaa..:)

Hän kävi taas eilen....♥♥



Mahtaako näin hienoja saappaita löytyä
aikuisten koossa...:)



Ihan itse aamulla puettu....
sukissa oli kantapäät mennyt päällepäin ja 
housutkin oli takaperin,
mutta voin kertoa, että tahtia ei 
yhtään haitannut

******
Kadotin viime lauantaina puhelimeni,
kun olin käymässä Isälläni.
Käytiin hautausmaalla ja 
kävin kaupassa.

Kotona vasta huomasin, 
että kännykkää ei ollut missään.
Joka paikasta on etsitty.

Onneksi nykyisin pystyy itse sulkemaan 
puhelimensa netissä ja 
ONNEKSI laitoin edellisviikkona 
puhelimeen lukituskuvion.
Ihan, kuin olisin aavistanut,
että kadotan sen..:)
Ei auttanut muu, kuin ostaa uusi.

Että tämmöstä täällä on touhuttu..:)

-Hannele-

perjantai 18. lokakuuta 2019


Hyvää viikonloppua teille kaikille
 täällä piipahtaneille♥







-Hannele-

sunnuntai 22. syyskuuta 2019



Syksy♥

Vielä ei yöpakkaset ole ehtineet meille 
asti, mutta siinä ja siinä on ollut. 
Keittiön
ikkunasta näkyvät vaahterat ovat
jo latvoistaan punastuneet.




Pihalta löytyy vielä jotakin kukkivaa.



...ja meidän rakas 
vanha-herra♥♥




ja sateisten päivien jälkeen
 paistaa aurinko,
+9 astetta mittarissa....
ihana syksy♥

-Hannele-

tiistai 3. syyskuuta 2019

Mokomat karkurit


Kaikki pelakuitteni lehdet ovat reikiä täynnä.
Olen niitä myrkyttänyt, 
mutta siitä ei ollut mitään apua.
Aion tänä syksynä hävittää kaikki.

Otin alut kolmesta, josta
vielä ehjiä lehtiä sen verran löysin,
uusia alkuja.
Toivottavasti kasvatus onnistuu
näin talvea vasten.






Sitten huomasin, että yhdessä penkissä on kuunliljat syöty
 täyteen reikiä.
Manasin jo kotilot,
mutta kas kummaa...ihan
kunnon etanoitahan lehdillä oli.

Keräsin ne tuohon purkkiin...kaikki
kolme, jotka löysin ja pistin
lautasen purkin päälle.
Ajattelin viedä etanat jonnekin tienposkeen,
kun lähdetään Niilon kanssa
lenkille,
mutta kas kummaa,
 purkki
olikin tyhjä, kun piti lähteä..:)
Jostakin vaan löysivät tiensä ulos...:)



Toivottavasti nämä nyt on niitä tavallisia
eivätkä niitä
espanjansiruetanoita...


Aurinko jaksaa meitä vieläkin helliä, mutta
ilmassa on jo syksyistä viileyttä.

Nautitaan♥
-Hannele-

lauantai 31. elokuuta 2019



  Kävimme kylässä aivan ihanassa vanhassa 
puukerrostalossa.
Oli ruutuikkunat,
narisevat lattiat, 
pari kakluunia.
Ikkunan takana omenapuu.

Jokaisella asunnolla on oma 
pieni piha-alue, jossa 
vanhoja omenapuita,
johon voi perustaa 
pienen kasvimaan tai
vain nauttia ja 
viettää kesäpäivää.

Voi ihanuus mikä paikka♥
Kiitos rakkaat, että saimme vierailla♥








Ollaan käyty synttäreillä.
Tyttären♥

Kotona olen jo vähän viritellyt ulos valoja.





Nautitaan elokuun viimeisestä päivästä♥

Niin ja huomenna on sitten syyskuu...
se jota yritin jo
kuukausi sitten tarjota...:)


-Hannele-

keskiviikko 14. elokuuta 2019


Tulipas eilen tehtyä ruumiillista työtä 
piiiitkästä, pitkästä aikaa.

Meillähän on tuo pikkuinen pihamme sellainen, että 
melkeinpä koko päivän 
siihen aurinko paistaa.
Ja nythän se on tässä parina vuonna paistanut..:)

Rakennusyhtiö oli istuttanut tuon Suomenpihlajan 
tuohon aidan viereen
ja olin sitä leikellyt saadakseni siitä
tuuhean. 

Hyvin varjosti jo tuon osan pihaa,
mutta voi mikä roskaaja oli.

Alku kesästä kukkien terälehtiä,
sitten raakoja ja kypsiä marjoja
lopuksi sitten lehdet.
Maanantaina siivosin pation
ja tiistai aamuna se oli 
saman näköinen....
täynnä raakoja marjoja.
Sain tarpeekseni ja sanoin, 
että nyt se saa lähteä.

Ja eikun ostoksille ja kotiin tulimme kahden uuden 
tuijan kanssa.

Mieshän se kovimman työn teki, kaivaessaan
käsipelillä puun juuret ylös.

Nyt sitten vaan odotellaan muutama 
vuosi, että tuijat kasvavat antamaan suojaa..:))

Onneksi varjot on keksitty ja
onhan meillä markiisikin, jonka saa varjostamaan.








...ja nyt nauttimaan uudesta kirjasta, joka
tänään tuli.♥
-Hannele-