Sitä yrittää esittää vahvempaa, mitä onkaan...... ettei toinen huomaisi, miten pahalta tuntuu...... toista suojellakseen yrittää esittää.... ja sydämessään tietää, että toinenkin esittää....... samaa näytelmää.... samasta syystä.
Asiasta ei paljon puhuta ja ehkä se on hyväksi, en tiedä. Ehkä emme ole vielä valmiit siitä puhumaan ja puhumisen aika tulee myöhemmin. Asia on vielä niin uusi.
Nyt kaikki tuntuu vain niin uskomattomalta, eihän tämä voi olla totta. Eihän elämän näin pitänyt mennä.
Tuntuu, kuin näkisi pahaa unta, josta kohta herää...... välillä tulee hetkiä, kun itkua ei voi pidätellä, mutta toista suojellakseen yrittää itkeä hiljaa, ettei toinen huomaisi. Ehkä se on pelkoa, että murrumme molemmat yhtäaikaa, eikä toinen ole pitämässä toista pystyssä.
Rukoilen voimaa..... voimaa jaksaa olla se vahvempi, joka pitää toista pystyssä.
Toivon, että jaksatte vierailla blogissani, vaikka siinä välillä onkin surumielinen sävy. Saan kummasti voimaa teidän viesteistä ja toivotuksistanne..... ja tällä hetkellä tarvitsen voimaa....