Herneet kohta syötäviä...ja viinissäkin nuppuja. Taitaa vaan tänä kesänä jäädä rypäleet vielä tulematta..:)

Niilolla on aina oma "yksiö!...täällä peilikaapin lattialla....

viimeksi miehen vaatehuoneessa..♥

Tässä potilaan viikkosatsi. 

Aamulla neljä ja illalla kuusi pilleriä....loppuisipa tämä pian.

Jos vielä lisääntyy pitää ostaa isompi dosetti.

Hyvää viikonloppua teille kaikille ihanille lukijoilleni♥

Kiitos paljon kommenteistanne edellisiin postuksiini....niitä on niin mukava aina saada..:)

Voi hyvin♥

T. Irmastiina

Tiedän, etten todellakaan ole mikään luontokuvaaja, mutta pakko oli yrittää kuvata tuota hienoa valoilmiötä meren yllä. Auringon laskun aikaan. Ensin katselin, että onko tuo joku sateenkaari, mutta ei ollut. 

 Luonnossa ilmiö oli kauniimpi, kuin kuvissa..:)

Alimmaisessa kuvassa pelakuu on kolmatta kesää aloittamassa kukintaansa...ylimmän kuvan kukat olen ostanut jo Agrimarketista...malttamaton, sanoisin.

Nyt on taas hyvä olla...mies kotiutui eilen sairaalasta♥. Kunto romahti ennen vappua niin, että oli pakko hakeutua tiputukseen.

Aurinkoista viikonloppua teille kaikille!

Voikaa hyvin♥

Irmastiina

Meillä on uusi vuosi alkanut myrskyisästi. Koti on myynnissä, uutta pienempää ja helppohoitoisempaa on ollut pakko alkaa etsimään. 

Käytiin parissa uudessa kerrostalossa katsomassa, mutta ei ole meistä kerrostaloasukeiksi, vaikka noissa uusissa taloissa on ihanat ja isot parvekkeet,  Sanoin miehelle, että haluan pihan. Vaikka olisi postimerkin kokoinen.... haluan kesällä päästä pihalle nauttimaan lämmöstä ja kupillisesta kahvia..:)....yksi rivitalo asunto on nyt kiikarissa. 

Ensin surin kovasti talosta luopumista, mutta nyt olen ymmärtänyt, että tämä on VAIN talo ja ♥KOTI ♥on siellä mihin sen rakennamme.

Lääkärin kanssa on loppukuusta treffit ja kuulemme, miten peikkoa aletaan häätää pois.

Huoli on kova. 

Kiitos teille kaikille  kommenteista edellisiin postauksiin. Lämmittävät kovasti mieltä.

Olen kyllä vieraillut teidän blogeissa, mutta kommentointi on yleensä jäänyt. Sanoja ei tahdo löytyä.

Voikaa hyvin♥

Irmastiina

Kuvat ovat vanhoja...lumikuvat on otettu ikkunan läpi. Tällä hetkellä nurmikko vihertää, mutta ensiyöksi on luvattu kunnon lumimyräkkää.

Vanhemmat lukijat ehkä muistavat, miten neljä vuotta sitten, näin joulun alla, luoksemme saapui paha peikko.

Silloin mies sen selätti. Nyt peikko on taas saapunut, entistä vaarallisempana.

Tällä hetkellä odotellaan sairaalasta tietoa, miten tästä eteenpäin.

HÄTÄ ON SUURI!

Ymmärrätte varmasti, miksi Ruusukummussa on nyt hiljaista.

Toivotan teille kaikille ihanille lukioilleni 

Hyvää ja rauhallista Joulua ♥

Irmastiina

hyviä uutisia ja ihana kirje.....

Vaikka aurinko on jo painunut mailleen,  sydämessäni se loistaa kirkkaimmin, kuin aikoihin.
Voi, että olen kiitollinen, niin kiitollinen ja onnellinen. Rukoukset on kuultu!

Mieheni leikattiin tänään ja sain juuri tietää, että kasvain saatiin kokonaisuudessaan pois. Nyt voimme alkaa nauttimaan kevään kauneudesta.
Hän pääsi vasta klo  6 osastolle, oli koko päivän heräämössä.
Kiitos teille kaikille rukouksista ja myötäelämisestä.

Olen koko päivän touhunnut, kuin mielipuoli..... olen siirrellyt huonekaluja ja siivonnut ja käynyt sairaalassa niin aikaisin, että en tavannut miestäni, kun oli siellä heräämössä. En voinut pysähtyä, jotenkin, kun pysyin toimeliaana, päiväni meni paremmin, vaikka asia ei mielestä hetkeksikään väistynyt.

Tässä kuvia päivän aikaansaannoksista. Siirsin kirjahyllyn toiseen huoneeseen ja hyllyn tieltä lipaston makuhuoneeseen.

Siis, huh huh... kyllä oli hommaa. Vanhat pyyhkeet, hyllyn ja lipaston jalkojen alle ja sitten puhkuen vetämistä ja työntämistä. Ja kun nämä oli saatu paikoilleen, niin sitten kaapin sisällöt ja kirjat..... siis kirjoja on vähän yli

kaksisataa.. ensin imuroin ne ja sitten kannoin toiseen huoneeseen ja asettelin taas hyllyyn ja...... no, eihän siinä sitten muuta, mutta kyllä siinä oli hommaa.

Tämän lipaston siirsin makuhuoneeseen.

Hetken, kun vedin henkeä ja leeputin käsiäni ajattelin, että katsompa, onko tullut sähköpostia ja olihan sitä tullut.... yksi kirje..... kirje, joka sai minut tosi hyvälle mielelle. Kirjeen sisältö oli ihana. Sain huomata, että jossakin on joku, joka ajattelee minua ja rukoilee puolestani.
Tuntuu ihanalta huomata, että ihminen, jota koskaan ei ole tavannut, voi tuntua niin läheiseltä. Kiitos  ja halaus ystäväni, olet minulle tärkeä!!!

Tässä vielä pari kuvaa Niilosta ja naapurin Mummarista.. Mummari on vasta noin  neljäkuukautta vanha, mutta jo Niilon kokoinen ja Niilon hyvä kaveri...

Kyllä on pojilla mukavaa, kun saavat juosta kilpaa ja painia sydämensä kyllyydestä.

Ovat ihana pari......musta ja valkoinen.

Kiitos paljon runsaista kommenteistanne.... olette ihania..... kiitos!!

... uusi viikko....

Kevättä odotellessa laitan tähän kuvan viime keväältä... sinivuokkoja.... meillä mökillä kasvaa keväällä ensin sinivuokkoja, sitten valkovuokkoja ja kielot ovat seuraavana vuorossa.

Uusi viikko tekee tuloaan..... meille aivan erityinen viikko..... keskiviikkona mieheni menee sairaalaan ja ilmeisesti sitten torstaina leikataan. Vihdoinkin!
Toivottavasti sitten tämä hirveä paine vähän helpottaisi.
Peikko kummittelee mielessä koko ajan, vaikka miten yrittää ajatella muuta.... tuntuu, että voimia ei enää ole.
Hengityskin tuntuu työläältä........ Kehossa tuntuu kummalta.... tuntuu, kuin vapisisin sisältäpäin....
Rukoilen voimia, että jaksan tämän vaikean ajan.... rukoilen voimia kannatella miestäni silloin, kun hän itse ei enää jaksa.
Tiedän, että ihmiselle ei anneta enempää taakkaa, mitä hän jaksaa kantaa, mutta minä en ole kovin vahva.
Tuntuu, että olen koko ajan vain pyytämässä, mutta pyydän teiltä taas kerran, että muistaisitte meitä rukouksisanne. Olemme tällä hetkellä kaiken avun tarpeessa.... kiitos!

Kiitos teille kaikille ihaNaisille kommenteistanne... ja uudet lukijat, olette sydämellisesti tervetulleet sivuilleni, toivottavsti viihdytte.

....tietoja lääkäriltä.....

Lääkäri soitti tänään miehelleni ja kertoi ihania uutisia, ei etäispesäkkeitä!!!! Lähetin heti kiitokset Taivaan Isälle.
Leikkaus on kahdenviikon sisällä.

En tiedä miten teitä ystävät kalliit kiittäisin, mutta olen varma, että teidänkin rukoukset ovat auttaneet. KIITOS! Vaikka tauti on vielä erittäin vakava, minusta tuntuu, että olemme sen jo voittaneet. Olen erittäin luottavaisella mielellä....... Tiedän, että olemme hyvissä käsissä.  Voi, että olen kiitollinen ja onnellinen!!!
Ja taas onnen kyyneleitä..:)

 Tästä on nyt hyvä jatkaa tätä hääpäivän viettoa ja kohottaa malja tuleville yhteisille vuosillemme. IHANAA!

 Kiitos!

...olen kiitollinen...

Olimme tänään tapaamassa lääkäriä ja saimme positiivisia uutisia......hieman positiivisia.... kuvissa ei ainakaan näy, että peikko olisi etäispesäkkeitä lähetellyt, mikä tällä peikolla on kuulema tosi pahana tapana.
Lähetin heti ylös kiitoksen ....  Leikkauksen jälkeen asiasta voi vasta olla aivan varma. Vielä otetaan, joku koe, jonka jälkeen sitten päätetään, aletaanko peikkoa häätämään ensin myrkyillä vaiko leikkauksella.
Lääkäri kertoi, että hoidot tulevat olemaan hyvin raskaita, leikkaus iso ja myrkyt vahvat. Onneksi miehelläni on hyvä yleiskunto..... ja silloin, kun  hänellä on kaikkein raskainta, toivon pystyväni auttamaan häntä.... me voitamme tämän yhdessä.....
Oli huojentavaa kuulla, miten lääkäri asiaa meille selitti ja miten rohkaiseva hän oli....... suorapuheinen, mutta rohkaiseva. Miten hän kertoi, että nykyisin jokaiselle potilaalle suunnitellaan oma hoito-ohjelma, ohjelma, josta hänelle on mahdollisemman paljon apua....... Vihdoinkin tuntuu, että jotakin asian hyväksi tapahtuu.

En nyt osaa mistään muusta kirjoittaa, mutta ensikerralla sitten....  Kiitos teille kaikille viesteistä ja erityisen SUURI KIITOS teille kaikille tuestanne.

... ja taas odotetaan.....

Tänään oli sitten aamusta aika peikko-lääkärille. Olemme odottaneet sitä kovin... saataisiinhan vihdoin ja viimein asiaa eteenpäin.... Vajaa tunti, ennen vastaanottoaikaa, sairaalasta soitettiin..... ja taas pitää odotella......nyt maanantaihin. Minä vastasin mieheni puhelimeen, kun hän ei itse päässyt vastaamaan.
Sanoin hoitajalle, että tuntuu, kuin koko ajan vain odoteltaisiin ja odottettaisiin, mutta mitään ei tapahdu.
Olisimme saaneet täksipäiväksi ajan jollekin toiselle lääkärille, mutta hoitaja sanoi, että hänen mielestä kannaattaa odottaa maanantaihin, niin mieheni pääsee omalle lääkärilleen.
Tottahan tuo on, mutta tuntuu niin pahalta......tuntuu, että ei enää kauan jaksa tätä odottelua. Toivotaan, että maanantain jälkeen rattaat viimeinkin alkavat pyöriä......
Kun hoitaja sanoi, että miehen oma lääkäri, tuntui tosi hyvältä..... joku on hoidosta vastuussa. Tarkoitan vastuulla sitä, että hänellä on jo oma hoitava lääkäri..... sekin tuntuu tässä tilanteessa jo hyvältä.... tuntuu, että jotakin on sittenkin jo tapahtunut.

Päivällä ollessani Niilon kanssa lenkillä, tuli niin keväinen olo...... aurinko yritti vähän pilkistellä pilvien lomasta ja linnut pitivät konserttia..... ihanat kevään merkit. Muutama tunti lenkin jälkeen alkoi sitten taas kerran satamaan lunta, mutta edelleen linnut pitivät sen päiväistä konserttia...... eli, kyllä tänään oli KEVÄTTÄ ilmassa.

Isäntä lähti päivällä puusouvviin. Peräkärryllä puita kuljettaa. Otamme aina vastaan puuta, kun joku vaan tarjoaa....:))  mehän lämmitämme pääsääntöisesti puilla. Tänäkään talvena patterit, eivät ole olleet lainkaan päällä. Tietysti pesuhuoneessa ja vessassa on lämpö päällä, mutta asuintiloissa ei.

Kyllä kannattaa kaikki kerätä talteen..... johan tuollakin pinolla hetken lämmittää....) ja lisää on tulossa.

Kiitos kommenteistanne... niitä on ilo lukea...:) Oikein rattoisaa perjantai-iltaa teille kaikille..<3

Mokia ja kiitoksia.....

No, voihan... yritin eilen saada uudenlaisen fontin blogiini ja enkös vaan painanut, jotakin väärää nappulaa (taas kerran)  ja vaihtui koko pohja uusiksi.... No eihän tämäkään mikään huono vaitoehto ole...:)) Ja kun aikani tuhteerasin, niin onnistuin hävittäämään kaikki tekstini, meinasi siinä vaiheessa tulla pienoinen paniikki. Aikani, kun taas painelin napuloita, tekstit tuli takaisin.....onneksi.  Olen kyllä aikamoinen tekniikan ihmelapsi......

Ja sitten asiaan. Olen ikionnellinen, että löysin tämän blogimaailman. Täällä, kun lueskelen teidän ystävien blogeja, kummasti omat murheet unohtuvat...... edes hetkeksi.... KIITOS siitä teille kaikille.

Olimme tänään mieheni kanssa, Tyks:ssä TT kuvilla ja perjantaina on sitten taas yksi tärkeä päivä... tapaamme vihdoinkin lääkärin ja kuulemme, miten tästä eteenpäin..... mitkä ovat peikon karkoituskeinot.
Mieli on tosi murheellinen...... en osaa selittää, mutta koko ajan on sellainen levoton olo.... tuntuu, että henkikään ei kunnolla kulje.... haluaisin vain nukkua tämän viikon ja sitten perjantaina herätä.

Ostin viikonloppuna Honkkarista tuollaisen ihanan rautaisen sydäntuikkukipon.... puoleen hintaan tietysti....se on kaunis ikkunalla, kun ulkona on pimeää.... tykkään siitä kovin.

Kiitos taas viesteistänne ihaNaiset ystävät...
Huomenna onkin sitten jo helmikuu.... ennen, kuin huomaammekaan on kevät.... nyt perjantaina, kun aurinko paistoi  ja linnut lauloivat, tuli ihan keväinen olo....

.....uusi "blogitoimisto"....

Kiitos ihaNaiset taas vierailuistanne ja viesteistänne...... tuntuu, että toistan itseäni, mutta niitä on vaan, ihan totta niin IHANA lukea. Tai kyllähän te sen tiedättekin...... omasta kokemuksesta......eikös vaan olekkin viestejä mukava lukea.

Olen jo kaunan miettinyt, mihin oikein sijoittaisin tämän "blogitoimistoni"....... mistä löytäisin pöydän, jolle koneeni laitan, ja nurkan, johon pöydän pistäisin.
Tähän asti koneeni on ollut meidän keittiön pöydällä, mikä ei ole ollenkaan hyvä paikka. Miehellä on yhdessä huoneessa atk-pöytä ja pöydällä oma koneensa...... siis mihin minun kone.....:)
No, eilen illalla olimme jo nukkumassa, kun yht´äkkiä asia ratkesi (enkä edes asiaa tuolloin miettinyt).
Onhan minulla pöytä ja ihan omasta takaa.......ja vanha ....... anopin peruja. Kas tässä.....

Ja niin sitten tänään töiden jälkeen pöytää siirtämään toiseen huoneeseen..... onneksi ei paljon painanut, vaikka täyttä puuta onkin.
Kesällä maalaan pöydän valkoiseksi..... tai sitten en.... saas nähdä. Nyt en oikein voi maalata, kun pöytä pitäisi ensin hioa, on näet lakattu, eikä meillä ole oikein paikkaa, missä näin talvella sen hioisin.
Ja sopiva nurkkakin löytyi pohdintojen jälkeen makuhuoneesta. Oi, että on hienoa tässä kirjoitella..... Vielä pitää tuohon seinälle keksiä jotakin..... vaikka hylly.... no, katsotaan mitä siihen keksin.

Näin ne asiat loppujen lopuksi loksahtavat paikoilleen..... samalla lailla toivon peikkoasiankin loksahtavan paikoilleen..... totta kai se loksahtaa...... ei ole muuta vaihtoehtoa!

Oikein hyvää loppuviikkoa teille kaikille. Pidetään toisistamme huolta!!

...ja odotus jatkuu...

Puhelinsoitto tuli tänään ja taas odotetaan...... Nyt jännitetään, onko potilas sairaalassa, kun häät ovat. Jos näin käy on se tosi, tosi ikävää. Se on ikävää potilaalle, morsiammelle ja minulle, mutta se on sairaalareissu, jota ei voi lykätä, vaan sinne mennään, kun vihdoinkin päästään. Toivottavasti mahdollisimman pian.

Tässä Niilon pieni, suloinen, ihana kirsu...

ja tässä ollaan päikkäreillä, papan sukat tyynynä..

Huomaatteko, miten karva on kasvanut. Niilo on taas oma ihana itsensä.

                      hitsi... mikäs se siellä takatasussa oikein kutittaa....
Sain tänään senverran aikaiseksi, että käväisin Jätti Rätissä ja ostin vanhanaikaista pitsiverhoa makuuhuoneeseen. Ja olin jopa niin ahkera , että sain ne jo ikkunaankin..... pidän niistä kovasti.

Laitan tähän loppuun vielä kuvan Niilon "pesästä". Niilo rakastaa nukkua vanhassa nojatuolissa, jossa on edesmenneen anoppini, nuorena kalastajalangasta virkkaamaa peitto. Aina, kun Niilo menee nukkumaan pitää peti petata mieleiseksi ja tältä se sitten näyttää. Onko tuossa kasassa sitten muka hyvä nukkua? No makunsa kullakin....:)

Kiitos taas teille kaikille visiitillä käyneille. Luen kyllä aina jokaisen kirjoituksen, vaikka en jokaiselle erikseen vastaakkaan.......on se kumma miten mukava niitä on lukea...... KIITOS!

Oikein hyvää ja rauhallista viikonloppua teille kaikille... levätään ja nautitaan vapaasta....

odottavan aika on pitkä....

Pitkältä tuntuu aika, kun odottaa.... odottaa jotakin tapahtuvaksi....että päästäisiin asiassa eteenpäin. Asiassa, jonka haluaisi unohtaa, mutta joka ei poistu mielestä hetkeksikään. Huomenna saamme puhelun, joka toivottavasti vie asiaa eteenpäin. Pääsemme vihdoinkin taistelemaan pahaa peikkoa vastaan. Se ei aavista minkälaisen vastuksen meistä saa. Minkäläinen voima ja taistelutahto meistä löytyy..... olemme valmiit taisteluun. Taisteluun, joka tulee olemaan raskas, mutta jonka tiedämme voittavamme. Me emme anna periksi!!

Sain tänään tulppaaneja..... mieheltäni. Niin kauniin värisiä. Tulppaanit ovat yksi lempikukkasistani. Ja kielot... ja valkovuokot.... ja sinivuokot.... ja ruusut... ja... Taitaisi olla helpompi luetella se mistä, kukista en pidä. Olen kaikkiruokainen kukkien suhteen. Ja melkein ruuakin suhteen...:)

Kiitos teille kaikille ihaNaisille, myötäelämisestä ja kannustuksita.... Tunnen saavani voimaa, kun luen viestejänne.
Tervetuloa, myös uudet lukijat. Toivottavsti viihdytte visiitillä!