Olipa rankka loppuvuosi.
No, nyt se on ohi ja toivotaan, että elämä
alkaa taas pikkuhiljaa
normalisoitua.
Nyt isä on hoivakodissa ja käymme siskon kanssa
vuoropäivin häntä katsomassa.
Paljon olen miettinyt, miten meillä
rintamaveteraaneja kohdellaan....
ja yleensäkin vanhuksia.
Olen tosi surullinen heidän puolesta,
joilla ei ole omaisia,
jotka pitävät vanhuksensa puolta.
Isäkin 14-15 vuotiaana toimi lähettipoikana
rintamalla ja nyt tuntuu, että on vaan tiellä.
Tyksissä eräs lääkäri puhui tosi
alentuvasti isästä ja
hänen hoidostaan.
Kotona tuli mieleen, että olisi pitänyt
arvon lääkäriltä kysyä,
että mitä me nyt sitten tehdään?
Viedäänkö kaatopaikalle?
Liian vanha hoideltavaksi?
Olisinpa huomannut sanoa,
herra tohtorille,
että yllätys, yllätys,
hänestäkin tulee, joskus VANHA...
tiellä oleva, turhan panttina
vuoteen nuoremmilta vievä.
Ymmärrän hyvin, että vanhaa ihmistä ei enää
hoideta, kuten nuorempia,
mutta voisiko lääkäreiltä ja hoitajilta pyytää
inhimmillisyyttä.
Edes vähän.
Voisiko vanhukselle antaa ihmisarvoisen
loppuelämän?
Onhan hoitohenkilöissä hyviäkin, mutta
en tiedä missä he olivat
isän sairaalaolon aikana.
No niin, sainpas purettua mietteeni tänne.
Onneksi nyt alkoi uusi vuosi ja toivottavasti
hyvä sellainen♥
Uuden vuoden viettoa.
Miehiset asennot pienestä pitäen..
jalat pöydällä♥.
Onneksi meillä on näitä nuoriakin,
lähisuvussa.
Iloa tuomassa♥
Toivotan teille kaikille hyvää
alkanutta vuotta♥
-Hannele-
