Kiitos taas visiitillä käyneille!
Huomasitteko, että vaihdoin vähän blogin nimeä... ei ole enää unelma, vaan elämä...:) Kyllä minulla vielä unelmia on ja paljon. Joku viisashan on sanonut (en nyt tähän hätään muista kuka), että jos ihmisellä ei ole unelmia, hänellä ei ole enää mitään...
Meillä sitten kuusi kutistui tälläiseksi pajupuuksi.... vaikka miten harmitti oli ihan pakko. Kuusi, kun oli sellainen, että jos sitä päin henkäisikin, niin jo oli lattia täynnä neulasia ja meillähän on tuo pieni nelijalkainen apulainen, joka kävi vähän väliä tarkistamassa, ollaanko muistettu lisätä kuuselle vettä. Musta on jotenkin aina niin haikea luopua kuusesta. Varsinkin tänä vuonna...... no, nyt ei ainakaan varise.
Sain äidiltäni tämän amarylliksen silloin, kun olivat juhlimassa isäntää ja nyt se kukkii ihanasti. Ihan hyvä, että oli silloin niin nuppuinen, nyt kun toiset kukat pitää kohta heittää pois, niin tämä kaunistuttaa kotiamme.
Uuden vuoden otamme vastaan rauhaisasti kolmisin, rakas mieheni, minä ja Niilo. Kohotamme kuoharit
uudelle vuodelle.... Niilo ei nyt tietenkään saa kuoharia... hän on vielä alaikäinen..:)
Huomenna on sitten tämän vuoden viimeinen päivä..... toivon, että perhettäni varjostava paha peikko saadaan ensi vuonna häädettyä pois ja saamme onnellisen ja rauhallisen uuden vuoden.
Toivotan teille kaikille lukijoilleni Onnellista ja Rauhaisaa Uutta Vuotta!!!
Pidetään toisistamme hyvää huolta. Halataan ja rakastetaan. Muistetaan kertoa toisillemme, kuinka tärkeitä he meille ovat ja miten paljon me heitä rakastamme!
