Mikä kasvi?

 Osaako teistä joku kertoa, mikä viljelykasvi,  näissä 

alla olevissa kuvissa on...

Kukkii valkoisin kukkasin ja tekee tuollaista palkoa. 

Sitä on kylvetty pelloille ja 

tämän yksilön nappasin 

hautausmaan vieressä olevalta pellolta.

Emme ole löytäneet netistä mikä voisi olla. (tai emme ole osanneet etsiä..) )

Eli, jos tiedät kerrothan.:)

Ja sitten harjoittelua uudella kameralla.

Tunteja tutkin, netin ihmeellisestä maailmasta, 

että millaisen kameran kannattaisi nyt ostaa,

kunnes yhtäkkiä välähti,

 suvussammehan on

Valokuvaaja Linssi...:) ...

vai mikä se nyt niissä pelikorteissa oli....siis Enoni♥,

joka on kuvannut koko pienen ikänsä.

Lyhyen puhelun jälkeen olinkin jo paljon viisaampi ja seuraavana päivänä painuin kameraostoksille.

Kiitos Eno...taas..:)

Elokuukin on kohta sitten paketissa ja 

syksy alkaa tosissaan...

nautitaan tästäkin vuodenajasta.♥

Hannele

ps. Piti tulla vielä lisäämään, että Niilo on edelleen
 valkoinen koira, vaikka harmaalta näyttääkin.
Hän ei ole päässyt kylpyyn, kun selässä on ollut ne haavat.
Luulempa, että ensiviikolla jo voi turkin kastaa...Niilo, kun niin tykkää kylpypäivistä..:D Kuten kaikki pienet pojat.

Voi harmistuksen, harmistus!!!

Edellisessä postauksessa jäi kertomatta, 

mitä siellä Valamossa 

tapahtui.

Pudotin kameran kivilattialle, 

eikä varmasti tarvitse sen enempää kertoakkaan, 

miten siinä sitten kävi.

Huonosti kävi. 

Itse kamera ei ilmeisesti(?)pahemmin kärsinyt, mutta lyhyt putki hajosi..:(

Kameran tilakin on vielä epäselvä.

Nyt en saa otettua kuvia muuten, kuin pitkällä putkella ja sehän ei nyt oikein ole kivaa näin kotioloissa.

Kamera on jo aika vanha, mutta, 

kun tuo valuuttatilanne on mikä on, en nyt 

ainakaan heti voi uutta ostaa.

Pitää vaan tuolla pikkukameralla yrittää selvitä.

Harmittaa niin vietävästi!!!

Tässä nyt kännyllä otettuja kuvia.

Posliinikukka kukkii taas.

...pelakuut...

....unikonsiemet voi kohta kerätä talteen....

Pihlajanmarjat punertavat...samoin villiviini..

Kävimme ihanassa paikassa kylässä...♥
tässä kuva saunalta.

Niilon ilme kertoo, että nyt kyllä riittää.

Laitan tähän vielä Enoni kuvaaman neitoperhosen kuvan..:)

Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille ja
kiitos teille, jotka jaksatte kommentoida♥

Kohta koittaa ihana syksy♥
-Hannele

Lomalla.

Tytär soitti maanantai aamuna, että on kaksi tuntia aikaa pakata...

hän tulee hakemaan asunto-autolla.

 Ehdimme mukaan..:)

Matka oli upea...suurimmalta osin.

Tulimme rikkaiksi, kun bongasimme 

monta sateenkaaren päätä.

Nautimme upeista maisemista...

yövyimme kosken rannalla...

patikoimme.
Makasimme laiturilla, ihaillen pilviä♥

Ajon aikana satoi usein ja,

 kun pääsimme perille paistoi aurinko.

Välillä oli apukuskin vuoro ajaa.

Kävimme Valamon luostarissa. 

Kaikki meni hyvin, kunnes olimme yöpymässä Heinävedelle. 

Lähdimme tyttären kanssa 

koiria ulkoiluttamaan ja samalla 

leirintäaluetta tutkimaan.

Tulimme saunalle. 

Yhtäkkiä näin sakemannin hyökkäävän kohti....

otti Niilon selästä hampaisiinsa ja retuutti poikaa. 

Huusin suoraa huutoa...olin varma,

 että Niilo kuolee.

Sakemanni näki tyttären koiran, heitti Niilon

 suustaan kaaressa ja hyökkäsi tyttären 

koiran kimppuun.

Silloin nappasin, ulisevan Niilon syliini.

Onneksi koira sai Nipsusta kiinni, vain takapäästä ja onneksi Nipsulla on niin paksu turkki, että
 sakemanni sai vain karvoja suuhunsa..

Tytär sai sakemannia niskasta kiinni, jolloin
 se irrotti otteensa Nipsusta.

Silloin vasta tuli koira omistaja paikalle....

olivat toisen miehen kanssa saunomassa ja 

koira vapaana saunan edessä!!!!

Voitte varmaan kuvitella, miten huusin

 miehelle: pidä se rakkisi kiinni.

Mies kehtasi sanoa, että älä koiralle huuda, 

ei ole koiran vika. 

Sanoin/huusin, että EI TODELLAKAAN ole...vika ON AINA OMISTAJASSA.

Lähdimme vauhdilla elänlääkärille. 

Lähin Tuhatjalka (päivystys) oli Kuopiossa.

Siinä nopeusrajoittukset paukkui.

Nyt Niilo on antibioottikuurilla ja haavoihin pitää laittaa pihkasalvaa.

Ennen, kuin lähdimme lääkäriin, tytär otti mieheltä tiedot ylös ja lupasi kyllä maksaa lääkärikulut. Jos ei maksa otamme seuraavaksi yhteyttä poliisiin. 

Todistajista ei ole puutetta!

Leirintäalueella oli paljon vanhempia pienine lapsineen. Miten oli käynyt, jos koira olisi hyökännyt, lapsen päälle. 

En voi sitä edes ajatella, miten siinä olisi käynyt.

Yövyimme sitten Kuopiossa.

Onneksi Niilokin selviää tapahtuneesta, mutta tätä kirjoittaessakin alkavat käteni täristä. 

Niin järkyttynyt olin ja olen vieläkin.

Nyt olemme turvallisesti kotona.

Tästä tulikin oikein vuodatus....

toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti..:)

Hannele

ps. En vihaa sakemanneja...meilläkin sellainen ollut...ja tyttärellä....vihaan tuollaisia koiranomistajia,

joka tullakin sakemannilla sattui olemaan!