... pöydän tarina...

Kiitos teille kaikille ihaNaisille visiitillä käyneille ja puumerkkinne jättäneille! Kiitokset, myös muuten vaan visiitillä käyneille!

Moni pyysi yöpöydästäni kuvaa..... sitä en nyt kyllä tähän laita, mutta kerronpa miten pöydälle kävi.
No, paikkansa löysi minun puolelta sänkyä (miehelläni on jo yöpöytä). Pesin pöydän... laitoin laatikon täyteen kaikkea "tärkeää", mitä nyt yöllä voisikaan tarvita..:D
Kun kävin nukkumaan, aloin haistelemaan ja nuuhkimaan ja ihan selvästi pöytä haisi pahalle!!!! Tiedänhän minä, että tähänkin asiaan maali kyllä auttaisi.
Mutta ei, minäpä  pomppasin ylös ja eikun laatikkoa tyhjentämään, pöytä kainaloon, painaakin niin hirveesti, takaovi auki ja pöytä pihalle. Siellä sitten pöytä yönsä vietti ja oli siellä se niin kauan, kunnes töistä kotiuduin mieheni, kun ei saa edelleenkään mitään raskasta nostaa.
Eli semmoinen oli sen pöydän tarina ja piste! Kuvia ei tule, eikä maalia!
Astalan emäntä, kielsi pöytää hävittämästä ennen, kuin hän on sen katsastanut.

Mutta arvatkaapas mikä lähetys minulle tänään tulee.... Kasvihuone... ei en ala omavaraiseksi, en ala kasvattamaan vihanneksiani itse, en.... siitä tulee sellainen, johon laitetaan pieni pöytä ja kaksi tuolia ja kukkia ja kaikkea muuta ihanaa. Olen aivan täpinöissäni.... sulaisipa lumi pian... tämä Astalan emäntä sanoi, että minun pitää föönillä alkaa lunta sulattelemaan..... heh, heh... kyllä sitä ollaan niin vitsikkäitä, että..... tuntee minun hättäisen luonteeni 40 vuoden kokemuksella!
Olisinhan minä tietenkin sen kasvihuoneen, voinut tilata vähän myöhemminkin. Sitten, kun kevät olisi pidemmällä, mutta mitä jos ne olisivat silloin kaupasta loppuneet..... ja on se ihanaa katsella lähteyslaatikoita, tai millaisena se nyt sitten tuleekaan ja haaveilla..:)

Että tämmöistä täältä tänään. Kevättä odotetaan entistäkin innokkaammin, vaikka kyllä tänäänkin niin kaunista ja aurikoista oli. Laitampa tähän loppuun vielä kuvan kuvasta, joka on työhuoneeni seinällä.

 Pidetään toisistamme huolta!!!

Oi, nyt tuli auto tuomaan kasvihuonettani.... pitää lähteä katsomaan.... heippa!

kirppistä ja haastetta....

Arvatkaapa missä kipaisin tänään.... aivan kirppiksellä. Etsiskelen yhtä yöpöytää. No, tänään sitten löysin mieleiseni..... tai niin silloin vielä luulin.....ruskea, joten valkoista maalia kaipaa ja eikun pöydän kanssa kassalle....
Kotona odotti sitten pettymys..... pöytä on kauhean näköinen, siis suorastaan ruma..... ei ollenkaan sellainen miltä se sieluni silmissä näytti, siellä kirpparilla.....onneksi maksoi vain kahdeksan euroa.....tai taidan sen kuitenkin keväällä maalata, onhan se täyttä puuta ja josko valkoisena näyttäisi kauniimmalta. Ihan varmasti näyttää. Eli edelleen etsin yöpöytää..:)

Mutta eihän se kirppari kierros hukkaan mennyt, vaikka pöytä nyt tuottikin pienen pettymyksen.
Ostin yhden taulun. En mitään kallista, mutta kauniin, vesiväreillä maalatun kukkataulun. Tykkään ihan valtavasti. Taulusta tulee mieleen, kesäinen kukkaketo.

Taulu oli vähän vaikea kuvata, kun siinä on lasi, joka heijasti. Tuo valkoinen täplä taulussa, on joku valon heijastus, mutta näkeehän siitä suurin piirtein, millainen taulu on.
Ostin, myös kipsitaulun. Pienen pyöreän. Pidän tästäkin.

Ja sitten haasteeseen, jonka sain Sirpalta blogista Kuvien Takana. Kiitos paljon Sirpa!!!

Haasteessa pitää ottaa neljännestä valokuvaalbumista, neljäs kuva ja kertoa siitä.

Haaste pitää antaa eteenpäin neljälle bloggajalle, eli olkkaapa hyvät:

Liisa blogista, Mummon akkunalla,

Maria blogista, Siirtolaisrouva Baijerista,

Siipien Suojassa,

ja

Unelma Astala.

Kuva on aikas huono, kun otin siitä valokuvasta kuvan. Skanneri on tuolla mieheni koneella, enkä nyt sitten viitsinyt tuota skannata.... tai en oikein osaa, jos rehellisesti sanotaan...:)

Kuva on silloisen kotimme olohuoneesta, tyttäreni konfirmaatio juhlasta. Olimme juuri muuttaneet Turusta Piikkiöön, emmekä olleet edes oikein vielä ehditty sisustelemaan. Talo oli ulkoa päin kaunis kirkkaan vihreä... tiiliseinä oli vielä paketiessa. Ilma oli lämmin ja aurikoinen.

Kuvassa vasemmalla on isäni edesmennyt äiti ja takana kansallispuku yllään on isäni sisko miehineen, molemmat edesmenneitä. Sitten on äitini ja etualalla siskoni pojat ja toisen tätini tyttö.

Voi miten tuo aika rientääkään. Tuntuu, kuin tuo kuva olisi otettu eilen.

Kiitos taas teille kaikille ihaNaisille kommenteistanne!! Aurinkoista ja lämmintä loppuviikkoa!!

Ikoni.

Minä omistan ikonin....... en ole ortodoksi, mutta ikoni on minulle hyvin rakas.
Sen tulo perheesemme on todella ihmeellinen tarina ja ajattelin nyt kertoa sen teillekkin ystäväni!

Monta vuotta sitten, rakensimme talon ja tontilla, jolle me talon rakensimme, oli entuudestaan, vanha pieni talo pahanen. Kun talomme valmistui, pieni vanha talo sai purkutuomion ja niin mieheni alkoi sitä purkamaan.
Hän meni talon vintille, talon päädyssä olleesta luukusta, pussittamaan sahanpuruja, jotta ne eivät levisi ympäri pihaa. Pusseissa ne olisi sitten helpompi viedä pois.
Minä jotakin siinä pihalla touhusin, kun mieheni pää ilmestyi luukulle ja hän huusi minua katsomaan, mitä hän oli löytänyt. Vintin hämärässä hän ei tarkemmin nähnyt mikä se oli, arveli vain joksikin tauluksi.  Hän heitti sen alas minulle (onneksi sain kopin)  ja kun tarkemmin sitä katsoin huomasin, että tämähän on ikoni. Siis aivan ihana, vanha puukehyksissä oleva ikoni.

Vein ikonin näytille Turkuun asiantuntijalle, josta ikoni lähetettiin Helsinkiin arvioitavaksi ja korjattavaksi.
Ikoni ei ole rahallisesti mitenkään hirveän arvokas, mutta minulle se on todella arvokas.
Sen on joku munkki, joskus maalannut ja arviointihetkellä sillä oli ikää noin 100 vuotta. Oudon löytöpaikan asiantuntija arveli johtuvan siitä, että Suomessa on ollut, joskus aika, jolloin ikonia ei ole saanut omistaa ja ne on kerätty ihmisiltä pois ja ikonin entinen omistaja ei ole siitä halunnut luopua, vaan peitti sen sahanpuruihin talonsa vintille.
Eikö ole ihmeellinen tarina. Valitettavasti en saa koskaan tietää entisestä omistajasta mitään. Haluaisin kuuula, mistä hän ikonin oli saanut ja muutakin hänen elämästään.
Ikoni on meillä  makuhuoneen seinällä ja on tauluistani rakkain.

Käväisin tänään kirpparillakin, kun tarvitsisin pienen yöpöydäksi sopivan pöydän. No, pöytää en löytänyt, mutta tietysti jotain mukaan tarttui.... tämä suloinen pieni Arabian kermanekka.

Minua ei kohta saa enää päästää kirppikselle, kun pois en osaa enää lähteä, ostamatta jotakin ...:))

Niin, että tämmöistä täällä tänään... Tuuli on riepotellut puita oikein urakalla jo pari vuorokautta. Päivemmällä tuli rakeita ja muutama lumihiutale, mutta nyt paistaa aurinko.
Käväisimme mökilläkin. Omenapuita leikkaamassa. Meillä puput ei mitään suurempaa vahinkoa olleet tehneet, mitä nyt yhtä oksaa vähän kalunneet, mutta  yhden naapurin kaikki omenapuut oli jyrsitty kaatokuntoon. Vaikka hekin olivat laittaneet verkot, mutta lunta oli niin paljon, että eivät mitkään verkot niitä pupuja pidättänyt. Harmin paikka.

Kiitos taas teille kaikille kommentin jättäneille, niin lukijoille, kuin anonyymeillekin!!!

...paketit saapuivat...

Odotettut paketit saapuivat..... hei mikä tämä oikein on??

Sänkyhän se, mutta tuossako pitäisi tästälähtien nukku... ei kait...ja noin kapeetkin ovat...

no nyt alkaa näyttämään jo paremmalta...

....... vielä kun saisi, lakanat, tyynyt ja täkit niin hyvä olisi

                                               

No niin, hyvää yötä kaikille, kerron sitten millaista näissä on nukkua.

ps. Kiitos kaikille visiitillä käyneille ja kommentin jättäneille!

En ymmärrä miksi en saa tuota viimeistä kuvaa "ruotuun", sitten millään... no olkoon...

Kangaskauppa ja kirppari.....tyynyjä ja kruunuja..

Kaunis kiitos taas teille visiitillä käyneille ja vielä kumarrus päälle kommentin jättäneille..:)) Kommenttejanne odottaa aina suurella innolla.

Kävin tänään JättiRätissä ostamassa kangasta, joilla sitten päällystin vanhoja sohvatyynyjä. Näin kaunista kukallista kangasta ostin.

Ja näin ihania tyynyjä niistä väkersin..... minun ompelemistani voi hyvinkin, sanoa väkertämiseksi.....:)

Mutta tyynyt sain, kuin sainkin aikaiseksi..... osaan kyllä ommella verhojakin..... enkö vaan ole aikas taitava..:))

Sitten poikkesin kirpparille, josta ne puutarhatuolit, tässä yhtenä päivä ostin. Enhän minä muuten, mutta, kun ovat ihan vierekkäin, kangaskaupan kanssa....:) Silloin, kun tuolit hain oli silmiini jo pistänyt muutama kristallikruunu, joita yhdellä myyjällä oli. Sen verran ne mieltä poltteli, että tänään poikkeisin yhden niistä ostamaan.

Kruunu on tuollainen kunnon vanhanaikainen. Kuvassa ei ole vielä kunnolla paikoilleen kytketty, että en saanut valoja palamaan, mutta tuohon se tulee. Siitä vaan ruuttaamaan kristallinpesuainetta kruunuun ja hieno tuli. No, kuvassa ei vielä oltu sitä pesty, paljon kirkkaammin kristallit nyt siinä loistaa. Tässäkin sitä näkee miten rauhallinen ja harkitseva olen....... heti vaan ja äkkiä, mitäs sitä odottamaan, että kaikki on kunnossa.:D

Tässä oli aikaisemmin tuollainen plafondi, joka nyt pääsee... yllätys, yllätys, wc:hen...

Niin. että tälläistä tänään... lunta on satanut, mutta linnut jaksavat laulaa...... kun oikein toivotaan, niin kyllä se kevät sieltä vielä tulee, myönnän kyllä, että aamulla, kun ikkunasta ulos katsoin ja lunta satoi, tuntui tosi kurjalta.

Piritstykseksi ja kevään merkiksi ostin pari narsissiruukkua... ovat niin kauniin keltaisia ja keväisiä....:)

Leppoisaa lauantai iltaa teille kaikille!! Huomiseksi onkin taas luvattu aurikoista ja keväistä ilmaa, joten nauttikaamme siitä ulkoillen..:))

... kuka, mitä, missä......

Kuka? Mitä? Missä? Milloin? Mitä nyt mielessä?

Sain hauskan haasteen Yaelin blogista, Appelisiinipuun Alla. Kiitos Yaelin!

Kuka?
Henkilö, jolle aina sattuu ja tapahtuu. Kova touhuamaan. Aina jotakin suunnittelemassa... mieheni mukaan joskus, jopa todellisuus unohtuu, mutta kiltisti hän suunnitelmani aina toteuttaa. Vilkas mielikuvitus. Rakastan tuulen tuiverrusta  ja sateen ropinaa. Vaimo, tytär, sisko, äiti tyttärelleni, iso-äiti pojilleni ja mami Niilolle. Rakastan perhettäni.

Mitä?
Elämästä, sen iloista ja suruista. Mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Kaikesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin.

Missä?
Tällä hetkellä makuuhuoneessa, vanhassa paritalossa, meren läheisyydessä.

Milloin?
Aina, kun kirjoittamista ilmenee... aamulla, päivällä, aamulla ja päivällä, mutta useinmiten illalla.

Mitä nyt mielessä?
Viikonloppu, kevät ja kesä ja pitää tunnustaa, että mielessä jo vähän kummittelee maanantai, kun aloitan taas työt kolmenviikkoisen sairausloman jälkeen.

Haaste pitäisi antaa eteenpäin viidelle, mutta en osaa päättää... (hei tuo jäi luonnehdinnasta kirjoittamatta)...
kenelle kaikille tämän antaisin, viisi ei riitä...... Siis annan tämän teille kaikille ihanille lukijoilleni... Olkaa hyvä!

Oikein hyvää viikonloppua, teille kaikille ihaNaisille! Pidetään toisistamme huolta!

... kävelyllä.....

Kävimme mieheni kanssa taas pienellä kävelylenkillä, hissukseen mennään, mutta mikä ihanuus, että yhdessä voidaan lenkillä käydä...... ja ihanaa miten kevät tekee tohinalla tuloaan.

Ihmeissämme ihastelimme haapaan ilmestyneitä alkuja. Haapaanhan yleensä lehdet viimeisenä keväällä puhkeavat ja ensimmäisenä se lehtensä syksyllä pudottaa, mutta katsokaapa kuvaa..... siinä jo näkyy, jotain silmuja. Taitaa olla niitä, mistä niitä haihtuvia sitten lentää, joka puolelle..... jotain siemen juttuja ne ovat.....:)

Tiellä vesi juoksee purona....

Pilkkijät ne vaan uskaltavat viellä mennä jäälle...... ja mikäs sen mukavampaa, tällaisenä kauniina ja aurikoisena päivänä, kuin istua ja odottaa, että kala nappaisi.

Meillä sisälläkin tuntuu nyt niin aurikoiselta, kun eilen pestiin ikkunat. Siis meillä kävi  siivooja ne pesemässä. Olin tilannut sen jo aikaisemmin, kun luulin, että mieheni olisi vielä eilen ollut sairaalassa, mutta eipä tuo haitannut, vaikka kotona olimmekin.
Olen tilannut siihen hommaan ennenkin ammattilaisen ja kyllä pitää sanoa, että jälki on myös sen mukaista.
Siis itse en kyllä saisi noin kirkasta jälkeä aikaiseksi....:)

Lämmin kiitos teille ihaNaisille kommenteistanne.... ja mukavaa, että lukijoina ja kommentteja jättävinä on, myös anonyymejä lukijoita.  Teidän kaikkien kommentteja on ihana lukea... sehän on tämän bloggailun suola...:))

Nautitaan auringosta ja ihastellaan  kevään tuloa!

...räystäät ne tippuu.....

Olen niiiiiin onnellinen!!

Saan taas nukkua, kultani vieressä. ....eilen sain hänet kotiin. Kyllä se oli outoa nukkua yksin, kun on tottunut vierellä tuhisevaan, miehen körilääseen. Tuo köriläs on kirjoitettu ihan rakkaudella...:)

Tuliaisiakin sain sairaalasta......  oikein vanhanajan makeisia...:)) No, taisivat makeiset olla vain itseltä  syömättä jääneet, mutta kuten kuvasta huomaatte, minulta ei jää makeiset syömättä.... valitettavasti...:)

Kävimme tuossa Askossa, joka on tuossa aikas lähellä, ostamassa uudet sängyt.... sellaiset moottoroidut. Saadaan ne, joko ensiviikon lopulla tai seuraavan viikon alussa. Miehelläni, kun palasi leikkauksen jälkeen se refluksitauti ja hänen on helpompi nukkua, kun saa pääpuolen sängystä ylös.

Saas nähdä miten mahdutaan uusiin sänkyihin, ovat VAIN 90 cm leveät vanhat, kun ovat 120 cm eli yhteesä 240 cm....:))
Hienoa, että tulee makkarriin ruhtinaallisesti tilaa. Meillä on aika iso makuuhuone, mutta nuo sängyt ovat vieneet, kyllä tilaa ihan mahdottomasti. Ihanahan niissä on tietysti nukkua, mutta varmasti meille riittä tuo 180 cm:kin.

Voi, miten ihana ilma oli taas tänään..... räystäät tippui ja lumi sulaa silmissä. Kävimme tänään mieheni kanssa, jopa pienellä lenkillä metsäsäpolulla.

Nyt, kun olin yksin ehdin kierrellä kirppareita, miestäni en ole vielä tuohon harrastukseen saanut innostumaan.
Löysin puiset korkeaselkäiset puutarhatuolit 15 € kappale ja loppujen lopuksi maksoin niistä yhteensä 25 euroa.... eli olivat "ilmaiset".
No, sitten piti ruveta putsaamaan teranssia ja johan mies siellä hetken istui, uudella tuolilla, kasvot auriinkoon päin nostettuna. On tämä kevätaika  on niin ihanaa.

Kiitos taas teille kaikille visiitillä käyneille ja sydämellisesti tervetuloa uudet lukijat... toivottavasti viihdytte sivuillani......

Oikein aurinkoista sunnuntaita teille kaikille... pidetään toisistamme huolta!!

Potilas...

Lämmin kiitos teille kaikille visiitillä käyneille ja merkin käynnistänne jättäneille, kuin myös niille, jotka ovat vain vierailulla piipahtaneet!!

Täällä on tänään ollut mahtava tuuli, välillä taitaa puuskissa puhaltaa ihan myrskylukemissa..... siis tämäkin minusta aivan ihana ilma..:) Aurinkoa olisi kyllä saanut olla vähän reilummin, mutta ehkä huomenna sitten.....

 

Potilas paranee ihan silmissä..... on tuo lääketiede ihmeellistä. Mitä kaikkea onkaan vatsassa korjailtu ja siirretty ja kaikki taas toimii. Nyt potilas saa taas jo juoda vettä ja sai jogurttia aamiaiseksi ja sosekeittoa päivälliseksi..... maistuu kuulema taivaalliselta paaston jälkeen...:))

Eilen potilas pelästytti minut todella. Oli aamulla alkanut oksentamaan ja siitä vatsa kipeytyi...... joutui taas kuvattavaksi, josko vatsassa ei olekkaan kaikki hyvin, mutta onneksi oli!! 

Vatsalihakset kipeytyivät ilmeisesti, kun potilas joutui yökkäämään. Tänään hän sitten olikin jo niin reipas, että teimme kävelylenkin sairaalaassa...... ja ajelimme hissillä..:)  Mieheni on käynyt monessa suuressa leikkauksen ja parantunut aina ihmeen nopeasti, vaikka eihän niitä edellisiä voi tähän juttuun verrata. Kovin mielelläni hänet jo kotiin hakisin, mutta ymmärränhän minä, että ei se onnistu vielä.

Niilokin on ollut hoidossa tyttärini luona. Siellä hänellä on mukavaa peuhata Nipsun kanssa. Joskus on pojilla raisuakin leikkiä.... vuorotellen ollaan selällään, eli antaudutaan. On se mukavaa, kun enolla ja siskon pojalla synkkaa niin hyvin..:))

Huomenna onkin sitten jo torstai ja kohta on viikko taas mennyt..... ja kunnon kevät on viikkoa lähempänä....

Pidetään lähimmäisistämme huolta ja nautitaan elämästä........ elämä on niin ihanaa....<3

... Naistenpäivä....

Hyvää Naistenpäivää teille kaikille ihaNaisille!!!

ja

liukasta laskiaistiistaita!

Hyvä

kevättä rinnassa....

Oli ihan pakko tulla käymään täällä blogissa, ennen sairaalaan menoa. Olin äsken lenkillä ja sain ikuistettua kännykälläni yhden varmimmista kevään merkeistä...... kas tässä...

Siinä on jo parit muodotettu ja lempi leiskuaa...:))  Lintujen "merkistä" ei minulla ole tietoa, mutta ihania olivat, siinä istuessaan, kylki kyljessä....... oi, ihana kevät.....

Pistän tähän, myös kuvan miehestäni, jonka eilen sairaalassa nappasin ( ei herkille karsojille).

Paljon on pienempi haava, mitä olisi ollut, jos etäispesäkkeitä olisi löytynyt, mutta pituutta haavalla silti on ja kovin on kivulias olo. Mutta niin vaan oli tänä aamuna, hoitajien avustuksella, suihkussa jo käyty. Sisua tältä mieheltä ei ainakaan puutu....:)
 
Kiitos teille ihaNaisille ystäville, kommenteistanne edelliseen postaukseen..... on onni omistaa näin monta ystävää <3

hyviä uutisia ja ihana kirje.....

Vaikka aurinko on jo painunut mailleen,  sydämessäni se loistaa kirkkaimmin, kuin aikoihin.
Voi, että olen kiitollinen, niin kiitollinen ja onnellinen. Rukoukset on kuultu!

Mieheni leikattiin tänään ja sain juuri tietää, että kasvain saatiin kokonaisuudessaan pois. Nyt voimme alkaa nauttimaan kevään kauneudesta.
Hän pääsi vasta klo  6 osastolle, oli koko päivän heräämössä.
Kiitos teille kaikille rukouksista ja myötäelämisestä.

Olen koko päivän touhunnut, kuin mielipuoli..... olen siirrellyt huonekaluja ja siivonnut ja käynyt sairaalassa niin aikaisin, että en tavannut miestäni, kun oli siellä heräämössä. En voinut pysähtyä, jotenkin, kun pysyin toimeliaana, päiväni meni paremmin, vaikka asia ei mielestä hetkeksikään väistynyt.

Tässä kuvia päivän aikaansaannoksista. Siirsin kirjahyllyn toiseen huoneeseen ja hyllyn tieltä lipaston makuhuoneeseen.

Siis, huh huh... kyllä oli hommaa. Vanhat pyyhkeet, hyllyn ja lipaston jalkojen alle ja sitten puhkuen vetämistä ja työntämistä. Ja kun nämä oli saatu paikoilleen, niin sitten kaapin sisällöt ja kirjat..... siis kirjoja on vähän yli

kaksisataa.. ensin imuroin ne ja sitten kannoin toiseen huoneeseen ja asettelin taas hyllyyn ja...... no, eihän siinä sitten muuta, mutta kyllä siinä oli hommaa.

Tämän lipaston siirsin makuhuoneeseen.

Hetken, kun vedin henkeä ja leeputin käsiäni ajattelin, että katsompa, onko tullut sähköpostia ja olihan sitä tullut.... yksi kirje..... kirje, joka sai minut tosi hyvälle mielelle. Kirjeen sisältö oli ihana. Sain huomata, että jossakin on joku, joka ajattelee minua ja rukoilee puolestani.
Tuntuu ihanalta huomata, että ihminen, jota koskaan ei ole tavannut, voi tuntua niin läheiseltä. Kiitos  ja halaus ystäväni, olet minulle tärkeä!!!

Tässä vielä pari kuvaa Niilosta ja naapurin Mummarista.. Mummari on vasta noin  neljäkuukautta vanha, mutta jo Niilon kokoinen ja Niilon hyvä kaveri...

Kyllä on pojilla mukavaa, kun saavat juosta kilpaa ja painia sydämensä kyllyydestä.

Ovat ihana pari......musta ja valkoinen.

Kiitos paljon runsaista kommenteistanne.... olette ihania..... kiitos!!