Mokia ja kiitoksia.....

No, voihan... yritin eilen saada uudenlaisen fontin blogiini ja enkös vaan painanut, jotakin väärää nappulaa (taas kerran)  ja vaihtui koko pohja uusiksi.... No eihän tämäkään mikään huono vaitoehto ole...:)) Ja kun aikani tuhteerasin, niin onnistuin hävittäämään kaikki tekstini, meinasi siinä vaiheessa tulla pienoinen paniikki. Aikani, kun taas painelin napuloita, tekstit tuli takaisin.....onneksi.  Olen kyllä aikamoinen tekniikan ihmelapsi......

Ja sitten asiaan. Olen ikionnellinen, että löysin tämän blogimaailman. Täällä, kun lueskelen teidän ystävien blogeja, kummasti omat murheet unohtuvat...... edes hetkeksi.... KIITOS siitä teille kaikille.

Olimme tänään mieheni kanssa, Tyks:ssä TT kuvilla ja perjantaina on sitten taas yksi tärkeä päivä... tapaamme vihdoinkin lääkärin ja kuulemme, miten tästä eteenpäin..... mitkä ovat peikon karkoituskeinot.
Mieli on tosi murheellinen...... en osaa selittää, mutta koko ajan on sellainen levoton olo.... tuntuu, että henkikään ei kunnolla kulje.... haluaisin vain nukkua tämän viikon ja sitten perjantaina herätä.

Ostin viikonloppuna Honkkarista tuollaisen ihanan rautaisen sydäntuikkukipon.... puoleen hintaan tietysti....se on kaunis ikkunalla, kun ulkona on pimeää.... tykkään siitä kovin.

Kiitos taas viesteistänne ihaNaiset ystävät...
Huomenna onkin sitten jo helmikuu.... ennen, kuin huomaammekaan on kevät.... nyt perjantaina, kun aurinko paistoi  ja linnut lauloivat, tuli ihan keväinen olo....

aarteita ja häitä....

Kiitos teille kaikille visiitillä piipahtaneille.... ja kiitän ja kumarran kaikille onnentoivotuksista...KIITOS...!!

Siivosin tänään muutaman kaapin ja voi mitä kaapinperukoilta löytyikään..... aarteita.... vanhoja Arabian lautasia. Osa anopin peruja ja osa äidiltä saatuja.
Muutama lautanen vielä ehjänä heidän häälahja astiastostaan.... häistä tulee kuluneeksi tämän  vuoden heinäkuun 14 päivä,  60 vuotta. Siis ajatelkaa ... 60 vuotta.... Pitkän elämän ovat saanet äiti ja isä kulkea yhdessä..... ja yhteiselo jatkuu edelleen...

Ja tämä, kun tuli mieleen, niin oli aivan pakko kaivaa esille äidin ja isän hääkuva. Kysyin heiltä luvan hääkuvan laittoon tänne blogiini.

Voi miten nuorilta, kauniilta ja onnellisilta he kuvassa näyttävätkään. Eivätkä vain näytä, vaan tiedän heidän olleen onnellisia ja tiedän, että he ovat vielä nytkin, 60 vuotta myöhemmin, onnellisia saadessaan olla yhdessä. Nyt harmaapäisinä vanhuksina. Isän luonnonkihara tukkakin on aivan valkoinen.

Olen todella onnekas, että olen saanut pitää vanhempani näin kauan...<3

Tässä kuvassa taasen ovat äitini vanhemmat. Minun edesmenneet iki-ihanat isovanhempani. Mamma oli oikea mamma... pullantuoksuinen ja pehmeä ja pappa sitten, no  hän jaksoi aina meitä lapsia narrailla. Pappa oli ikuinen pikkupoika. Muistan monet hiihtolomat ja kesälomat, jotka vietimme serkkutyttöjemme kanssa mamman ja papan luona. Se oli sitä aikaa, kun kesät olivat aina paljon pidempiä ja lämpimämpiä, kuin nykyisin....:))

Ja hääteemalla jatkaakseni laitampa vielä edesmenneiden appivanhempienkin hääkuvan.

Heidät oli vihitty 1944.

Innottikohan  tyttären tulevat häät tähän muisteluun.... luulempa, että innoitti. Kaksi viikkoa ja sitten on heidän suuri päivänsä. Heidän Hääpäivänsä <3

Tänään on ollut ihana aurinkoinen ja keväinen päivä.... Niilokin oli aivan innoissaan, kun olimme lenkillä.

Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille.... aurinko paistakoon kuten tänään....

..... se päivä vuodesta........

Kaunis kiitos taas teille kaikille visiitillä käyneille ja erityiskiitos teille, jotka olette vietin jättänyt!

Eilen tuli sitten taas vuosi ikään lisää ....... ei sentään pyöreitä, niin kuin miehelle..:)).... mitenkähän noita vuosia tuntuukin kertyvän, koko ajan kiihtyvällä tahdilla..... Ennen, silloin hyvänä aikana, vuodetkin olivat paljon pidempiä, kuin nykyisin...:)) Oletteko te moista huomanneet?
No, onneksi kuulun siihen ryhmään, joista ikä on vain numeroita. Kerran vuodessa vaan sattuu olemaan tuollainen ihme päivä, jolloin tulee yksi numero lisää....... ja se siitä sitten. Taas voi vuodeksi unohtaa koko asian.
Ehkäpä juuri siksi, minulle onkin tosi suuri mysteeri se, miten nuo lapset voivat olla jo noin isoja...... :)

Ja taas sain tulppaaneja..... laitoin ne tuollaiseen syvään kristallimaljakkoon ja ovat tosi kivan näköiset siinä.... varsinkin nyt, kun ovat kuvaa enemmän auenneet...

Olen sitten taas tänä talvena testannut noita luitteni kestävyyttä..... eikä näillä näkymin osteoporoosi minua vaivaa. Viime perjantaina olessani Niilon kanssa lenkillä, kaaduin kaksi kertaa lenkin aikana ja tosi lahjakkaasti. Tunnissa kaksi kertaa alkaa ollakin jo jonkinmoinen saavutus.

Se on aika huvittavaa, miten ihminen käyttäytyy kaatuessaan.... nopeasti vaan ylös, ettei kukaan huomaa ja jos joku näkee ja erehtyy kysymään sattuiko, niin poskea purren vakuutetaan, että ei, ei ollenkaan sattunut ja kun kysyjä on kuulomatkan päässä niin AUTS, AUTS, sattuu niin vietävästi...:)
Toisen kerran, kun perjantaina kaaduin oli kaksi naapurin poikaa tulossa koulusta ja olipa heillä mukavaa... yrittättivät tirskumisensa peittäää, mutta minäpä huomasin..:))
Niilokin oli niin innoissaan, kun mami alkoi kesken lenkin, hänen kanssaan leikkimään. Ilosta hyppien tuli luokseni ja kasvoja nuolemaan.... taisi vähän hänkin partaansa naureskella..... vielä kotonakin, minkä kuva todistaa..... niin kovin naurattaa, että silmätkin ovat ihan sikkuralla....

Laitampa tähän loppuun vielä kuvan Hellaksen vanhasta suklaarasiasta..... tällä hetkellä rasiassa on kaikenlaisia tärkeitä papereita, kuten mieheni, tyttäreni ja minun neuvolakortit....:))

Kuva todistaa, että Hellaksella oli jo paljon ennen, kuin lakimääräsi parasta ennen merkinnät tuotteissaan.....

Huomenna onkin sitten taas jo keskiviikko. Oikein hyvää loppuviikkoa teille, ihaNaisrt lukijat.... yritetään pysyä pystyssä..:)

Mökkeilyä talvella....

Kiitos teille kaikille visiitillä käyneille. Oli mukava, että piipahditte ja jätitte kommentin! Poikeetkaa toistekkin.

Olimme tänään päivällä käymässä mökillä, tarkastusmatkalla, että onko kaikki hyvin. Hyvinhän siellä, lunta paljon vähemmän mitä täällä kotona. Jännä asia, vaikka välimatkaa on alle kolmekymmentä kilometriä.
Ihan perille ei autolla päästy ja tietysti unohdin kameran autoon...... kahlasin takaisin autolle ja kun pääsin perille ei minulla ollutkaan auton avaimia mukana.....hyvä minä..... no uudestaan en sitten enää viitsinyt autolle kahlata, vaikka sieltä olisi saanut todella kauniita kuvia.

Toin kellariin talvehtimaan laittamani pelargonian, kotiin. Saas nähdä onnistuiko talvehtimen nyt, olen kerran aikaisemmin yrittänyt, mutta silloin palellutin kukan, kun jätin ulos keväällä liian aikaisin.

Meillä on täällä kotona katolla kaunis pitsireunus, kun lumi on valunut katolta. Eikös ole hienon näköinen.

 
En muuten ole ollut pitkään aikaan kirppiksellä..... mieli tekisi oikeastaan mennäkin, mutta jotenkin vaan on nyt  ollut sellainen mielentila, että en ole saanut aikaiseksi. Mieleni tekisi  käpertyä peiton alle ja vain nukkua ja nukkua. Nukkua niin kaunan, että asialle saataisiin edes jonkinmoista eteenpäin menoa.... nukkuisin tämän odotusajan yli.....
 

Toivotamme Niilon kanssa teille kaikille virkistävää viikonloppua!! Nautitaan.....

Tunnustuksia

                                            
                                                   
   Kiitos Markka tunnustuksesta. Siis 7 faktaa itsestäni.

   1) Rakastan suklaata ja jäätelöä.

   2) ja edellisestä johtuen  hieman pullukka. Pitsi saada aikaiseksi pieni painon pudotus   (n.10kg)....
                     siis pieni....:)
   3) Olen viellä töissä, kolmepäivää viikossa.

   4) Olen aika-ajoin kova lukemaan ja ei ole harvinaista,   että luen kirjan viikonloppun aikana.

   5) Olen kolmen pojan iso-äiti, yhden tytön äiti ja yhden  miehen vaimo.

   6) Rakastan perhettäni yli kaiken.

    7) Olen yhden nelijalkaisen karvapallon,Niilon mami.

Siinäpä ne, ottipa kovalle..:) Ja sitten pitää laittaa vielä tunnustus 15 bloggaajalle ja käydä ilmoittamassa heille asiasta. Ja näille bloggaajille lähetän tämän eteenpäin:

                            SEIJASTIINA
                            AIKA ON TAIKAA
                            RIIHIPIRTTI
                            ELÄMÄN HELMINAUHAA
                            SINISEN OVEN TAKANA  
                            KIVIMÄEN ELÄMÄÄ
                            WERANNALLA
                            WANHA MUMMULA
                            PITSIENKELI
                            APPELSIINIPUUN ALLA
                            ÄITE PUUHAILEE
                            TUIJAN KOTI JA PUUTARHA
                            VALKOINEN LEINIKKI
                            MAALAISUNELMAA
                            VAAHTERAMÄKI

 Ja nyt sitten ilmoittamaan annetusta tunnustuksesta....

.....uusi "blogitoimisto"....

Kiitos ihaNaiset taas vierailuistanne ja viesteistänne...... tuntuu, että toistan itseäni, mutta niitä on vaan, ihan totta niin IHANA lukea. Tai kyllähän te sen tiedättekin...... omasta kokemuksesta......eikös vaan olekkin viestejä mukava lukea.

Olen jo kaunan miettinyt, mihin oikein sijoittaisin tämän "blogitoimistoni"....... mistä löytäisin pöydän, jolle koneeni laitan, ja nurkan, johon pöydän pistäisin.
Tähän asti koneeni on ollut meidän keittiön pöydällä, mikä ei ole ollenkaan hyvä paikka. Miehellä on yhdessä huoneessa atk-pöytä ja pöydällä oma koneensa...... siis mihin minun kone.....:)
No, eilen illalla olimme jo nukkumassa, kun yht´äkkiä asia ratkesi (enkä edes asiaa tuolloin miettinyt).
Onhan minulla pöytä ja ihan omasta takaa.......ja vanha ....... anopin peruja. Kas tässä.....

Ja niin sitten tänään töiden jälkeen pöytää siirtämään toiseen huoneeseen..... onneksi ei paljon painanut, vaikka täyttä puuta onkin.
Kesällä maalaan pöydän valkoiseksi..... tai sitten en.... saas nähdä. Nyt en oikein voi maalata, kun pöytä pitäisi ensin hioa, on näet lakattu, eikä meillä ole oikein paikkaa, missä näin talvella sen hioisin.
Ja sopiva nurkkakin löytyi pohdintojen jälkeen makuhuoneesta. Oi, että on hienoa tässä kirjoitella..... Vielä pitää tuohon seinälle keksiä jotakin..... vaikka hylly.... no, katsotaan mitä siihen keksin.

Näin ne asiat loppujen lopuksi loksahtavat paikoilleen..... samalla lailla toivon peikkoasiankin loksahtavan paikoilleen..... totta kai se loksahtaa...... ei ole muuta vaihtoehtoa!

Oikein hyvää loppuviikkoa teille kaikille. Pidetään toisistamme huolta!!

...ja odotus jatkuu...

Puhelinsoitto tuli tänään ja taas odotetaan...... Nyt jännitetään, onko potilas sairaalassa, kun häät ovat. Jos näin käy on se tosi, tosi ikävää. Se on ikävää potilaalle, morsiammelle ja minulle, mutta se on sairaalareissu, jota ei voi lykätä, vaan sinne mennään, kun vihdoinkin päästään. Toivottavasti mahdollisimman pian.

Tässä Niilon pieni, suloinen, ihana kirsu...

ja tässä ollaan päikkäreillä, papan sukat tyynynä..

Huomaatteko, miten karva on kasvanut. Niilo on taas oma ihana itsensä.

                      hitsi... mikäs se siellä takatasussa oikein kutittaa....
Sain tänään senverran aikaiseksi, että käväisin Jätti Rätissä ja ostin vanhanaikaista pitsiverhoa makuuhuoneeseen. Ja olin jopa niin ahkera , että sain ne jo ikkunaankin..... pidän niistä kovasti.

Laitan tähän loppuun vielä kuvan Niilon "pesästä". Niilo rakastaa nukkua vanhassa nojatuolissa, jossa on edesmenneen anoppini, nuorena kalastajalangasta virkkaamaa peitto. Aina, kun Niilo menee nukkumaan pitää peti petata mieleiseksi ja tältä se sitten näyttää. Onko tuossa kasassa sitten muka hyvä nukkua? No makunsa kullakin....:)

Kiitos taas teille kaikille visiitillä käyneille. Luen kyllä aina jokaisen kirjoituksen, vaikka en jokaiselle erikseen vastaakkaan.......on se kumma miten mukava niitä on lukea...... KIITOS!

Oikein hyvää ja rauhallista viikonloppua teille kaikille... levätään ja nautitaan vapaasta....

odottavan aika on pitkä....

Pitkältä tuntuu aika, kun odottaa.... odottaa jotakin tapahtuvaksi....että päästäisiin asiassa eteenpäin. Asiassa, jonka haluaisi unohtaa, mutta joka ei poistu mielestä hetkeksikään. Huomenna saamme puhelun, joka toivottavasti vie asiaa eteenpäin. Pääsemme vihdoinkin taistelemaan pahaa peikkoa vastaan. Se ei aavista minkälaisen vastuksen meistä saa. Minkäläinen voima ja taistelutahto meistä löytyy..... olemme valmiit taisteluun. Taisteluun, joka tulee olemaan raskas, mutta jonka tiedämme voittavamme. Me emme anna periksi!!

Sain tänään tulppaaneja..... mieheltäni. Niin kauniin värisiä. Tulppaanit ovat yksi lempikukkasistani. Ja kielot... ja valkovuokot.... ja sinivuokot.... ja ruusut... ja... Taitaisi olla helpompi luetella se mistä, kukista en pidä. Olen kaikkiruokainen kukkien suhteen. Ja melkein ruuakin suhteen...:)

Kiitos teille kaikille ihaNaisille, myötäelämisestä ja kannustuksita.... Tunnen saavani voimaa, kun luen viestejänne.
Tervetuloa, myös uudet lukijat. Toivottavsti viihdytte visiitillä!

saapui kutsu...........

Tänä murheellisena aikana on meillä monta asiaa, joista olemme onnellisia...... on tytär, tyttären pojat, minun vanhemmat ja monta muuta, kun oikein alkaa asiaa mielessään pohtimaan. Niin ja ennenkaikkea toisemme...... ja Niiloakaan unohtamatta.
Eilen saapui  postissa meitä tosi paljon ilahduttanut kutsu......... kas tässä......

Osasimmehan sitä jo odottaakin..........olimme kuulleet kuisketta............ mutta kyllä oli kovin mieluinen kutsu....

Kutsu on häihin.... ja kutsun esittävät tyttäremme ja hänen avomiehensä..... häät ovat pienet ja intiimit, vain kaikkein läheisimmät ja muutama ystävä on kutsuttu...... Toivotan heille oikein paljon onnea...<3<3 Toivon, että he saavat elää yhdessä ja rakastaa toisiaan,  loppuelämänsä ajan.

Olenkin jo esittänyt kuvia vanhemmiltani saamastani amarylliksesta, joka jaksaa kukkia ja ilahduttaa mieltäni... tänään huomasin, että siihen on tulossa kolmaskin kukkavana. Sitähän sanotaan, että  kukka kukkii ja voi hyvin ja ilahduttaa saajaansa, jos kukka on rakkaudella annettu. Tästä asiasta ei ole epäilystäkään tämän kukan osalta.     Kiitos äiti ja isä.    

Kiitos teille kaikille, jotka olette taas visiitillä käyneet ja erkoiskiitos viestin jättäneille... olette aarre!

KIITOS!

Muuten, eikö ole hieno kuva tuossa blogin alussa... olen ottanut sen töissä viimeviikolla, kun oli se auringon pimennys... pimennystä siinä ei näy, mutta muuten aikas hieno kuva, kännykällä otetuksi.

päivä vain ja hetki kerrallansa....

On se ihmeellistä miten ihminen saa voimaa silloin, kun sitä eniten tarvitsee. Voimaa uhmata pahaa. Voimaa uskoa parempaan.
Sitä yrittää esittää vahvempaa, mitä onkaan...... ettei toinen huomaisi, miten pahalta tuntuu...... toista suojellakseen yrittää esittää.... ja sydämessään tietää, että toinenkin esittää....... samaa näytelmää.... samasta syystä.
Asiasta ei paljon puhuta ja ehkä se on hyväksi, en tiedä.  Ehkä emme ole vielä valmiit siitä puhumaan ja puhumisen aika tulee myöhemmin. Asia on vielä niin uusi.
Nyt kaikki tuntuu vain niin uskomattomalta, eihän tämä voi olla totta. Eihän elämän näin pitänyt mennä.
Tuntuu, kuin näkisi pahaa unta, josta kohta herää...... välillä tulee hetkiä, kun itkua ei voi pidätellä, mutta toista suojellakseen yrittää itkeä hiljaa, ettei toinen huomaisi. Ehkä se on pelkoa, että murrumme molemmat yhtäaikaa, eikä toinen ole pitämässä toista pystyssä.
Rukoilen voimaa..... voimaa jaksaa olla se vahvempi, joka pitää toista pystyssä.

Kiitos teille kaikille viesteistä. On ihana huomata, että ihmisissä on hyvyyttä ja myötäelämisen taitoa. Kiitos!!!
Toivon, että jaksatte vierailla blogissani, vaikka siinä välillä onkin surumielinen sävy. Saan kummasti voimaa teidän viesteistä ja toivotuksistanne..... ja tällä hetkellä tarvitsen voimaa....

Niin murheellista

Uusi vuosi ei alkanut niin, kuin toivoimme.

Paha peikko tuli ja muutti kotiimme, lupaa kysymättä asettui taloksi. Pahoitti mielemme ja toi tullessaan sydämiimme suuren hädän. Miten tästä eteenpäin......

Pelon alla meinaa musertua. Miten pystyy elämään puristava rautakehikko sydämen ympärillä..........Tiedän, että asian kanssa on opittava elämään ja kestää hetken ennen, kuin peikko hellittää meistä otettaan. Tiedän, että se lopulta helliittää otteensa ja  voitamme sen.... yhdessä taistelemme sitä vastaan. Tiedän myös, että saamme tuskaamme ja pelkoomme apua, kunhan osaamme ottaa avun vastaan.

Miten pieneksi ihminen itsensä tunteekaan, näin suuren asian edessä. Tunnen itseni niin voimattomaksi.
Hassua, että saan rohkeutta ja voimaa rakkaaltani, jota peikko enemmän otteessaan puristaa.

Pyydän nyt teiltä ystäväni, että muistatte meitä iltarukouksessanne.... tarvitsemme kaiken mahdollisen avun.
Kiitos!