Vaikka ulkona pakkanen paukkuu ja tuuli vinkuu nurkissa,
täällä sisällä on niin keväinen olo...
aurinko paistaa ja lämmittää ikkunan läpi.
Sisälle tuotu oksa on jo hiirenkorvilla.
Kukkaset kasvavat ja kukkivat.
Nyt voi jo sanoa, että vanha oliivipuukin
selvisi taas yhdestä talvesta.
Sormet syyhyää jo mullanvaihtoon....
Se on niin lähellä....se kevät!
Aamulla, kun heräsin ja Niilo nukkui tyynyni
toisella laidalla, kuten tavallista,
sanoin pojalle, että mitäs hän tykkäisi, jos alkaisi
tänään harjoittelemaan tarpeiden tekemistä
vessanpyttyyn ...ettei mamin tarvitsisi
lähteä tuonne
tuuleen ja pakkaseen.
En tiedä mitä mieltä poika oli, mutta iloisesti
häntä heilui ja kirsua työnnettiin
mamin naamaan♥
Heiluko häntä sitten siksi, että mami heräsi
vai oliko ajatus hänestä mukava...tiedä häntä...:)
Mukavia helmikuun viimeisiä päiviä.
-Hannele-
PS. Saila, kyllä nyt ovat villasukat tarpeen..:)