lauantai 30. lokakuuta 2021


Heippa pitkästä aikaa!

Kummasti tämä aika kiitää, vaikka ei mitään ihmeellistä
tekisikään.
Jo kuukausi edellisestä postauksesta.
Ja mitä pidemmäksi tauko venyy, sen vaikeampi on 
enää aloittaa.

Lämmintä piisaa, mutta aurinkoa ei pahemmin ole näkynyt,
mutta tämä lämpö sopii hyvin.
Ennen tykkäsin tosi paljon talvesta ja pakkasista, mutta enää 
en kylmästä niin perusta....paitsi
ikkunan takaa ihailen mielelläni kuulasta pakkaspäivää.
Viluiseksi olen tullut.
Kaikkea se ikä teettää, kuten tämänkin...:)




Tämä vuokko kasvattaa nuppuja...lokakuussa. 
Kuva vähän tarkensi taustaan, mutta näkyyhän tuossa tuo 
nuppu.


Viime talvena päätin, että talvetan vain yhden pelakuun, joka 
on ollut jo muutaman vuoden, ostan keväällä sitten uudet, mutta kuinkas sitten kävikään. 
No en kaikkia pelastanut sisälle, vain muutaman.
En vaan raaskinut heittää näitä pois..:)
Leikkasin niitä vähän pienemmiksi ja siinä ne nyt odottavat 
ensi kesää.



t
Tämän runkoverenpisaran selviäminen vähän epäilyttää...
pääsi kuivahtamaan.
No, hän pääsi tuonne kodinhoitohuoneen ikkunalle
pelakuiden viereen.


Onnenapila meinasi väkisin kuolla. Sai jo lähtöpassin,
 jätin sen vähän huonolle hoidolle ja siitä
tuo taisikin tykätä. 


 Niiloa on edelleen kova ikävä♥
Kuulen väillä selvästi, miten pyytää päästä sisälle nousemalla 
takaovea vastan ja kurkistalla oven ikkunasta♥

Ensiviikolla alkaakin jo marraskuu.
Hyvää viikonloppua ja alkavaa marraskuuta ♥
-Hannele-



25 kommenttia:

Mirjam-Matilda kirjoitti...

Kyllä oli niin kotoisaa lukea postaustasi,joka oli kuin omasta elämästäni.
Jaamme tuon pelargoniaharrastuksen ja tiedätkö mitä,oma onnenapilani kuivahti totaalisesti kesän aikana.Otin kävyt mullasta ylös,vaihdoin ruukun ja mullan ja nyt rupeaa olemaan jo kaunis uusi virkeä puska siinä.Minulla on siitä sama väriversio,kuin sinullakin,vihreä päältä ja viininpunainen alta.
Kylmästä en itsekään enää välittäisi,kyllä kevät,kesä ja syksy ovat mieluisampia kuin talvi,mutta yritän sisukkaasti sen aina kestää ja löytää siitäkin jotain hyvää.Tämä ei välttämättä onnistu räntäsateessa ja loskassa.😉
Ymmärrän Niiloa kohtaan tuntemasi ikävän.Siinä menee vielä tovi,kun alkaa helpottaa ja hänestä jää kaunis haikea muisto,joka ei enää tunnu raastavalta ikävältä.♥️
Mukavaa lokakuun viimeistä viikonloppua!♥️

Mirjam-Matilda kirjoitti...

Piti vielä palata oikaisemaan,että eihän tuo sinun onnenapilasi olekaan samanlainen,näyttääkin olevan kaunis,täysin viininpunainen lajike.😊

Emilie kirjoitti...

Onpa hienot kasvit eka kuvassa. Mulla on tuota samaa anopinkieltä, mulla ei vaan ole kasvanut noin korkeaksi.
Niin minäkin koetan mahduttaa vielä 2 valkeaa ja yhden punaisen pelakuun sisälle. Ei oikein ole valoa tarpeeksi täällä. Sulla on kauniinväriset kukat ja niin vihreät lehdet noissa.
Hyvää marraskuuta ja sittenhän se onkin joulun odotusta koko ajan taas.

Jael kirjoitti...

Kauniita kukkia kuvissasi. Minä pidän enemmän kylmästä, ehkä koska täällä on lähes aina lämmintä, vieläkin päivälämpötilat 30 asteen tuntumassa, mutta onneksi ei kosteaa kuten kesällä, joten sen kestää hyvin.

Voin kuvitella että Niiloa on ikävä. Rakkaat lemmikit jättävät ison loven sydämeen.

Tarja K/Ruusu-unelmia ja villasukkia kirjoitti...

Hienoja kukkakuvia! Aika tuntuu kuluvan niin nopeasti. Minä olen jo viime viikolla ollut jouluissa tunnelmissa :D Ihan hupsua näin lokakuun lopussa joulustella :D

Sussi kirjoitti...

Onnenapila käsittääkseni talvehtii. Tosin minulla se sisällä yleensä säilyttää muutaman lehden. Kesällä pidän sitä ulkona

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Mirjam-Matilda, olisipa mukavaa, joskus tavata, kun asuttaisiin lähempänä toisiamme♥

Emilie, minulla nuo anopinkielet venahtavat aina hirveästi pituutta ja tekevät poikasia. Niitä olen sitten jakanut sukulaisille ja ystäville...varmasti heidän mielestä ihan riittävästi..:)

Jael, kyllä minäkin vielä kylmästä tykkään, mutta liika on liikaa, kuten tuon lämmönkin kanssa..:)

Tarja, jouluhan on jo muutaman viikon päässä..:)

Sussi, kyllä se talvehtii, mutta minun yksilö meinasi jo kesällä kuolla..:)

Olifantti kirjoitti...

Ihania kukkia. Minä suunnittelen kasvilampun hankintaa - joskus... Ikkunoille ei hirveästi kukkia mahdu.
Kun Koirapojallakin alkaa olla ikää, niin koko ajan ihan liikaa sitä tarkkailen. Se luopuminen on tuskaa.

MaaritKoo kirjoitti...

Mukavaa marraskuuta sinnekin.

Sartsa kirjoitti...

Eihän noita nyt raaskinut jättää, kun niitä on koko kesän hoivannut :)
Voin kuvitella, miten hiljaista ja tyhjää elämä Niilon jälkeen on. Elämän kiertokulku on ajoittain kovin surullinen. Ajan kanssa eteenpäin.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Repu, minulla oli viimetalvena kasvilamppu...ihan vaan tavallisessa kohdevalossa.
MaariKoo. kiitos♥
Sartsa, No ei raatsinut. Hiljaista on ja lenkille menokin niin outoa yksin.

Mirjam-Matilda kirjoitti...

Luulen,että tultaisiin hyvin juttuun!😊👍

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Mirjam-Matilda, varmasti tultaisiin♥

aimarii kirjoitti...

Kovin tuttu tunne minullekin, miten päästä uuteen alkuun blogiin kirjoittamisen kanssa, kun tauko on venähtänyt pitkäksi. Ehkä taukokin on joskus vain paikallaan.
Olet osaava viherpeukalo, kun kasvisi noin kukoistavat. Minulla ei ole nyt yhtäkään kukkasta. Ennen pakkasia ostin terassille kaksi krysanteemia. Vain yhden yön olivat ok, sitten pakkanen tappoi ne!
Niilosta on ihanat muistot ja monet kuvat, ajan myötä suurin ikävä muuttuu. Se ei satuta enää niin paljon. Näin ainakin itselleni on käynyt. Edelleen tulee joskus muisteltua omaa rakasta koiraa ja sen tempauksia, vaikka sitä ulkoilukaveria ei ole enää ole ollut 20 vuoteen.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos aimarii♥

TeSa kirjoitti...

Kauniit viherkavit ja pelakat.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos TeSa!

Meri kirjoitti...

Niilo 💖. Surra ja ikävöidä saa rajattomasti, eihän kukaan toinen ihminen voi tietää
Tunteiden syvyyttä ja leveyttä. Se on itse koettava.

Mummon mökki blogini on päättynyt sen saa poistaa.
Olen avannut uuden blogin, Lastuja laineilla sekä Plisse.
Tervetuloa katsomaan. Avautuu nimeni kautta.

Marraskuun hyvyyttä Ruusukumpuun!

Unelma kirjoitti...

Samanlainen "tuuriblokkaaja" täälläkin. Välillä on pidettävä taukoa kun ei vaan jaksa. Usein on niinkin, että aloittaminen on vaikeaa, kun mitään tapahtumia ei yksinkertaisesti ole.

Tuo pelakuu on mukava ystävä, joskus selviää yli talven oikein hyvin. Keväällä on ilo seurata niiden heräämistä uuteen kukoistukseen,

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos teille♥
Noista pelakuista vanhin on ainakin jo kuusi vuotta kulkenut matkassani. Toivotaan, että selviää ensitalvestakin..:)

Kirsti kirjoitti...

Toivon että pian postaat uuden jutun!

Mayo kirjoitti...

Osanotto Niilon vuoksi. Kauniita kukkia sinulla. Olen itse alkanut nyt enemmän kiinnostua kasveista. Elämäni toisen pelakuun laitoin talvehtimaan. Ensimmäisen kanssa en onnistunut. Saapa nähdä miten nyt käy.

Itselläni hurahti pari vuotta bloggaamatta, mutta täällähän se odotti :)

Rita A kirjoitti...

Kauhean kiva kun putkahdit tänne pitkästä aikaa.

Pelakuut aina ihania... Meillä ei enää onnenapiloita. Kyllästyin kun ne kasvoivat niin hirveällä vimmalla. Tuo läpinäkyvä riippuva pallo kiinnostaa... 💕💚

Kivimäen emäntä kirjoitti...

Mitä kuuluu Ruusukumpuun? Olisi kiva lukea kuulumisia pitkästä aikaa. :)

machines à sous gratuites en ligne sans téléchargement kirjoitti...

Thanks for the interesting and helpful content