Aurinkoa ja kukkia....

Tänään on aurinko meitä hellinyt ja antanut lumelle kyytiä.
Lakanat vein ulos kuivumaan, siellä niihin tulee ihana tuoksu... puhdas tuoksu... tiedätte mitä tarkoitan.
Takapihalla käy jo aikamoinen kuhina, kun kasvihuoneen alustaa suunnitellaan ja ihmetellään. Niilokin huomasi, että jotain outoa oli pihalla tapahtunut, kun teranssin aitaa purimme... tarkoitus on vähän siirtää sitä kauemmas, jotta saadaan sopiva tila kesähuoneelle. On tämä kevät ihanaa aikaa.

Ulos lisäsin narsisseja. Ensimmäiset ovatkin jo olleet pidemmän aikaa. Välillä aamuisin, ovat surullisena nuokkuneet, kukat kohti maata, kun on yöllä ollut pakkasta, mutta sitkeästi ne aina kuitenkin  päänsä nostavat.

Kävimme eilen Bauhaussissa ja ostin sieltä orkidean..... oli ollut 4,95 tarjouksessa ja loput myyttiin sitten kahdella eurolla.

Ajattelin, että kukkii minkä kukkii, mutta oli niin, ei edullinen, vaan suorastaan halpa, ettei sitä ottamatta voinut olla.  Ja kukkiihan se sitten, joskus uudestaan. Värissä ei enää ollut valinnan mahdollisuutta, mutta tuo on aikas kauniin värinenkin. Minulla on yleensä valkokukkaisia orkideoita niin tuohan on ihan piritävä väri vaihteeksi.
Minusta orkideat ovat ihania kukkia. Lehdet vaatimattomat, jos ei nyt suorastaan rumat, mutta kukat niin ihanat... ja kukkivat pitkään.

Kukkiihan se omenapuukin jo...:D Ainakin sisällä.... eipä varmasti kannata odottaa omppuja noista kukista..:)

Lämmin kiitos kaikille, visiitillä käyneille ja erikoiskiitos teille ihaNaisille, jotka kommentinkin jätätte.

 Tervetuloa, myös uudet lukijat. Toivottavasti viihdytte ja poikkeatte toistekkin.

Ihanaa, minulla on ensiviikolla lomaviikko,  joten tilauksessa olisi lämmintä ja aurinkoista.

Hyvää viikonloppua teille kaikille. Pidetään toisistamme huolta!

Katin ihana arvonta....

Katilla blogissa, Korun aika, on ihana arvonta käynnissä. Poiketkaapa katsomassa!!

                                                          

... pöydän tarina...

Kiitos teille kaikille ihaNaisille visiitillä käyneille ja puumerkkinne jättäneille! Kiitokset, myös muuten vaan visiitillä käyneille!

Moni pyysi yöpöydästäni kuvaa..... sitä en nyt kyllä tähän laita, mutta kerronpa miten pöydälle kävi.
No, paikkansa löysi minun puolelta sänkyä (miehelläni on jo yöpöytä). Pesin pöydän... laitoin laatikon täyteen kaikkea "tärkeää", mitä nyt yöllä voisikaan tarvita..:D
Kun kävin nukkumaan, aloin haistelemaan ja nuuhkimaan ja ihan selvästi pöytä haisi pahalle!!!! Tiedänhän minä, että tähänkin asiaan maali kyllä auttaisi.
Mutta ei, minäpä  pomppasin ylös ja eikun laatikkoa tyhjentämään, pöytä kainaloon, painaakin niin hirveesti, takaovi auki ja pöytä pihalle. Siellä sitten pöytä yönsä vietti ja oli siellä se niin kauan, kunnes töistä kotiuduin mieheni, kun ei saa edelleenkään mitään raskasta nostaa.
Eli semmoinen oli sen pöydän tarina ja piste! Kuvia ei tule, eikä maalia!
Astalan emäntä, kielsi pöytää hävittämästä ennen, kuin hän on sen katsastanut.

Mutta arvatkaapas mikä lähetys minulle tänään tulee.... Kasvihuone... ei en ala omavaraiseksi, en ala kasvattamaan vihanneksiani itse, en.... siitä tulee sellainen, johon laitetaan pieni pöytä ja kaksi tuolia ja kukkia ja kaikkea muuta ihanaa. Olen aivan täpinöissäni.... sulaisipa lumi pian... tämä Astalan emäntä sanoi, että minun pitää föönillä alkaa lunta sulattelemaan..... heh, heh... kyllä sitä ollaan niin vitsikkäitä, että..... tuntee minun hättäisen luonteeni 40 vuoden kokemuksella!
Olisinhan minä tietenkin sen kasvihuoneen, voinut tilata vähän myöhemminkin. Sitten, kun kevät olisi pidemmällä, mutta mitä jos ne olisivat silloin kaupasta loppuneet..... ja on se ihanaa katsella lähteyslaatikoita, tai millaisena se nyt sitten tuleekaan ja haaveilla..:)

Että tämmöistä täältä tänään. Kevättä odotetaan entistäkin innokkaammin, vaikka kyllä tänäänkin niin kaunista ja aurikoista oli. Laitampa tähän loppuun vielä kuvan kuvasta, joka on työhuoneeni seinällä.

 Pidetään toisistamme huolta!!!

Oi, nyt tuli auto tuomaan kasvihuonettani.... pitää lähteä katsomaan.... heippa!

kirppistä ja haastetta....

Arvatkaapa missä kipaisin tänään.... aivan kirppiksellä. Etsiskelen yhtä yöpöytää. No, tänään sitten löysin mieleiseni..... tai niin silloin vielä luulin.....ruskea, joten valkoista maalia kaipaa ja eikun pöydän kanssa kassalle....
Kotona odotti sitten pettymys..... pöytä on kauhean näköinen, siis suorastaan ruma..... ei ollenkaan sellainen miltä se sieluni silmissä näytti, siellä kirpparilla.....onneksi maksoi vain kahdeksan euroa.....tai taidan sen kuitenkin keväällä maalata, onhan se täyttä puuta ja josko valkoisena näyttäisi kauniimmalta. Ihan varmasti näyttää. Eli edelleen etsin yöpöytää..:)

Mutta eihän se kirppari kierros hukkaan mennyt, vaikka pöytä nyt tuottikin pienen pettymyksen.
Ostin yhden taulun. En mitään kallista, mutta kauniin, vesiväreillä maalatun kukkataulun. Tykkään ihan valtavasti. Taulusta tulee mieleen, kesäinen kukkaketo.

Taulu oli vähän vaikea kuvata, kun siinä on lasi, joka heijasti. Tuo valkoinen täplä taulussa, on joku valon heijastus, mutta näkeehän siitä suurin piirtein, millainen taulu on.
Ostin, myös kipsitaulun. Pienen pyöreän. Pidän tästäkin.

Ja sitten haasteeseen, jonka sain Sirpalta blogista Kuvien Takana. Kiitos paljon Sirpa!!!

Haasteessa pitää ottaa neljännestä valokuvaalbumista, neljäs kuva ja kertoa siitä.

Haaste pitää antaa eteenpäin neljälle bloggajalle, eli olkkaapa hyvät:

Liisa blogista, Mummon akkunalla,

Maria blogista, Siirtolaisrouva Baijerista,

Siipien Suojassa,

ja

Unelma Astala.

Kuva on aikas huono, kun otin siitä valokuvasta kuvan. Skanneri on tuolla mieheni koneella, enkä nyt sitten viitsinyt tuota skannata.... tai en oikein osaa, jos rehellisesti sanotaan...:)

Kuva on silloisen kotimme olohuoneesta, tyttäreni konfirmaatio juhlasta. Olimme juuri muuttaneet Turusta Piikkiöön, emmekä olleet edes oikein vielä ehditty sisustelemaan. Talo oli ulkoa päin kaunis kirkkaan vihreä... tiiliseinä oli vielä paketiessa. Ilma oli lämmin ja aurikoinen.

Kuvassa vasemmalla on isäni edesmennyt äiti ja takana kansallispuku yllään on isäni sisko miehineen, molemmat edesmenneitä. Sitten on äitini ja etualalla siskoni pojat ja toisen tätini tyttö.

Voi miten tuo aika rientääkään. Tuntuu, kuin tuo kuva olisi otettu eilen.

Kiitos taas teille kaikille ihaNaisille kommenteistanne!! Aurinkoista ja lämmintä loppuviikkoa!!

Ikoni.

Minä omistan ikonin....... en ole ortodoksi, mutta ikoni on minulle hyvin rakas.
Sen tulo perheesemme on todella ihmeellinen tarina ja ajattelin nyt kertoa sen teillekkin ystäväni!

Monta vuotta sitten, rakensimme talon ja tontilla, jolle me talon rakensimme, oli entuudestaan, vanha pieni talo pahanen. Kun talomme valmistui, pieni vanha talo sai purkutuomion ja niin mieheni alkoi sitä purkamaan.
Hän meni talon vintille, talon päädyssä olleesta luukusta, pussittamaan sahanpuruja, jotta ne eivät levisi ympäri pihaa. Pusseissa ne olisi sitten helpompi viedä pois.
Minä jotakin siinä pihalla touhusin, kun mieheni pää ilmestyi luukulle ja hän huusi minua katsomaan, mitä hän oli löytänyt. Vintin hämärässä hän ei tarkemmin nähnyt mikä se oli, arveli vain joksikin tauluksi.  Hän heitti sen alas minulle (onneksi sain kopin)  ja kun tarkemmin sitä katsoin huomasin, että tämähän on ikoni. Siis aivan ihana, vanha puukehyksissä oleva ikoni.

Vein ikonin näytille Turkuun asiantuntijalle, josta ikoni lähetettiin Helsinkiin arvioitavaksi ja korjattavaksi.
Ikoni ei ole rahallisesti mitenkään hirveän arvokas, mutta minulle se on todella arvokas.
Sen on joku munkki, joskus maalannut ja arviointihetkellä sillä oli ikää noin 100 vuotta. Oudon löytöpaikan asiantuntija arveli johtuvan siitä, että Suomessa on ollut, joskus aika, jolloin ikonia ei ole saanut omistaa ja ne on kerätty ihmisiltä pois ja ikonin entinen omistaja ei ole siitä halunnut luopua, vaan peitti sen sahanpuruihin talonsa vintille.
Eikö ole ihmeellinen tarina. Valitettavasti en saa koskaan tietää entisestä omistajasta mitään. Haluaisin kuuula, mistä hän ikonin oli saanut ja muutakin hänen elämästään.
Ikoni on meillä  makuhuoneen seinällä ja on tauluistani rakkain.

Käväisin tänään kirpparillakin, kun tarvitsisin pienen yöpöydäksi sopivan pöydän. No, pöytää en löytänyt, mutta tietysti jotain mukaan tarttui.... tämä suloinen pieni Arabian kermanekka.

Minua ei kohta saa enää päästää kirppikselle, kun pois en osaa enää lähteä, ostamatta jotakin ...:))

Niin, että tämmöistä täällä tänään... Tuuli on riepotellut puita oikein urakalla jo pari vuorokautta. Päivemmällä tuli rakeita ja muutama lumihiutale, mutta nyt paistaa aurinko.
Käväisimme mökilläkin. Omenapuita leikkaamassa. Meillä puput ei mitään suurempaa vahinkoa olleet tehneet, mitä nyt yhtä oksaa vähän kalunneet, mutta  yhden naapurin kaikki omenapuut oli jyrsitty kaatokuntoon. Vaikka hekin olivat laittaneet verkot, mutta lunta oli niin paljon, että eivät mitkään verkot niitä pupuja pidättänyt. Harmin paikka.

Kiitos taas teille kaikille kommentin jättäneille, niin lukijoille, kuin anonyymeillekin!!!

...paketit saapuivat...

Odotettut paketit saapuivat..... hei mikä tämä oikein on??

Sänkyhän se, mutta tuossako pitäisi tästälähtien nukku... ei kait...ja noin kapeetkin ovat...

no nyt alkaa näyttämään jo paremmalta...

....... vielä kun saisi, lakanat, tyynyt ja täkit niin hyvä olisi

                                               

No niin, hyvää yötä kaikille, kerron sitten millaista näissä on nukkua.

ps. Kiitos kaikille visiitillä käyneille ja kommentin jättäneille!

En ymmärrä miksi en saa tuota viimeistä kuvaa "ruotuun", sitten millään... no olkoon...

Kangaskauppa ja kirppari.....tyynyjä ja kruunuja..

Kaunis kiitos taas teille visiitillä käyneille ja vielä kumarrus päälle kommentin jättäneille..:)) Kommenttejanne odottaa aina suurella innolla.

Kävin tänään JättiRätissä ostamassa kangasta, joilla sitten päällystin vanhoja sohvatyynyjä. Näin kaunista kukallista kangasta ostin.

Ja näin ihania tyynyjä niistä väkersin..... minun ompelemistani voi hyvinkin, sanoa väkertämiseksi.....:)

Mutta tyynyt sain, kuin sainkin aikaiseksi..... osaan kyllä ommella verhojakin..... enkö vaan ole aikas taitava..:))

Sitten poikkesin kirpparille, josta ne puutarhatuolit, tässä yhtenä päivä ostin. Enhän minä muuten, mutta, kun ovat ihan vierekkäin, kangaskaupan kanssa....:) Silloin, kun tuolit hain oli silmiini jo pistänyt muutama kristallikruunu, joita yhdellä myyjällä oli. Sen verran ne mieltä poltteli, että tänään poikkeisin yhden niistä ostamaan.

Kruunu on tuollainen kunnon vanhanaikainen. Kuvassa ei ole vielä kunnolla paikoilleen kytketty, että en saanut valoja palamaan, mutta tuohon se tulee. Siitä vaan ruuttaamaan kristallinpesuainetta kruunuun ja hieno tuli. No, kuvassa ei vielä oltu sitä pesty, paljon kirkkaammin kristallit nyt siinä loistaa. Tässäkin sitä näkee miten rauhallinen ja harkitseva olen....... heti vaan ja äkkiä, mitäs sitä odottamaan, että kaikki on kunnossa.:D

Tässä oli aikaisemmin tuollainen plafondi, joka nyt pääsee... yllätys, yllätys, wc:hen...

Niin. että tälläistä tänään... lunta on satanut, mutta linnut jaksavat laulaa...... kun oikein toivotaan, niin kyllä se kevät sieltä vielä tulee, myönnän kyllä, että aamulla, kun ikkunasta ulos katsoin ja lunta satoi, tuntui tosi kurjalta.

Piritstykseksi ja kevään merkiksi ostin pari narsissiruukkua... ovat niin kauniin keltaisia ja keväisiä....:)

Leppoisaa lauantai iltaa teille kaikille!! Huomiseksi onkin taas luvattu aurikoista ja keväistä ilmaa, joten nauttikaamme siitä ulkoillen..:))

... kuka, mitä, missä......

Kuka? Mitä? Missä? Milloin? Mitä nyt mielessä?

Sain hauskan haasteen Yaelin blogista, Appelisiinipuun Alla. Kiitos Yaelin!

Kuka?
Henkilö, jolle aina sattuu ja tapahtuu. Kova touhuamaan. Aina jotakin suunnittelemassa... mieheni mukaan joskus, jopa todellisuus unohtuu, mutta kiltisti hän suunnitelmani aina toteuttaa. Vilkas mielikuvitus. Rakastan tuulen tuiverrusta  ja sateen ropinaa. Vaimo, tytär, sisko, äiti tyttärelleni, iso-äiti pojilleni ja mami Niilolle. Rakastan perhettäni.

Mitä?
Elämästä, sen iloista ja suruista. Mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Kaikesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin.

Missä?
Tällä hetkellä makuuhuoneessa, vanhassa paritalossa, meren läheisyydessä.

Milloin?
Aina, kun kirjoittamista ilmenee... aamulla, päivällä, aamulla ja päivällä, mutta useinmiten illalla.

Mitä nyt mielessä?
Viikonloppu, kevät ja kesä ja pitää tunnustaa, että mielessä jo vähän kummittelee maanantai, kun aloitan taas työt kolmenviikkoisen sairausloman jälkeen.

Haaste pitäisi antaa eteenpäin viidelle, mutta en osaa päättää... (hei tuo jäi luonnehdinnasta kirjoittamatta)...
kenelle kaikille tämän antaisin, viisi ei riitä...... Siis annan tämän teille kaikille ihanille lukijoilleni... Olkaa hyvä!

Oikein hyvää viikonloppua, teille kaikille ihaNaisille! Pidetään toisistamme huolta!

... kävelyllä.....

Kävimme mieheni kanssa taas pienellä kävelylenkillä, hissukseen mennään, mutta mikä ihanuus, että yhdessä voidaan lenkillä käydä...... ja ihanaa miten kevät tekee tohinalla tuloaan.

Ihmeissämme ihastelimme haapaan ilmestyneitä alkuja. Haapaanhan yleensä lehdet viimeisenä keväällä puhkeavat ja ensimmäisenä se lehtensä syksyllä pudottaa, mutta katsokaapa kuvaa..... siinä jo näkyy, jotain silmuja. Taitaa olla niitä, mistä niitä haihtuvia sitten lentää, joka puolelle..... jotain siemen juttuja ne ovat.....:)

Tiellä vesi juoksee purona....

Pilkkijät ne vaan uskaltavat viellä mennä jäälle...... ja mikäs sen mukavampaa, tällaisenä kauniina ja aurikoisena päivänä, kuin istua ja odottaa, että kala nappaisi.

Meillä sisälläkin tuntuu nyt niin aurikoiselta, kun eilen pestiin ikkunat. Siis meillä kävi  siivooja ne pesemässä. Olin tilannut sen jo aikaisemmin, kun luulin, että mieheni olisi vielä eilen ollut sairaalassa, mutta eipä tuo haitannut, vaikka kotona olimmekin.
Olen tilannut siihen hommaan ennenkin ammattilaisen ja kyllä pitää sanoa, että jälki on myös sen mukaista.
Siis itse en kyllä saisi noin kirkasta jälkeä aikaiseksi....:)

Lämmin kiitos teille ihaNaisille kommenteistanne.... ja mukavaa, että lukijoina ja kommentteja jättävinä on, myös anonyymejä lukijoita.  Teidän kaikkien kommentteja on ihana lukea... sehän on tämän bloggailun suola...:))

Nautitaan auringosta ja ihastellaan  kevään tuloa!