Heippa pitkästä aikaa!
Kummasti tämä aika kiitää, vaikka ei mitään ihmeellistä
tekisikään.
Jo kuukausi edellisestä postauksesta.
Ja mitä pidemmäksi tauko venyy, sen vaikeampi on
enää aloittaa.
Lämmintä piisaa, mutta aurinkoa ei pahemmin ole näkynyt,
mutta tämä lämpö sopii hyvin.
Ennen tykkäsin tosi paljon talvesta ja pakkasista, mutta enää
en kylmästä niin perusta....paitsi
ikkunan takaa ihailen mielelläni kuulasta pakkaspäivää.
Viluiseksi olen tullut.
Kaikkea se ikä teettää, kuten tämänkin...:)
Tämä vuokko kasvattaa nuppuja...lokakuussa.
Kuva vähän tarkensi taustaan, mutta näkyyhän tuossa tuo
nuppu.
Viime talvena päätin, että talvetan vain yhden pelakuun, joka
on ollut jo muutaman vuoden, ostan keväällä sitten uudet, mutta kuinkas sitten kävikään.
No en kaikkia pelastanut sisälle, vain muutaman.
En vaan raaskinut heittää näitä pois..:)
Leikkasin niitä vähän pienemmiksi ja siinä ne nyt odottavat
ensi kesää.
t
Tämän runkoverenpisaran selviäminen vähän epäilyttää...
pääsi kuivahtamaan.
No, hän pääsi tuonne kodinhoitohuoneen ikkunalle
pelakuiden viereen.
Onnenapila meinasi väkisin kuolla. Sai jo lähtöpassin,
jätin sen vähän huonolle hoidolle ja siitä
tuo taisikin tykätä.
Niiloa on edelleen kova ikävä♥
Kuulen väillä selvästi, miten pyytää päästä sisälle nousemalla
takaovea vastan ja kurkistalla oven ikkunasta♥
Ensiviikolla alkaakin jo marraskuu.
Hyvää viikonloppua ja alkavaa marraskuuta ♥
-Hannele-
