lauantai 4. tammikuuta 2020


Olipa rankka loppuvuosi.
No, nyt se on ohi ja toivotaan, että elämä 
alkaa taas pikkuhiljaa
 normalisoitua.

Nyt isä on hoivakodissa ja käymme siskon kanssa 
vuoropäivin häntä katsomassa.

Paljon olen miettinyt, miten meillä
rintamaveteraaneja kohdellaan....
ja yleensäkin vanhuksia.
Olen tosi surullinen heidän puolesta,
joilla ei ole omaisia, 
jotka pitävät vanhuksensa puolta.

Isäkin 14-15 vuotiaana toimi lähettipoikana
rintamalla ja nyt tuntuu, että on vaan tiellä.

Tyksissä eräs lääkäri puhui tosi
alentuvasti isästä ja
hänen hoidostaan.
Kotona tuli mieleen, että olisi pitänyt
arvon lääkäriltä kysyä,
että mitä me nyt sitten tehdään? 

Viedäänkö kaatopaikalle?
Liian vanha hoideltavaksi?

Olisinpa huomannut sanoa, 
herra tohtorille,
 että yllätys, yllätys,
 hänestäkin tulee, joskus VANHA...
tiellä oleva, turhan panttina
vuoteen nuoremmilta vievä.

Ymmärrän hyvin, että vanhaa ihmistä ei enää 
hoideta, kuten nuorempia, 
mutta voisiko lääkäreiltä ja hoitajilta pyytää 
inhimmillisyyttä. 
Edes vähän.
Voisiko vanhukselle antaa ihmisarvoisen 
loppuelämän?

Onhan hoitohenkilöissä hyviäkin, mutta
en tiedä missä he olivat
isän sairaalaolon aikana.
No niin, sainpas purettua mietteeni tänne.


Onneksi nyt alkoi uusi vuosi ja toivottavasti
hyvä sellainen♥






Uuden vuoden viettoa.
Miehiset asennot pienestä pitäen..
jalat pöydällä♥.
Onneksi meillä on näitä nuoriakin,
lähisuvussa.
Iloa tuomassa♥

Toivotan teille kaikille hyvää
alkanutta vuotta♥
-Hannele-

21 kommenttia:

Kivisen Vilma kirjoitti...

Ikävä kokemus sinulla. Toivottavasti tämä vuosi menee paremmin.

Kristiina K kirjoitti...

Ikävä kuulla että lääkäri suhtautui tuolla tavalla isääsi. Onneksi hänellä on sentään omaisia jotka pitävät hänen puoliaan.

Rita A kirjoitti...

Toivottavasti siellä hoivakodissa on kiva henkilökunta ja toivottavasti ei tarvitse enää tavata tuota samaa lääkäriä. Onpa hyvä että sinä ja siskosi voitte vierailla isän luona! Minun vanhempani ovat Tampereella ja minä Helsingissä. Toistaiseksi asuvat kyllä vielä omassa kodissaan. Parempaa tätä vuotta sinulle ja teidän porukalle 🌹

PiipeA kirjoitti...

Olipa surullista luettavaa. :(
Tämä aika tuntuu olevan hyvin kylmä vanhustenhoitoa ajatellen. Monesti olen miettinyt, millaista se mahtaa olla muutaman kymmenen vuoden päästä.
Onneksi isäsi pääsi hoitokotiin ja toivokaamme, että siellä saa hyvää hoitoa.
Kaikesta huolimatta hyvää alkanutta uutta vuotta.<3

Saila kirjoitti...

Voi miten ikävää lukea isäsi kohtelusta. Jälkiviisas on niin helppo olla - olisipa tosiaan suuhusi tulleet nuo sanat lääkärin omastakin vanhenemisesta silloin, kun hänen kanssaan olit. Mutta toisaalta... olisiko se muuttanut mitään. Hän on varmaan sellainen ihminen.
Toivottavasti tämä vuosi tuo tullessaan terveyttä ja arvostusta, isällesikin.

Annielander kirjoitti...

Ikävä kuulla tuollaisesta kohtelusta ja asenteesta. Olen noita ylimielisiä lääkäreitä itsekin joutunut kestämään - kaikki heistä ovat onneksi joutuneet myöntämään virheensä. Omakin isoisäni oli sotaveteraani - kyllä pitäisi nuorempien arvostaa heidän uhrauksiaan.

aimarii kirjoitti...

Ei ole opiskellut tuo lääkäri ihmisen kohtaamista. Joutaisi kohtaamaan itse ikävää kohtelua, joskaan kaikki eivät ota sittenkään opikseen.Tosi surullista kohdata noin ala-arvoista kohtelua lääkäriltä. Toivottavasti isäsi saa nyt hyvää huolenpitoa.

Jael kirjoitti...

Kurjaa että vanhuksia kohdellaan noin alentavasti, sen sijaan että vanhuksia kunnioitettaisiin.. Toivottavasti tämä vuosi on parempi siinä suhteessa. Ihana pikkumies:=)

Mirjam-Matilda kirjoitti...

Voi ei...niin surullista lukea kuinka rakasta isääsi on kohdeltu.Lääkäreissä,niin kuin meissä kaikissa muissakin on niin paljon luonne-eroja.Jotkut omaavat tunneälyä ja ovat sydämeltään viisaita,toiset taas kuin halkokarahkasta veistettyjä.
Varsinkin vanhukset ovat usein niin avuttomia ja hauraita ja sukupolvea,joka on oppinut arvostamaan lääkäreitä auktoriteetteinä,että on törkeää kuinka heitä pompotellaan ja väheksytään.Minua todella surettaa ja suututtaa tämä nykymeininki,että ihminen on arvokas vain työvuosinaan.
Omalle isälleni oli alkuhoidoissa luvattu, että hänet sairauden loppuuvaiheessa vaivutetaan morfiiniin,ja tämä oli hänelle punainen lanka ja voima paniikin iskiessä.(Hän menehtyi keuhkofibroosiin,johon ihminen lopussa tukehtuu.)
Meikussa hän varmisti taas uudelta lääkäriltä sinne joutuessaan,että onhan sitten näin?
Lääkäri sisareni ja minun mielestäni vastasi jopa hiukan ironisesti,että herra hyvä meidän lääkäreiden työ on yrittää parantaa,ei edesauttaa kuolemaa.Hän puhui siinä parantumattomasti sairaalle miehelle.Isäni hätääntyi ihan kauheasti,näimme sen.Hän ajatteli,että pitääkö hänen todella tukehtua lopussa.
Vakuuttelimme hänelle,että Suomen laki takaa sen,että ihminen tarvittaessa vaivutetaan syvään morfiiniin kun loppu lähestyy.Printtasin kotona tästä mustaa valkoisella isälle,jolloin hän rauhoittui.Olisimme voineet tintata tuota ajattelematonta nuorehkoa lääkäriä silloin sisareni kanssa.Onneksi hänellä oli myöhemmin saattohoidossa Laakson sairaalassa ihania ja lempeitä hoitajia.Ja hän todella lähti rauhassa,syvässä morfiinissa.
Voimia sinulle ja läheisillesi isäsi hoivaamisessa.❤
Onneksi teillä on ilonpilkahduksiakin tuova pieni siellä.

Cheri kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta sinulle! Olkoon se parempi kuin viimeisen loppupuoli.
Ikävä kuulla tuskaisesta taistelusta läheisesi puolesta. Olen itsekin läpikäynyt tuon vaiheen ja tiedän miten turhauttavaa ja surullista se on. Luulisi, että hoito ja huolenpito olisivat itsestäänselvyyksiä kaikille heikommille, varsinkin vanhuksille. Viimeisten vuosien soisi olevan huolettomia ja turvallisia siitä huolimatta, että väistämättä tarvitsee hoitoa ja korjaamista.
Itse tapasin terveyskeskuksessa aivan ihanan kandin, joka selvästi luontaisesti oli erinomaista lääkäriainesta. Sen myös kerroin hänelle ja hänen ohjaajalleenkin.

Kirsti kirjoitti...

Täällä puhutaan raastavasta asiasta, ja hyvä on että tätä yhä uudestaan ja uudestaan nostetaan esille!
Olisi syytä laatia jokin seurantasysteemi, josta tulisi joku seuraamus.

Hanne kirjoitti...

Parempaa alkanutta uutta vuotta sinulle! Toivotaan, että kaikki sujuvat parhain päin. Kyllä vanhusten asema on todella huono tässä maassa. Kauhistuttaa omakin vanheneminen, kun katsoo miten hepposella tolalla omien vanhempienikin avustaminen on. Äitini (88v) on omaishoitajana isälleni (83v).
Isällä on alzheimer ja pari aivoinfarktia.

Nila kirjoitti...

Ikäviä kokemuksia sinulla ja etenkin isälläsi. Toivon lempeitä tuulia ja jaksamisia teille kaikille.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kiitos ihanat♥
Nyt näyttäisi, että asiat ovat kunnossa ja isäni viihtyy hoivakodissa. Parikertaa on sanonut, että toivottavasti häntä ei siirretä muualle, johon olen sanonut, että ei siirrettä, siitä me siskon kanssa pidetään huoli. Surullista tuokin, että vanhus joutuu pelkäämään tuollaista asiaa.
Isäni täyttää 22.4. 90 vuotta♥♥.

Ihana Ahvenanmaani kirjoitti...

Voimia oikein paljon sinulle ja teille kaikille! <3

Hanneles bokparadis kirjoitti...

olemme siinä iässä... pienet lapsennlapset ja vanhat vanhemmat... 90-vuotias isäni Karjalanvärinen uurna nyt Turussa, 87-vuotias äitini nyt taas kotona, hänen 82-vuotias puoliso pitää huolta. Huomenna menen uimaa kolmen tytön kanssa; 6, 8 ja 11-vuotiaat, ihan kivaa.

Hitunen kirjoitti...

Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja isällesi! Toivottavasti isääsi kohdellaan hoivakodissa hyvin. Veteraanit ovat ansainneet parhaan mahdollisen hoidon - surullista, että kaikki heitä hoitavat eivät sitä aina ymmärrä.

Lauri kirjoitti...

Kiitos🤗 Asioilla on taipumus järjestyä. Omat vanhempani ovat ikuisuudessa.
Samantapaista vastoinkäymistä oli heidän lähtönsä.
Hyvää alkanutta Uutta Vuotta teille kaikille ✨🌱🎆

Annukka kirjoitti...

Surulliselta ja epäreilulta kuulostaa isäsi kohtelu.

Onneksi kerroit, että nyt on asiat hoitokodissa hyvin ja viihtyy siellä. Tuli vähän parempi olo teidän puolesta.

Metsäntyttö kirjoitti...

Voi sentään että olikin nyt tuommoiset hoitohenkilöt:( Kun tosiaan aivan ihaniakin kuitenkin on olemassa. Välillä ihmettelee, että miten sellaiset ihmiset hakeutuu tuollaiseen työhön ollenkaan, jotka ei osaa/jaksa/halua asennoitua ihmisiin kuten he varmaan itse tahtoisivat itseään kohdeltavan. Varmaan se työ on rankkaa ja huonoja päiviä tietysti voi olla, mutta silti surettaa kuinka isääsikin on kohdeltu. Voimia, kaikinpuolista jaksamista teille! Ja on tosiaan ihana kun on sitten silmänilona tuollaisia pieniä ilopillereitä:)

Hannele kirjoitti...

Kiitos teille kaikille♥♥.
Isä tuntuu nyt tosiaan viihtyvän uudessa kodissaan♥ Välillä kysyy, että miten kauan hän joutuu täällä olemaan...toisinaan taas ihmettelee, että ei hän täällä varmaan saa kauan olla, kun siirtävät hänet jonnekkin muualle...:)