maanantai 6. huhtikuuta 2020


Vaikka pikku-ukkoa on
niin ikävä, että sattuu.
Vaikka huoli Isästä puristaa
rintaa.
Vaikka korona jyllää.
Vaikka naapuriin,
lähestulkoon
aitaamme kiinni, rekennetaan.

Tuuli on lämmintä.
Aurinko paistaa ja.
mittarissa +12,9 astetta.
On se.

Kevät♥










Voi hyvin♥
-Hannele-



keskiviikko 25. maaliskuuta 2020


Hän lähti eilen matkalle,
Muumi matkalaukkuineen ja
reppuineen.

Rauhaa turvaamaan♥

Meillä naisilla oli koko päivän
"roska silmässä"..
sitä se tuuli teettää.
Lennättää roskia..:)

Aamulla heräsin puoli viiden aikaan,
viestiin....
ovat perillä majapaikassaan♥.





Olkoon matkanne turvallinen♥
Olen niin ylpeä...
huolesta huolimatta.

 Mimmi

-Hannele-

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020














Kaikesta maailmaa ravistelevasta huolimatta....
nyt on kevät!

-Hannele-

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Kotimme(ko)



Mun koti ei oo täällä....
vai onko.


Olen järkyttynyt ja kauhuissani.

Viisi vuotta sitten, kun ostimme tämän kodin, meille
kyllä kerrottiin, että naapuriin rakennetaan... joskus.
Välimatkaksi kerrottiin taloyhtiön rajasta 
vähintään viisi metriä.
Mittailimme silloin ja hyväksyimme asian.
Eihän ne nyt ihan iholle rakenna!

Muutama viikko sitten tontilla alkoi kuhina.
 Jos minkälaista
rakennusjuttua tuotu tontille.
Alkoivat rakentamaan.

Vetivät rakennusaidan niin, että ne naapurimme
tässä talossa, 
siis kaikki muut
paitsi me,
joilla on 
nurmikkoa takapihalla, eivät pääse sitä leikkaamaan.

Olin yhteydessä kaupunkiin.
Kaupungilta (Kaarina) ilmoitettiin, 
että matka mitataan meidän TALON SEINÄSTÄ, ei aidasta.
Tontille on haettu kaavamuutosta ja se on mennyt läpi.

Meille ei ole kerrottu asiasta mitään!

Ilmoitin kaupungille 
haluavani nähdä piirrustukset.

Kaupungilta vastattiin, 
että enää ei pääse katsomaan,
aika meni jo umpeen!!!! 

Ystävällinen nainen pahoitteli ja
ihmetteli, ettei meille ollut asiasta
tiedoitettu.
Isännöitsijä tiesi ja hallituksen 
puheenjohtajakin (joka asuu naapuritalossa)
oli käynyt ne katsomassa

Pyysin isännöitsijätoimistolta, että lähettäisivät minulle
asemakaavasta kuvan. 
Lähettivät, mutta ei suinkaan
tuon tontin kuvia.

Olivat puheenjohtajalta viimein saaneet
oikeat kuvat, jotka lähettivät minulle.
Kaava ei voi olla virallinen, koska
kaavassa meidän talo on aivan eri paikassa,
kuin todellisuudessa on!

Vähän ajan päästä kuvien tulosta puheenjohtaja soitti,
miehelleni (kuuluu, myös hallitukseen), 
että olit sitten pyytänyt kuvia.
Mies kertoi, että ei hän vaan Hannele.
Eipä soittanut minulle.

En ymmärrä, enkä voi hyväksyä,
 tätä salamyhkäisyyttä!

Nyt harkitsemme jäämmekö tähän vai muutammeko.
Myymmekö nyt vai odotammeko,
 mihin eteemme tuleva talo rakennetaan.
Eihän se tietenkään ihan aitaan kiinni tule,
mutta tontille tulee KUUSI taloa.

Yksi välittäjä on jo käynyt tekemässä 
kodistamme hinta-arvion.

Että näin Kaarinassa kaavoitetaan!
Luulempa, että jos päädymme myymään, 
seuraava kotimme.
EI tule olemaan Kaarinassa!



Eli tässä tämä viimeaikainen harmistukseni aihe!
Ei todellakaan mikään pieni aihe.
Ostaessamme asunnon
oli aikomuksemme ostaa loppuelämän
koti.


Mutta tiedätkö mitä, nyt on selvästi jo kevättä
ilmassa ja aion nauttia siitä.
Kaikesta mielipahasta
huolimatta.

 Eilen
näin ensimmäiset
leskenlehdet..:) 

- Hannele-

lauantai 7. maaliskuuta 2020

David Garrett - Nocturne - Chopin





Se on kevät...eikö olekkin
suoraan marraskuusta kevääseen.
Siltä ainakin on tuntunut...:)

Täällä tapahtuu kaikennäköistä,
kerron sitten joskus.

Hyvää maaliskuuta ystävät♥
Nautitaan valosta!

-Hannele-


maanantai 17. helmikuuta 2020




Nipsu 
14.05.2007 - 16.02.2020

Suuri suru. 
Tyttären koira muutti eilen 
koirien taivaaseen, pikku-veljensä Neon
luokse♥

lauantai 25. tammikuuta 2020


Heippa kaikille♥

Laitampa tänne meidän vanhan
 perhekuvan.
Siskon kastejuhlissa otettu.

Äiti ja Isä♥♥

Näytin kännykästä kuvaa Isälleni ja hän 
tykkäsi kuvasta.
Piti monta kertaa katsoa uudestaan.
Lupasin ottaa kuvasta kopion ja
tuoda hänelle.

Kiinnitin kuvan yöpöydän sivulle teipillä...
niin, että hän näkee sen aina illalla,
kun menee nukkumaan ja aamulla, kun herää♥
Vanhuus♥


Tässä me sitten ystävän kanssa juhlatamineissa
seisotaan rusetit töttäröllään...minä tuo
vasemman puoleinen.

Ystävyydessämme oli pitkä tauko,
kun muutimme tuolta.
Nyt aikuisena satuimme tapaamaan toisemme
ja niin jatkoimme ystävyyttä..:)
Onneksi Maiju tunnisti minut.


Ja enhän osaa enää postusta tehdä, joissa
ei olisi kuvaa tästä pienestä rakkaasta♥
Mistähän tässäkin haaveilee?



Ja sitten tämä Poika 3.♥♥♥.

Lähtee rauhanturvaajaksi.
Pidimme lauantai aamuna brunssin,
jossa oli meidän perheen kaikki 
kynnelle kykenevät ja 
maanantaina poika lähti Säkylään koulutukseen.
Tämän perään en laita hymyilevää hymiötä..:(

Mutta olenhan minä ylpeä Pojasta♥ 
Totta kai!
Sori Niko, en voinut kysyä lupaa 
kuvan julkaisemiseen..:))


Eikä nämä herrat kerjää....eihän toki.



Ihanaa aurinkoista viikonloppua
teille kaikille♥

-Hannele-

tiistai 14. tammikuuta 2020

Olen jo 3 vuotta♥♥♥




Tämä meidän pieni kultakutri, kiharapää♥ täytti 
jo kolme vuotta♥
Aika menee kyllä sellaista vauhtia.
Tuntuu, kuin juuri olisi syntynyt.

Isi oli vuoden hoitovapaalla
ja sen vuoden aikana pojasta on
kasvanut rohkea, iloinen, sydämellinen ja omapäinen
pikku-mies♥
Hän osaa laulaa ja "soittaa" kitaraa. 
Meidän tuleva rokkistara..:)

On oppinut sanomaan 
"mä rakastan sua".
Tähän asti, kun hänelle on sanonut,
että rakastan sua, hän on todennut, niin..:)


Hän aloitti päiväkodissa
ja tykkää olla siellä,
kuinkas muuten..:)


Ja jos jollekin teistä jäi epäselväksi
RAKASTAN tuota pikku-miestä
niin, että sattu♥♥♥

Olen juuri sellainen mummeli,
joka on aina valmis näyttämään kuvia pojasta,
jos joku vaan jaksaa katsoa ja
kertomaan miten viisas ja kiltti ja lahjakas ja
....no vähän itsepäinen
poikaviikari hänestä on kasvanut.
Juuri sellainen Vaahteramäen Eemeli, jolle 
sattuu ja tapahtuu. Vaikka hän
 ei mitään tarkoittanut tapahtuvaksi ..:))


Jaksoitko lukea loppuun asti..:)

-Hannele-

lauantai 4. tammikuuta 2020


Olipa rankka loppuvuosi.
No, nyt se on ohi ja toivotaan, että elämä 
alkaa taas pikkuhiljaa
 normalisoitua.

Nyt isä on hoivakodissa ja käymme siskon kanssa 
vuoropäivin häntä katsomassa.

Paljon olen miettinyt, miten meillä
rintamaveteraaneja kohdellaan....
ja yleensäkin vanhuksia.
Olen tosi surullinen heidän puolesta,
joilla ei ole omaisia, 
jotka pitävät vanhuksensa puolta.

Isäkin 14-15 vuotiaana toimi lähettipoikana
rintamalla ja nyt tuntuu, että on vaan tiellä.

Tyksissä eräs lääkäri puhui tosi
alentuvasti isästä ja
hänen hoidostaan.
Kotona tuli mieleen, että olisi pitänyt
arvon lääkäriltä kysyä,
että mitä me nyt sitten tehdään? 

Viedäänkö kaatopaikalle?
Liian vanha hoideltavaksi?

Olisinpa huomannut sanoa, 
herra tohtorille,
 että yllätys, yllätys,
 hänestäkin tulee, joskus VANHA...
tiellä oleva, turhan panttina
vuoteen nuoremmilta vievä.

Ymmärrän hyvin, että vanhaa ihmistä ei enää 
hoideta, kuten nuorempia, 
mutta voisiko lääkäreiltä ja hoitajilta pyytää 
inhimmillisyyttä. 
Edes vähän.
Voisiko vanhukselle antaa ihmisarvoisen 
loppuelämän?

Onhan hoitohenkilöissä hyviäkin, mutta
en tiedä missä he olivat
isän sairaalaolon aikana.
No niin, sainpas purettua mietteeni tänne.


Onneksi nyt alkoi uusi vuosi ja toivottavasti
hyvä sellainen♥






Uuden vuoden viettoa.
Miehiset asennot pienestä pitäen..
jalat pöydällä♥.
Onneksi meillä on näitä nuoriakin,
lähisuvussa.
Iloa tuomassa♥

Toivotan teille kaikille hyvää
alkanutta vuotta♥
-Hannele-