Haaste

Jaana, blogista Aika on taikaa, haastoi minut muistelemaan lapsuuttani. Otin haasteen tietenkin vastaan ja tässä muistelot.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona"?
 En tiedä, mitä olen vastannut, mutta sen muistan, että halusin keksijäksi... samanlaiseksi, kuin Pelle Peloton.:)

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Aku Ankka meille tuli ja siitä Roope Ankka ja tuo Pelle Peloton ja tietysti Mummo Ankka.

3. Lempileikkejäsi?
Rakastin koluta vintillä, jossa oli salaperaisiä laatikoita, vanhoja vaatteita ja muuta. Iso-vanhempieni luona lempipuuhaani oli  käydä tallinvintillä, jossa oli kaikkea ihanaa. Ilmeisesti jo silloin kaikki vanha tavara kiinnosti.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Ehkä se oli se päivä, kun täytin 15 vuotta ja ah' olin niin aikuinen, että.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Pidin hiihtämisestä ja luistelusta, mutta en varsinaisesti niitä harrastanut.

6.Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Danny, ilman muuta.

7. Paras joululahjasi, jonka olet saanut?
 Viettimme joulun aina äitini vanhempien luona. Siellä oli myös äitini sisko perheineen. En tiedä, oliko lahja paras, mutta mieleen on ainakin jäänyt, kun saimme kaikki neljä tyttöä isot vauvanuket.
Tuossa kuvassa meitä on vasta kolme tyttöstä, minä oikealla.

                                

8. Mitä olisit halunnut elämässäisi tehdä, jota et ole vielä tehnyt?
Olen saanut tehdä elämässäni kaiken, mitä olen halunnut..... tietenkin aina haaveita pitää olla.

Haasteen laitan eteenpäin blogeihin:  

Astalan emäntä

Maalaisunelmaa

Riihipirtti

ja

Kivimäen elämää

Niilo ennen ja jälkeen......

Voi hyvä tavaton... olimme Niilon kanssa tänään trimmarilla.
Olemme vasta etsiskelleet sellaista, joka tuntuisi tulevan koirien kanssa hyvin toimeen ja trimmaisi Niilon turkin siististi.
Ensimmäinen, jolla kävimme muutaman kerran, oli muuten ihan ok, mutta työn jälki oli aina tosi epätasaista.
Joskus mökillä leikkasimme itse Niilon karvoja ja jälki oli silloin tasaisempi, kuin ammattilaisen leikkauksen jälkeen... tai no ei nyt ihan....
No, tänään menimme sitten uuden trimmaajan luokse ja selitin, että Niilo ei ole näyttelykoira ja että haluan, että turkki on kauttaaltaan tasainen ja että en pidä Bichoneille kuuluvasta "pyöreästä" päästä..
Tässä vaiheessa trimmaaja alkoi suureen ääneen ihmettelemään, että jaa, ei saa siis näyttää Bichonilta ja että miksi olen valinnut Bichonin, jos en pidä sellaisesta päästä, joka rodulle kuuluu ja jatkoi, että kyllä niitä on monia saman tyyppisiä rotuja, joita olisin voinut ottaa ja joille ei föönata suurta päätä........... siis ymmärättekö tätä!!!! Olin ihan sanaton!!!
Meinasin siinä vaiheessa hypätä autoon ja pyyttää miestäni painamaan kaasua ja kovaa, mutta en kehdannut, vaan jätin kuitenkin Niilon hänelle.
Laitan nyt tässä kuvat ennen ja jälkeen toimituksen.

............Tämä kuva on otettu eilen illalla.......

                                                .............. ja tämä äsken..........

Voitte varmaan tajuta, miltä mamista tuntuu... nyyh....mun pieni ihana vauvani. Tietenkin Niilo on yhtä ihana ja rakas, mutta täytyy myöntää, että ei kaikkein kauneimmillaan....  Mieheni lohduttaa, että kuukauden päästä Niilo on jo oma viehättävä itsensä, mutta ei se nyt paljon lohduta. Johan Niilolle tulee ulkona kylmä. No, onneksi hänellä on villapaita..:) ja onneksi voin valita mihin seuraavan kerran menemme... vaikka sitten sille ekalle trimmaajalle.. hän sentään on ystävällinen ja asiallinen.

Lopuksi kiitän teitä lukijoitani ja erityisesti viestin jättäneitä. Ne ilahduttavat aina.
Ja taas on viikonloppu edessä... ihanaa...

Vieraskirja

Tuula esitteli blogissaan, Äite puuhailee, vanhoja vieraskirjoja, joita oli kaapin kätköistä löytänyt. Hänelle jo kerroinkin, että mulla on myös äitini vanha vieraskirja. Kas tässä kuvia.

 Kannet ovat puuta ja kannessa komeilee Suomen vaakuna. Selkämyksessä hienot punosnyörit.

ja ensimmäisellä sivulla omistuskirjoitus. Äiti sai kirjan siskoltaan Irjalta joululahjaksi vuonna 1948.

On se hienoa, että tälläisiä aarteita omistaa..

Ihanaa on jo marraskuu... joulu se vain lähenee ja lähenee... olen jo aikas täpinöissäni... musta Joulu on vuoden paras ja tunnelmallisin juhla..... Kauniit joululaulut saavat mielen herkistymään ja silmäkulman kastumaan.

Osaava nainen

Kiitos kaikille viestin jättäneille ja kiitos teillekin, jotka piipahdatte muuten vain mun sivuilla.

Viikko on taas vierähtänyt niin nopeasti. Juurihan oli viikonloppu...

Olin tänään Osaava Nainen messuilla, Turun Messukeskuksessa... jalat poikki kävelemisestä, mutta kivaa siellä oli.
Siellä oli myytävänä kaikenlaisia ihania vaatteita pellavasta,villasta ja silkistä, kauneuteen liittyvää, askarteluun aineksia ja lankoja jos millaisia.... mä pääsin kyllä halvalla, en ostanut, kuin tämän pienen torvea soittavan enkelin.

Ystävälleni käynti maksoi kyllä enemmän. Hän, kun on noita käsityöihmisiä..... osti lankoja  jos mikälaisia ja jos jonkin moista muuta tavaraa......kyllä nuo käsityöihmiset ovat ihan oma rotunsa..:)
 mulla sukat vieläkin kesken... mutta oottakaapa vaan, kun saan taas inspiraation, niin jopas valmistuu toinenkin sukka..... toinen on jo valmis.... ennen kevättä valmistuvat..... ihan varmasti.

Lepposiaa lauantai iltaa kaikille teille ihaNaisille....

callunat ja albumit.

Ostin tänään ulos pari callunaa, tuohon olkkarin ikkunan taakse. Tulee heti niin talvinen olo...:)

En ole ennen ostanutkaan, kuin noita punaisia, kun jostakin joskus kuulin, että ne kestävät kauniimpani ja paremman värisinä talven, mutta tuo hento vihreä oli niin kauniin näköinen, että oli pakko ostaa.

Tässä Amalia-mummolta saamani albumit. Kuluneet ja elämää nähneet.. pitkän taipaleen tehneenä....

Tuossa oikeianpuoleisessa valokuvassa istun pappani vierellä penkillä, rusetti ojossa. Takana oikealla seisoo äitini.

Mukaavaa loppuviikkoa teille kaikille ihaNaisille.....

Lauantaipuhdetta.

Kiitos taas teille kaikille, jotka olette piipahtaneet sivuillani ja erikoiskiitos teille, jotka olette jättänyt viestejä, niitä on mukava aina lukea.

Tänään oli taas kaunis ja aurinkoinen sää. Lämpöäkin tuollaiset melkein 6 astetta ja vaikka oli aika kova tuuli, niin ei tuntunut lainkaan kylmältä....
Niilon kanssa lenkkeillessä tavattiin yksi pieni Bichon neiti. Neiti oli syntynyt 16.6.2009 ja Niilo on syntynyt 23.6.2009. Eli aika samanikäisiä olivat. Kovin he kuiskuttelivat salaisuuksia toistensa korviin... mitähän lienevät kuiskutelleen...:)

Olin tänään sitten ostamassa niitä sukkalankoja. Miten voikin olla vaikeaa valita mieluisat värit. Päätin sitten ostaa oikein pirteän väristä lankaa, kun yleensä on jotain hillittyä... kas tässä nämä ihanuudet ovat......

Ja olenhan jo jotain saanut aikaiseksikin... tämän verran.. jotenkin näyttää kovin kapoiselta, mutta kyllä siinä silmukoita on ihan normaali määrä ja koitin jalkaan niin hyvin meni. Laitan sitten kuvan, kun sukat ovat valmiita.

Nyt rupean nauttimaan lauantai illasta ja takkatulen loisteesta. On se vaan niin ihanaa tuo aito tuli. Silloin, kun

etsimme uutta kotia, noin kolme ja puoli vuotta sitten, mulla oli yksi vaatimus ylitse muiden, että uudesta kodista täytyy löytyä takka. 

Oikein leppoisaa lauantai-iltaa teille kaikille!

Villasukat

Ensimmäiseksi pitää kiittää kaikkia teitä ihanista viesteistä!! On tosi mukavaa saada postia <3

Nyt on sitten oikein kunnon syyssäät alkaneet. Päivätkin ovat niin valottomia, mutta onneksi on kynttilöitä, joilla valaista kotia. Ihanaa...

Kerron teille nyt ihan oudon jutun.....olen päättänyt ruveta kutomaan.... ihan totta.....sukkia itselleni...
Olen kyllä kutonut sukkia ennenkin, vaikka te vanhemmat vierailijat tiedättekin, että en ole oikein käsityöihmisiä. Muistatte varmaan sen kertomuksen siitä ensimmäisen lapsenlapsen nutusta....:)

Mulla on läppärillä, suosikeissa ohje kantapään neulomisesta. Se on hyvä ohje, kun se on oikein liikkuvalla kuvalla...  ja siinä vielä kerrotaan mitä milloinkin tehdään..:)
Siis en millään opi  tekemään kantapäätä ilman ohjeita. Ehkä, jos tekisi useammin niin voisi ohje jäädäkkin muistiin, mutta näin, kun teen sukat vuodessa, korkeintaan ja aika harvoin niinkään usein,  niin en sitten millään muista.
Kutoahan osasin jo alle kouluiässä. Isäni opetti mut. Aika isä mulla.
Vaikka mieheni onkin melkein tuhattaituri niin kutoa hän ei osaa... mutta ei tarvitsekkaan.
Esittelen sitten teille, kun on jotain esiteltävää..... muistutan, että asia on vasta suunnitteluvaiheessa eli voi mennä aikaa ....:):)

Oikein hyvää loppuviikkoa teille, huomennahan onkin jo torstai ja taas on kohta viikonloppu.

Amalia-mummo

Olen ollut koko päivän yksin kotona. Mies ja Niilo lähtivät mökille ja meinaavat olla yötäkin. Ottivat Nipsukin mukaan, Niilolle kaveriksi.

Suunnittelin kovin miten vietän päivän, mutta päivä on hurahtanut iltaan, enkä  ole mitään mainittavaa saanut aikaiseksi.
Siirtelin vähän tavaroita paikasta toiseen ja olen vain ollut ja nauttinut..

Tässä kuva iso-isäni siskosta, kun hän oli nuori neito Karjalassa. Kuva on otettu Viipurilaisessa kuvaamossa.
Ja tässä sama Amalia-täti on enoni ikuistamana, joskus kuusikymmenluvulla.

Eikö ole ihana huivipäinen mummo. Muistan Amalia-mummon hyvin, hän asui äitini vanhempien luona ja taisin olla aika pidetty vierailija vintillä, jossa mummo asui.
 Hän jätti mulle pari koriste esinettä. voiastian ja kaksi valokuva albumia, jotka oli saanut sodan jaloita pelastettua.  Näistä hän oikein mainitsi, että hänen kuoltuaan mun pitää saada ne. Muuta hän ei paljon sitten saanutkaan pelastettua, paitsi sen tärkeimmän. Oman henkensä.

Mun molemmat vanhempani ovat Karjalasta, Kuolemanjärveltä. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sen ylpeämpi olen karjalaisuudestani ja sukujuuristani. Mietin monesti, miltä on iso-vanhemmistani täytynyt tuntua, kun on joutunut jättäämään kotinsa ja omaisuutensa rajantaa ja alkaa koko elämä alusta, vieraassa paikassa.
Olen käynyt vanhempieni kanssa kerran Karjalassa ja nähnyt heidän kotipaikkansa. Isän kotona oli saunamökki paikallaan ja äitini kodin tilalla oli venäläisten kesämökkejä.
Ymmärrän hyvin iso-vanhempieni kaipauksen kotiin Karjalaan.
No, mutta tulipas tästä nostalginen postaus. Huomaa, että mulla on ollut koko päivä aikaa miettiä syntyjä syviä...:)
Tässä vielä kuva Amalia-mummon voiastiasta.

ja huomenna on taas perjantai..

Kyllä ne viikot menevät vauhdilla.
Tutustuin tänään, aivan ihanaan blogiin. Löysin sinne erään ystäväni sivulta.
Kirjoitus oli niin positiivinen ja kaunis, että siitä tuli itsellekkin ihanan rauhallinen ja hyvä olo. Kiitos vielä kerran siitä.

Tänään on ollut tuulinen ja sateinen päivä. On tullut räntää ja vettä ja rakeita. Siis sellainen aivan ihana ilma.....:):)  sai olla oikein varuillaan, kun oli Niilon kanssa lenkillä, ettei pieni poika lähtenyt lentoon.
Oli siinä Niilolla ihmettelemistä, että mikäs nyt on, kun korvatkin meni koko ajan vain taakseppäin tuulen voimasta.
Metsään en uskaltanut mennä, jos vaikka joku oksa olisi pudonnut päälle.

Tuossa on kuva valkokukkaisen orkidean oksasta, jonka äitini meinasi heittää pois, kun oli kukka kukkimisen lopettanut.  Olin vienyt sen äidilleni, äitienpäivänä.
Pelastin sen siis roskikselta ja nyt se kiittää mua ja alkaa kohta kukkimaan. Musta orkideat ovat kauniita ja kukkivat pitkään.

ja tässä kuva keittiön vanhasta lampusta.... ei antiikkia, mutta vanha... olen saanut sen 17 vuotta sitten, eli niin vanha. Mä pidän siitä vieläkin tosi paljon, vaikka siinä onkin ruskeat kukat. Ei siis ihan mun lempivärini.

Oikein paljon kiitoksia kaikkille teille, jotka olette kirjoitellut mulle ihania viestejä... Niitä on mukava lukea... nautitaan ihanasta syksyisestä ilmasta...:)