Kotona on sitten pienen eteisen seinät saaneet panelia pintaan ja vanha lauta, jonka silloin kerran löysin rannalta on nyt valjastettu uuteen tehtävään. Musta se on aika hyvännäköinen ja tuo mun kesähattunikin sopii siihen hyvin, kunnes joutuu antamaan tilaa pipoille ja muille talvihatuille.
Toiselle seinälle laitamme penkin, johon voi istua kenkiä laittaessaan. Laitan siitäkin sitten kuvan, kun saadaan se laitettua. Pitää vähän korjata, että sopii siihen paikkaan.
Pitää tässä oikein antaa kunnia henkilölle, jolle kunnia kuuluu ja tämä henkilö on mun ikioma mieheni. Hän aina toteuttaa näitä mun ideoitani... ja ne eivät tunnut koskaan loppuvan, mutta onneksi mulla on mies, jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä.
6 kommenttia:
Tosi ihana näköinen asetelma!
Juu, mä tykkään tuosta uudesta naulakosta... kaikkea sitä tuolta luonnosta löytää....
Onpa hieno naulakko.
Hei
Olit jättänyt kommenttia blogiini ja tulin kurkistelemaan tänne blogiisi.
Ihastuin kertaheitolla Niiloon,aivan kuin meidän aikaisempi Iina-koira.Iina oli rodultaan Bichon Bolognese.Jouduimme luopumaan hänestä vuosi sitten ja nyt olisi koirakuumetta.
Hurmaava eteinen ja naulakko on hieno.Vanha lauta on kaunista.Olet löytänyt myös kauniit koukut.
Oikein mukavaa loppuviikkoa.
Ihanan näköistä tunnelmaa teillä ja sulla on sitten tomera mies!!
vanha lauta on kyllä ihanaa, minä en koskaan maalaa vanhaa lautaa,mutta uuden laudan maalaan aina.
Kiitos ihanista viesteistä...:)
Raimolle, tervetuloa katsomaan naulakkoa..:)
JaanaElinalle, Niilo on Bichon Frice ei mikään näyttelykoira, mutta ihana kotikoira, aina iloinen hännänheiluttaja...:)
Liisalle, mäkään en voinut jättää sitä lautaa sinne rannalle vaan oli pakko tuoda kotiin ja maalaamattomana se seinällä nyt on. ja kyllä mun mies on aivan ihana, kun toteuttaa nämä mun ideani... joskus kyllä vähän empien..:)
Lähetä kommentti