Runo ystävältä

Sain tämän runon ystävältäni meilillä ja ajattelin jakaa sen teille kaikille ystävilleni.

Runo on runo oppimisesta.

Kun olin nuorempi, painoin muutaman kilon vähemmän. Minun ei koskaan tarvinnut vetää vatsaani sisään, kun pidin päälläni tiukkaa mekkoa.
Mutta nyt kun olen vanhempi kehoni on vapautunut. Vyötäröni kohdalla on elastista mukavuutta.
Italialaisten kenkien koko on oltava ainakin kaksi kokoa isommat, jotta jalat ylipäänsä mahtuvat sisään ja sukkahousujen haaraosa jää usein polvien korkeudelle.

Mutta, olen myös oppinut, että ei ole mitään väliä mitä tapahtuu, miten mustalta kaikki näyttää tänään, elämäni jatkaa kulkuaan ja huominen on jo parempi päivä.

Olen oppinut, että tapa, jolla henkilö käsittelee seuraavat kolme asiaa kertoo hänestä paljon, sateinen päivä, eksyneet matkatavarat ja sotkuun joutuneet joulukoristeet.

Olen oppinut, että oli suhteesi vanhempiisi mikä tahansa, tulet kaipaamaan heitä, kun heitä ei enää ole.

Olen oppinut, että se, että hankki rahaa, ei ole sama asia, kuin hankkia itselleen elämä.

Olen oppinut, että elämä joskus antaa minulle toisenkin mahdollisuuden.

Olen oppinut, että vaikka itsellä olisi surua ja tuskaa, minun ei tarvitse aiheuttaa sitä muille.

Olen oppinut, että joka päivä pitäsi ojentaa kätensä jollekin toiselle henkilölle.

Olen oppinut, että kaikki tarvitsevat lämpimän ajatuksen ja ystävällisen taputuksen olkapäälle.

Olen oppinut, että minulla on vielä paljon opittavaa.

Olen oppinut, että ihmiset tulevat unohtamaan mitä et sanonut tai tehnyt, mutta he eivät tule ikinä unohtamaan mitä sait heidät tuntemaan.

Hyvää alkannutta viikkoa teille kaikille.